Jyrki Ukkonen: Ahneuden kartta

”Jyrki Ukkosen Ahneuden kartta on tyylikäs kansainvälinen jännitysromaani, joka tihenee vääjäämätöntä loppuaan kohti.”

Näin tiivistetään Gummeruksen julkaisema Jyrki Ukkosen esikoisromaani Ahneuden kartta kustantajan nettisivulla. Kirjailijasta todetaan sama kuin kirjan kansiliepeen tekstissäkin: ”Jyrki Ukkonen (s. 1967) on itähelsinkiläinen diplomi-insinööri. Hän ahmii jännityskirjallisuutta ja harrastaa laitepilatesta. Ahneuden kartta on Ukkosen esikoisromaani.”

Esittelyn, kirjan nimen ja kansikuvan perusteella odotukset asettuivat jonnekin Risto Isomäen ja Ilkka Remeksen välimaastoon. Ihan sellaista ei sitten kuitenkaan hyvistä alkuasetelmista huolimatta ollut tarjolla. Ehkä hyväkin niin?

Joka tapauksessa käsissä kesäkuun lopulla viivähtänyt dekkari-trilleri herätti koko joukon kysymyksiä. Miksi ainakin esittelyn perusteella täysin suomalainen esikoiskirjailija kirjoittaa Norjaan sijoittuvan romaanin? Suomella ei ole sijaa tässä tarinassa kuin korkeintaan kahdessa sivulauseessa. Päähenkilöt, tapahtumat, aivan kaikki on norjalaista. En sano tätä mitenkään pahalla tai arvostellen, vaan ainoastaan kummastellen. Ukkonen kirjoittaa norjalaisen dekkarin niin sujuvasti, että suomalaiseen lukijaan se uppoaa täysin. Unohdin lukevani suomalaisen kirjoittajan tekstiä. Mutta miksi? Se jäi arvoitukseksi.

Norjalainen jäätutkija ja jääkarhuasiantuntija Jacob Beck saa vuonna 2007 kutsun osallistua Norjan edustajana Venäjän operaatioon, jossa on tarkoitus laskeutua sukellusaluksilla pohjoisnavan alle merenpohjaan (kyseessä on sama retkikunta, jonka kuvat paljastuivat Titanic-elokuvasta kopioiduiksi, muistatte varmaan). Beckillä on venäläisten keskuudessa tuttuja menneisyydestä, ja perillä yksi heistä, tunnettu arktisten alueiden tutkija Juri Abramov murhataan tutkimusaluksella. Tapaus pidetään tiukasti piilossa julkisuudelta.

Bergeniläinen poliisi, rikoskomisario Varja Foss törmää Beckiin ensimmäisen kerran tutkiessaan tämän asuntoon tehtyä murtoa. Murto näyttäisi kuuluvan asuntomurtosarjaan, mutta Beckin ja Fossin polut risteävät myöhemminkin paljon ikävämmän rikoksen tutkinnan yhteydessä. Onko Beck sytyttänyt tuleen kesämökkinsä ammuttuaan ensin veljensä? Mitä Beckin asunnosta on etsitty?

Kuvioihin liittyy kansainvälistä politiikkaa ja ahneutta, koska arktisen alueen luonnonvarat eivät kuulu oikein kenellekään mutta moni suurvalta ja myös Norja on niistä todella kiinnostunut. Tutkimustieto jäänalaisista maantieteellisistä oloista on mittaamattoman arvokasta. Mitä Beck tietää? Kuka tuon tiedon haluaa hinnalla millä hyvänsä? Foss alaisineen tuntuu sitkeän poliisityön tuloksena törmäävän johonkin pimeään, kovilla panoksilla pelattavaan peliin. Ketkä ovat roistoja? Onko Beck uhri vai tekijä?

Panokset ovat siis kovat kaikin tavoin ja piirit isot. Tiedä sitten, mistä johtuu, mutta jotenkin tuo kansainvälinen vakoilu- ja talouspolitiikkakuvio jää kuitenkin jotenkin ontoksi ja tehottomaksi tarinan kannalta. Beck on jää- ja jääkarhuasiantuntija, mutta ympäristökatastrofi jää sivulauseosaan sekin. Jääkarhulla tosin on ratkaiseva osuutensa eräässä juonenkäänteessä, mutta silti. Toivottavasti en pilaa kenenkään lukukokemusta, jos paljastan, että kyse on sitten kuitenkin paljon simppelimmistä asioista, mitä murhien ratkaisuun tulee. Ukkonen myös käyttää kerrontakeinoja, joita en aivan täysin hyväksy…Loppua kohti kirja muuttuu enemmänkin perinteiseksi dekkariksi kuin vauhtitrilleriksi. Minulle tämä kyllä sopii, mutta jotenkin kokonaisuus jää puolinaiseksi. Ei synny oikein poliisidekkaria, mutta ei ekotrilleriäkään.

Ukkonen kirjoittaa sujuvasti ja vakuuttavastikin, mutta silti kirjasta jäi enemmän ymmällään olon tunne kuin varmuus siitä, että uusi kansainvälinen kirjoittajatähti on syttynyt. Tosin niin saattaa tuntemuksistani huolimatta olla, eihän sitä koskaan tiedä. Toivotaan niin. Mielenkiintoista on nähdä, mihin suuntaan Ukkonen aikoo tästä lähteä. Onko luvassa Varja Foss -sarja? Ainakin tässä syvästi traumatisoituneessa naiskomisariossa olisi aineksia kelpo sarjaan.

Jyrki Ukkonen: Ahneuden kartta

Gummerus 2014. 388 s.

Lainattu kirjastosta.