Voi kai jo huoleti todeta,
että Christian Rönnbackan kolmanteen
osaan edennyt Antti Hautalehto -sarja on vakiinnuttanut asemansa suomalaisessa
poliisidekkarigenressä. Hautalehto sijoittuu jonnekin Seppo Jokisen ja Jarkko
Sipilän totisehkojen ja vastavuoroisesti Reijo Mäen ja Staffan
Bruunin veijarimaisten sankarien välimaastoon ja on sellaisena varsin
tervetullut. Uusimmassa Hautalehto-dekkarissa eli ihan hiljattain painosta
putkahtaneessa Rakennus 31:ssä muuten
vilahtaa nahkatakkinen sänkitukka Similä, MTV3:n rikostoimittaja…
Pohjalaistaustaisen
rikostutkija Hautalehdon yksityiselämä on vähitellen asettumassa aloilleen
Sipoon keskustassa Nikkilässä sijaitsevassa kerrostalokämpässä. Muutto on ollut
pakon sanelemaa, sillä edellisessä kirjassa Julma Hautalehdon
omakotitalo poltettiin poroksi. Ankeita tunnelmia helpottaa kuitenkin oikea unelmien
tyttöystävä Leena, aikuinen ja itsellinen nainen, jolle maistuu seksi mutta
joka ei haikaile sen kummemmin kotileikkien perään.
Kotileikkiin sen sijaan
Anttia tuntuu kiihkeästi haikailevan salaperäinen stalkkeri, joka lähettelee
hänelle töihin ja nyt myös uuteen kotiosoitteeseen hajuvedeltä lemuavia
vaaleanpunaisia rakkauskirjeitä. Nainen tuntuu tietävän Antin elämästä
sellaisiakin yksityiskohtia, jotka ovat vain hänen itsensä tiedossa. Kuka
nainen oikein on ja onko hän jo vaarallinen? Antti ei kuitenkaan ehdi tätä
paljoa murehtia, sillä vastoin tahtoaan tutkinnanjohtajaksi ylennetyllä
miehellä on ristinään paitsi kosolti töitä myös äksyilevä esimies.
Porvoon ja Sipoon seuduilta
alkaa löytyä valmiiksi kaivettuja, siistejä hautoja. Vain ruumiit puuttuvat,
mutta kun media usutetaan hautojen jäljille, alkaa suuri yleisö vaatia poliisia
tekemään jotain. Mutta mitä voi tehdä, kun rikos on korkeintaan lievä
vahingonteko? Lukija tosin tietää enemmän. Vanhassa hylätyssä Nikkilän
mielisairaalan hallintorakennuksessa asustaa tyyppi, jolla on omat
suunnitelmansa hautakuvion suhteen. Niinpä ei tarvitse kauaa odotella, kun
yhdestä kuopasta löytyy kaivattu tai pelätty ruumis. Kuolintapa on erikoinen,
mutta vielä omituisempia ovat tapahtumat ruumislöydön jälkeen. Poliiseilla on
käsissään melkoinen vyyhti, jonka selvittelyssä törmätään uskomattomiin
yksityiskohtiin.
Kiperiltä tilanteilta ei
vältytä tälläkään kertaa. Antilla on jälleen käyttöä kylmille hermoilleen
poikkeuksellisen kuumassa kiipelissä, vaikka ihan viimekertaisen kaltaiseen
luotihippaan ei nyt joudutakaan. Tutkimukset alkavat yhä tiiviimmin kiertyä
hylätyn mielisairaalarakennuksen ympärille, joka vielä kaiken lisäksi näkyy
Antin olohuoneen ikkunoista. Rakennus onkin poikkeuksellisen kiehtova. Lukittu
ja hylätty talo tuntuu elävän omaa varjoelämäänsä. Kuka esimerkiksi hiiviskelee
lukitun arkistohuoneen liepeillä?
Huuli lentää edelleen
irtonaisesti, eikä lukija pääse pitkästymään junnaavan juonen tai liian
yksityiskohtaisten työmuodollisuuksien kuvailun parissa. Myös OperaatioTroijalaisesta poimimani kömpelö henkilöiden ulkonäön kuvaamistyyli on
tipotiessään. Rakennus 31 sujahti
kuin varkain vajaassa viikonlopussa, vaikka pihan syystöitäkin sentään tehtiin.
Nyt on vain maltettava taas vuosi, ennen kuin seuraavan kerran kuulee Antista.
Nyyh.
Christian Rönnbacka: Rakennus 31
Bazar 2014. 335 s.
Arvostelukappale. Kiitokset
kirjailijalle!
7. euroni #lukuhaasteeseen.
Antti Hautalehto -sarja:
Rakennus 31
Kävin juuri hakemassa tämän kirjastosta! Pitäisi vain vielä malttaa lukea tällä hetkellä kesken oleva kirja loppuun. :)
VastaaPoistaMinulla tämä kiilasi törkeästi aika pitkän jonon ohi :D
PoistaOtin tuon lukemistooni, toivottavasti ei ole liian julma. Mutta sana Porvoo teki tehtävänsä.
VastaaPoistaKeskimmäinen kirjoista eli Julma on toistaiseksi aiheensa puolesta rankin. Uskoisin, että sekin menee aika monelle, sillä Rönnbacka ei mässäile uhrien kärsimyksillä.
PoistaJäin koukkuun tämän kanssa eli ei ollut liian julma. Linkkejä metsästelen.
VastaaPoistaKivaa, että kirja maistui!
Poista