Tartuin aikanaan
ennakkoluuloisin mielin näyttelijä Peter
Franzénin esikoisromaaniin Tumman
veden päällä. En kovin helposti lämpene kirjailijoille, jotka ovat jo
valmiiksi tunnettuja, julkkiksia. Jotenkin asetelma tuntuu niin laskelmoidulta:
kustannetaan näyttelijän tms. julkisuuden henkilön teos, koska sille on jo
valmiiksi markkinat pedattuna, onhan tekijä tunnettu kasvo. Julkaisukynnys
tuntuu toisin sanoen olevan matalampi tällaisille henkilöille. Toisaalta voisi
tietysti ajatella, että heillä on myös kovemmat paineet näyttää, että kirja on
julkaistu nimenomaan kirjallisten ansioidensa perusteella.
Toinen ’epäilyttävä’
ominaisuus Franzénin esikoisessa oli sen genre, omaelämäkerrallinen fiktio.
Lajityyppi tuntuu tänään olevan vielä neljän vuoden takaista aikaakin
suositumpi. Omaelämäkerrallista fiktiota ovat julkaisseet ainakin Jari Tervo, Olli Jalonen, Hannu Väisänen
ja Elina Halttunen.
Näistä ennakkoasenteistani
huolimatta pidin kirjasta kuitenkin melkoisesti. Tosin sittemmin minua alkoi
ärsyttää Helsingin Sanomien aktiivisuus tekijän ja teoksen ympärillä. Kirjasta
tehty elokuva sai lehden sivuilla melkoisesti palstatilaa jo
valmisteluvaiheessa, mikäli en väärin muista. Mutta tämä ei tietenkään ollut
Franzénin tai hänen teoksensa syytä. Syy ärsytykseen lienee pääosin oman pääni
sisällä tälläkin kertaa.
Kun Franzénin esikoiskirja
sai viime vuonna jatkoa nimeltä Samoilla
silmillä, en ollut lainkaan innostunut. Ajattelin, etten taida lukea kirjaa
missään vaiheessa. Sitten kuitenkin törmäsin kirjan äänikirjaversioon
kirjastossa ja paremman puutteessa nappasin sen mukaani. Franzén itse lukee
kirjan, mikä sopii tietysti mainiosti. Luenta on tasokas, ja Franzénia
kuuntelee mielikseen.
Samoilla silmillä yllätti muutenkin hyvällä tavalla. Kirja ei ensinnäkään ole liian
pitkä. Jännite säilyy hyvin läpi romaanin, joka kattaa ajallisesti käytännössä
vajaan viikon Peten, isän ja äidin elämästä. Pete on nyt murrosikäinen, noin
nelitoistavuotias yläkoululainen, jonka elämä on vaarassa luisua väärille
urille. Äiti on eronnut väkivaltaisesta miehestä ja aloittanut
sairaanhoitajaopinnot Oulussa. Pete asuu kotona kymmenvuotiaan pikkusiskon
Suvin kanssa. Äiti käy kotona viikonloppuisin, jos voi, ja muina aikoina mummo
ja pappa pitävät lapsia silmällä ja ruuassa.
Pete ja äiti ovat vuoroin
minäkertojia, ja isän näkökulma tuodaan mukaan ulkopuolisen kertojan avulla.
Katkelmat ovat paikoin hyvinkin lyhyitä, ja välillä valaistaan samaa tapahtumaa
useammasta näkökulmasta. Kaikkien kolmen elämässä tapahtuu ratkaisevia asioita
lyhyen ajan sisällä samanaikaisesti. Vaikeiden vaiheiden jälkeen asiat
kuitenkin tuntuvat saavan pääosin valoisan käänteen.
Koukutuin kuuntelemaan
kirjaa, ja sen päättyminen hieman harmitti. Henkilöt tulivat läheisiksi, ja
jännitin paikoin ihan tosissani, miten asiat järjestyvät. Äiti yrittää
parhaansa, mutta etä-äitiys ei ole helppoa. Oma elämäkin vaatii osansa ihan
ymmärrettävästi. Isän asiat ovat kaikkein huonoimmin. Peten osuus on
kiinnostavimmin kerrottu. Urheiluharrastus kiehtoo, mutta samaan aikaan kellarikomeroon
kätketty viina houkuttaa taholleen. Nuorukainen etsii itseään kipeästi,
satuttaen niin itseään kuin rakkaimpiaan rimpuillessaan ristipaineissa.
1980-luvun alkuvuosien
kuvaus on myös säväyttävää ainakin tällaiselle vain vähän tekijää vanhemmalle
lukijalle. Musiikki on tärkeää tarinassa, ja nuorten huoneen seinät on
tapetoitu ajan idolien kuvilla, kuten Samantha Foxilla. Liikuttavaa on myös
pojan ja isoisän lämmin ja läheinen suhde, jonka Franzén kuvaa
tarkkanäköisesti.
Peter Franzén: Samoilla silmillä
Tammi 2013. Äänikirjan lukija Peter Franzén. Laajuus
5 cd:tä, kesto 5 h 24 min.
Lainattu kirjastosta.
Kolmas euro #lukuhaasteeseen.
Minusta Tumman veden päällä oli oikein ansiokas teos ja kosketti kovasti, mutta Samoilla silmillä ei yltänyt samaan. Ehkä kolmen ihmisen näkökulma oli liikaa. Parasta olisi ollut vain Peten oma ääni tapahtumiin. Edellisen kirjan turvalliset mieshahmot enot ja oma isä puuttuivat tästä kirjasta, mutta kasvatusisä oli saanut uuden mahdollisuuden. Äitistä en viitsi sanoa mitään. Oulun ja Keminmaan välimatka on niin lyhyt, että sen ajaa edestakaisin päivässä. Lapsethan olivat ihan heitteillä.
VastaaPoistaOrastavat tunteet ja varhaisnuoruuden kuvaukset olivat parasta.
Mukavaa, että kaikesta huolimatta pidit. Minut Tumman veden päällä yllätti jo myönteisesti, odotin juuri jotain näyttelijäkomistuksen keskinkertaista kirjaa, mutta liikutuin aidosti. Tämä Samoilla silmillä odottaa muuten kirjastolainojeni pinossa. :)
VastaaPoistaMinua vaivaa samat ennakkoluulot kuin sinua. Vaikka aikakuvaus olisi mieleeni. Luen elämäkertoja fiktiivisiä tai ei ja omasta elämästä kertovia kirjoja, jos olen kiinnostunut jostain henkilöstä. Odotan tosissani syksyn Oriana Fallaci kirjaa.
VastaaPoistaVaikka suhteeni äänikirjoihin on hieman ongelmallinen lainasin tämän äänikirjana, sillä pidän hirveästi Franzénin äänestä. Pitäisi vain saada aikaiseksi siirtää kirja mp3-soittimeen ja aloittaa kuuntelu...
VastaaPoista