Christian Rönnbacka: Rakennus 31

Voi kai jo huoleti todeta, että Christian Rönnbackan kolmanteen osaan edennyt Antti Hautalehto -sarja on vakiinnuttanut asemansa suomalaisessa poliisidekkarigenressä. Hautalehto sijoittuu jonnekin Seppo Jokisen ja Jarkko Sipilän totisehkojen ja vastavuoroisesti Reijo Mäen ja Staffan Bruunin veijarimaisten sankarien välimaastoon ja on sellaisena varsin tervetullut. Uusimmassa Hautalehto-dekkarissa eli ihan hiljattain painosta putkahtaneessa Rakennus 31:ssä muuten vilahtaa nahkatakkinen sänkitukka Similä, MTV3:n rikostoimittaja…

Pohjalaistaustaisen rikostutkija Hautalehdon yksityiselämä on vähitellen asettumassa aloilleen Sipoon keskustassa Nikkilässä sijaitsevassa kerrostalokämpässä. Muutto on ollut pakon sanelemaa, sillä edellisessä kirjassa Julma Hautalehdon omakotitalo poltettiin poroksi. Ankeita tunnelmia helpottaa kuitenkin oikea unelmien tyttöystävä Leena, aikuinen ja itsellinen nainen, jolle maistuu seksi mutta joka ei haikaile sen kummemmin kotileikkien perään.

Kotileikkiin sen sijaan Anttia tuntuu kiihkeästi haikailevan salaperäinen stalkkeri, joka lähettelee hänelle töihin ja nyt myös uuteen kotiosoitteeseen hajuvedeltä lemuavia vaaleanpunaisia rakkauskirjeitä. Nainen tuntuu tietävän Antin elämästä sellaisiakin yksityiskohtia, jotka ovat vain hänen itsensä tiedossa. Kuka nainen oikein on ja onko hän jo vaarallinen? Antti ei kuitenkaan ehdi tätä paljoa murehtia, sillä vastoin tahtoaan tutkinnanjohtajaksi ylennetyllä miehellä on ristinään paitsi kosolti töitä myös äksyilevä esimies.

Porvoon ja Sipoon seuduilta alkaa löytyä valmiiksi kaivettuja, siistejä hautoja. Vain ruumiit puuttuvat, mutta kun media usutetaan hautojen jäljille, alkaa suuri yleisö vaatia poliisia tekemään jotain. Mutta mitä voi tehdä, kun rikos on korkeintaan lievä vahingonteko? Lukija tosin tietää enemmän. Vanhassa hylätyssä Nikkilän mielisairaalan hallintorakennuksessa asustaa tyyppi, jolla on omat suunnitelmansa hautakuvion suhteen. Niinpä ei tarvitse kauaa odotella, kun yhdestä kuopasta löytyy kaivattu tai pelätty ruumis. Kuolintapa on erikoinen, mutta vielä omituisempia ovat tapahtumat ruumislöydön jälkeen. Poliiseilla on käsissään melkoinen vyyhti, jonka selvittelyssä törmätään uskomattomiin yksityiskohtiin.

Kiperiltä tilanteilta ei vältytä tälläkään kertaa. Antilla on jälleen käyttöä kylmille hermoilleen poikkeuksellisen kuumassa kiipelissä, vaikka ihan viimekertaisen kaltaiseen luotihippaan ei nyt joudutakaan. Tutkimukset alkavat yhä tiiviimmin kiertyä hylätyn mielisairaalarakennuksen ympärille, joka vielä kaiken lisäksi näkyy Antin olohuoneen ikkunoista. Rakennus onkin poikkeuksellisen kiehtova. Lukittu ja hylätty talo tuntuu elävän omaa varjoelämäänsä. Kuka esimerkiksi hiiviskelee lukitun arkistohuoneen liepeillä?

Huuli lentää edelleen irtonaisesti, eikä lukija pääse pitkästymään junnaavan juonen tai liian yksityiskohtaisten työmuodollisuuksien kuvailun parissa. Myös OperaatioTroijalaisesta poimimani kömpelö henkilöiden ulkonäön kuvaamistyyli on tipotiessään. Rakennus 31 sujahti kuin varkain vajaassa viikonlopussa, vaikka pihan syystöitäkin sentään tehtiin. Nyt on vain maltettava taas vuosi, ennen kuin seuraavan kerran kuulee Antista. Nyyh.

Christian Rönnbacka: Rakennus 31

Bazar 2014. 335 s.

Arvostelukappale. Kiitokset kirjailijalle!

7. euroni #lukuhaasteeseen. 

Antti Hautalehto -sarja:

Operaatio Troijalainen

Julma

Rakennus 31