Tanja Kaarlela: Menneen talven lumi

Nuortenkirjateemaviikkoni jatkuu kevättalvella ilmestyneellä uutuuskirjalla Menneen talven lumi. Luin vuosi sitten Tanja Kaarlelan esikoisromaanin Saara, josta vaikutuin melkoisesti. Onneksi kuitenkin tämä uusi kirja on roimasti Saaraa kepeämpi, ja onhan kirjan kohdeyleisökin toinen.

Menneen talven lumi on ilahduttavalla perinteinen tai ainakin tavallinen nuortenromaani. Mieleeni tuli useaan kertaan hyvällä tavalla Tuija Lehtinen, vaikka Kaarlelan tyyli onkin useita asteita vakavampi. Mutta kirjan perusvire on kaikesta pohdinnasta ja kasvukuvauksesta huolimatta hyvin positiivinen ja elämänmyönteinen. Murrosikä ei tapa!

Hakomäen kunnan Leivonmäen kylässä asuvat naapurukset ja parhaat kaverukset Mari ja Henna käyvät yhdeksättä luokkaa lukuvuonna 2012–13. Tytöt ovat parhaat ystävykset, mutta ystävyys ei taida olla täysin vapaaehtoista, sillä kylällä ei ole muita heidän ikäisiään tyttöjä. Pojistakin on jäljellä enää pari. Kylä on nopeaa tahtia kuolemassa asukkaiden käsiin. Koulu on jo suljettu, pian menevät varmasti sähkötkin, ajattelevat nuoret apeina.

Marin kotona tunnelma on kireä. Isä on ankara valittaja, joka ei halua ymmärtää nuoria, ei edes omaa pahnanpohjimmaistaan Maria.

”Vanhempiaan ei voinut valita, oli tyydyttävä siihen mitä sai. Ja jos jotain hyvää täytyi omista vanhemmistaan sanoa, niin ainakaan niillä ei ollut vielä tekohampaita.”

Äidin isä saa aivoinfarktin joulun alla, ja Mari järkyttyy pahasti. Välit isosiskoon menevät huonoiksi epäonnisen Oulun-reissun aikana. Pitäisi miettiä myös omaa tulevaisuuttaan. Ainoa mielenkiintoinen asia koko kylässä tuntuu olevan salamyhkäinen nuorukainen Antti, joka muuttaa kaikkien yllätykseksi autiotaloon kylän liepeille.

Mari ja Henna lähtevät mukaan Sähikäiseksi kutsutun Santerin mielenilmauksiin, jotka eivät kestä päivänvaloa. Antin kannustamana nuoret koettavat saada nukkuvaan kylään eloa, mutta kaikki ei suju aivan suunnitelmien mukaan. Sydämenasiatkin tuottavat ongelmia, kuten nuoruuteen kuuluu. Välillä riidellään, sitten taas sovitaan.

Kaarlela pohtii mukavien henkilöittensä kautta monenlaisia ajassa olevia ilmiöitä. Maaseudun autioituminen on ilmeisin teema, mutta mukana on muutakin. Voiko tavallinen pieni ihminen vaikuttaa? Jos voi, mitkä menetelmät ovat sallittuja? Mitkä asiat ovat niin tärkeitä, että tarkoitus pyhittää keinot? Mitkä näkökulmat ovat oikeita, kun kyse on elämäntavoista ja oikeudenmukaisuudesta? Talven tapahtumien jälkeen Leivonkylän ysiluokkalaiset eivät enää ole viattomia lapsia, vaan aikuisuuden kynnyksellä kurkistelevia fiksuja nuoria.

Menneen talven lumessa ei kikkailla kerronnalla, vaan asiat etenevät suoraviivaisesti ja luistavasti. Kerronta ja tarina ovat hyvin realistisia, ja kirja on myös hyvin puhdashenkinen: nuoret eivät juuri edes tupakoi isommista paheista puhumattakaan. Kieli on soljuvaa ja selkeää, ja huumori ja lämpö keventävät teosta.

Tanja Kaarlela: Menneen talven lumi

Torni 2014. 251 s.

Kauniit kannet on tehnyt Mervi Kattelus.

Arvostelukappale. Kiitokset kirjailijalle!