Peter Franzén: Samoilla silmillä

Tartuin aikanaan ennakkoluuloisin mielin näyttelijä Peter Franzénin esikoisromaaniin Tumman veden päällä. En kovin helposti lämpene kirjailijoille, jotka ovat jo valmiiksi tunnettuja, julkkiksia. Jotenkin asetelma tuntuu niin laskelmoidulta: kustannetaan näyttelijän tms. julkisuuden henkilön teos, koska sille on jo valmiiksi markkinat pedattuna, onhan tekijä tunnettu kasvo. Julkaisukynnys tuntuu toisin sanoen olevan matalampi tällaisille henkilöille. Toisaalta voisi tietysti ajatella, että heillä on myös kovemmat paineet näyttää, että kirja on julkaistu nimenomaan kirjallisten ansioidensa perusteella.

Toinen ’epäilyttävä’ ominaisuus Franzénin esikoisessa oli sen genre, omaelämäkerrallinen fiktio. Lajityyppi tuntuu tänään olevan vielä neljän vuoden takaista aikaakin suositumpi. Omaelämäkerrallista fiktiota ovat julkaisseet ainakin Jari Tervo, Olli Jalonen, Hannu Väisänen ja Elina Halttunen.

Näistä ennakkoasenteistani huolimatta pidin kirjasta kuitenkin melkoisesti. Tosin sittemmin minua alkoi ärsyttää Helsingin Sanomien aktiivisuus tekijän ja teoksen ympärillä. Kirjasta tehty elokuva sai lehden sivuilla melkoisesti palstatilaa jo valmisteluvaiheessa, mikäli en väärin muista. Mutta tämä ei tietenkään ollut Franzénin tai hänen teoksensa syytä. Syy ärsytykseen lienee pääosin oman pääni sisällä tälläkin kertaa.

Kun Franzénin esikoiskirja sai viime vuonna jatkoa nimeltä Samoilla silmillä, en ollut lainkaan innostunut. Ajattelin, etten taida lukea kirjaa missään vaiheessa. Sitten kuitenkin törmäsin kirjan äänikirjaversioon kirjastossa ja paremman puutteessa nappasin sen mukaani. Franzén itse lukee kirjan, mikä sopii tietysti mainiosti. Luenta on tasokas, ja Franzénia kuuntelee mielikseen.

Samoilla silmillä yllätti muutenkin hyvällä tavalla. Kirja ei ensinnäkään ole liian pitkä. Jännite säilyy hyvin läpi romaanin, joka kattaa ajallisesti käytännössä vajaan viikon Peten, isän ja äidin elämästä. Pete on nyt murrosikäinen, noin nelitoistavuotias yläkoululainen, jonka elämä on vaarassa luisua väärille urille. Äiti on eronnut väkivaltaisesta miehestä ja aloittanut sairaanhoitajaopinnot Oulussa. Pete asuu kotona kymmenvuotiaan pikkusiskon Suvin kanssa. Äiti käy kotona viikonloppuisin, jos voi, ja muina aikoina mummo ja pappa pitävät lapsia silmällä ja ruuassa.

Pete ja äiti ovat vuoroin minäkertojia, ja isän näkökulma tuodaan mukaan ulkopuolisen kertojan avulla. Katkelmat ovat paikoin hyvinkin lyhyitä, ja välillä valaistaan samaa tapahtumaa useammasta näkökulmasta. Kaikkien kolmen elämässä tapahtuu ratkaisevia asioita lyhyen ajan sisällä samanaikaisesti. Vaikeiden vaiheiden jälkeen asiat kuitenkin tuntuvat saavan pääosin valoisan käänteen.

Koukutuin kuuntelemaan kirjaa, ja sen päättyminen hieman harmitti. Henkilöt tulivat läheisiksi, ja jännitin paikoin ihan tosissani, miten asiat järjestyvät. Äiti yrittää parhaansa, mutta etä-äitiys ei ole helppoa. Oma elämäkin vaatii osansa ihan ymmärrettävästi. Isän asiat ovat kaikkein huonoimmin. Peten osuus on kiinnostavimmin kerrottu. Urheiluharrastus kiehtoo, mutta samaan aikaan kellarikomeroon kätketty viina houkuttaa taholleen. Nuorukainen etsii itseään kipeästi, satuttaen niin itseään kuin rakkaimpiaan rimpuillessaan ristipaineissa.

1980-luvun alkuvuosien kuvaus on myös säväyttävää ainakin tällaiselle vain vähän tekijää vanhemmalle lukijalle. Musiikki on tärkeää tarinassa, ja nuorten huoneen seinät on tapetoitu ajan idolien kuvilla, kuten Samantha Foxilla. Liikuttavaa on myös pojan ja isoisän lämmin ja läheinen suhde, jonka Franzén kuvaa tarkkanäköisesti.

Peter Franzén: Samoilla silmillä

Tammi 2013. Äänikirjan lukija Peter Franzén. Laajuus 5 cd:tä, kesto 5 h 24 min.

Lainattu kirjastosta.

Kolmas euro #lukuhaasteeseen.