Armoitettu sysimustan
huumorin taitaja Hugleikur Dagsson
on tällä kertaa tarttunut aiheeseen, joka haiskahtaa melkoisesti
pyhäinhäväistykseltä kirjahullun nenään. Kuvitetut
klassikot. Maailmankirjallisuuden helmiä Hugleikurin tapaan pitää sisällään
klassikkokirjojen kansikuvia – ja ne ovat todellakin Hugleikur-huumorin
terästämiä.
Idea on äärimmäisen
yksinkertainen ja todennäköisesti juuri siksi toimiva. Viitisenkymmentä tuttua
maailmankirjallisuuden klassikkoa tai ainakin tunnettua teosta on saanut uuden
piirroskuvituksen kanteensa. Hugleikur pelaa ovelasti tutun perverssin
huumorinsa ja kirjan todellisen sisällön välisellä kontrastilla. Homma pelittää
ainakin tämän verran mainiosti, jos on yhtä pimeä huumorintaju kuin
meikäläisellä näyttää olevan…
Hugleikur Dagsson: Kuvitetut
klassikot. Maailmankirjallisuuden helmiä Hugleikurin tapaan
Suom. Ville Lähteenmäki.
Atena 2014.
Arvostelukappale. Kiitokset
kustantajalle!
5. euro
#lukutaitohaasteeseen.
Aiemmat juttuni islantilaisen sarjakuvapiirtäjän, stand up -koomikon ja näytelmäkäsikirjoittajan teoksista:
Hugleikur Dagsson on kyllä loistava, viimeksi kun luin hänen sarjakuvateoksiaan, nauroin ääneen :D Tämä teos on siis ehdottomasti minua varten.
VastaaPoistaKuvitetut klassikot toi muuten mieleeni Henrik Langen vastaavan, ja myös erinomaisen "90 kirjaklassikkoa kiireisille" -sarjakuvateoksen, jonka löysin jokin aika sitten kirpputorilta. =) Kirjassa Lange tiivistää klassikon toisensa jälkeen neljän sarjakuvaruudun mittaiseksi tripiksi. Suosittelen!
Oh, Langen kirja pitääkin pitää mielessä! Kiitos vinkistä!
PoistaTämä voisi upota itsellenikin. 2 aiempaa albumia löytyykin.
VastaaPoistaHei tämähän vaikuttaa hyvältä. Kiitos vinkistä!
VastaaPoistaMulla on Dagssoniin ristiriitainen suhde: osa jutuista naurattaa ihan valtavasti ja osa tyrmistyttää. Tämä kuitenkin vaikuttaa sellaiselta, jossa Dagssonin huumori saattaisi olla sopivaa jopa mulle :)
VastaaPoistaNiinpä! Ja eniten tyrmistyy siitä, mille oikein huomaa nauravansa...
PoistaTietäkää kuitenkin rakkaat ihmiset, että oikeiden sarjakuvantekijöiden keskuudessa Dagsson-ilmiötä kohtaan tunnettu viha ei ole aivan pientä. Tikku-ukkojen painaminen koviin kansiin näyttäytyy pöyristyttävän törkeänä piruiluna heille, jotka vuodattavat kiljardi hikipisaraa omiin teoksiinsa.
VastaaPoistaOlen toki jo jokin aika sitten alistunut sille, että ei se ole hullu, joka myy. Kateelliseksi kaikkienpiirtäjäinsuullapuhujaksi leimautumisen uhallakin väittäisin tässä olevan kyse lumipalloilmiöstä. Dagsson on ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan liikuttavan yksiulotteisine pöljäilyineen, joita kuka tahansa teinisälli pystyisi rustaamaan koulukirjojensa ja vihkojensa marginaaleihin.
Minun on Gary Larsonia kovasti ikävä.
Totta! Pyytää saa, ja kaheli se, joka maksaa :D Kuvat ovat äärimmäisen naivistisia, jos luonnehdinta sallitaan. Homman juju ei minusta kuitenkaan ole piirroksessa itsessään vaan pirullisessa tekstissä. Mutta kuten sanot, Hugleikur on osunut suoneen.
PoistaOn osunut joo, ja tekee sillä hitosti massia... En usko, että "eksoottisesta" islantilaisuudesta ei tässä yhtälössä ole ainakaan haittaa.
PoistaOstin tämän kirjamessuilta (t. Kaheli...) ja kieltämättä nauraa käkätin aika monelle kuvalle. "Aikakone" taitaa olla lempparini. :D
VastaaPoista