Kun taloudessa ei ole enää
pieniä lapsia, ei halloweenin juhlinta kauheasti innosta. Lähinnä vain
kiukuttaa kaiken kiinni oleminen lauantaina, päivänä, jona muina arkipäivinä pääosin
työssä aikansa viettävä perheyksikkö on tavannut tehdä ruoka- ynnä muita välttämättömiä
hankintojaan. Koska asiantilalle ei mitään voi, on tyydyttävä kohtaloonsa.
Toisaalta voi ajatella
niinkin, että huominen pakkopyhä on vallan mainiota lukuaikaa, ainakin, jos
luvatut räntä- ja vesisateet toteutuvat. Mihinkään ei kannata mennä, joten
nautiskellaan sitten kotona olemisesta. Seuraksi hyvä kirja ja kenties hieman
tunnelmaan sopivaa musiikkia?
Kuin tilauksesta löysin
postilaatikostani kiehtovan paketin, jossa oli molempia. Haamu-kustantamo
lähetti minulle tutustumista varten kirjan nimeltä Aaveiden Pohjanmaa ja sen kylkeen sopivan Aaveballadeja-albumin. Näiden kanssa on mainio viettää synkkää
pyhäinpäivän iltaa!
Aaveiden Pohjanmaa -teoksen on toimittanut Tiina
Hietikko-Hautala ja sen alaotsikko on Kummitustarinoita
mailta ja meriltä. Nimet kertovatkin oikeastaan olennaisen sisällöstä.
Kansien väliin on koottu paikallisia kummitustarinoita, jotka liittyvät
olennaisesti pohjalaisiin paikkoihin, rakennuksiin tai maastonkohtiin.
Kauniisti taitetussa kirjassa on kaikkiaan kymmenen lukua, joissa kussakin
kerrotaan tiettyyn paikkaan liittyviä kummitustarinoita ja niiden eri
toisintoja. Kertomusten perusteella näyttää siltä, että monissa rakennuksissa
on vuosikymmenten ja jopa -satojen aikana ilmennyt useampiakin kummituksia.
Aikahaarukka on laajahko,
mutta eniten tarinoita on merkitty muistiin viime vuosisadan vaihteen
tienoilta. Suomen sodan ja kansalaissodan tapahtumiin liittyvät verityöt ovat
synnyttäneet myös runsaasti tarinoita. Kirjassa esitellään paikallisesti
kiinnostavia rakennuksia ja paikkoja, ja siitä varmasti paikallishistoriasta
kiinnostuneet ja siitä jo jotain tietävät saavat eniten irti. Tottesundin
kartanossakin muuten kummittelee. Sitä en tiennyt, enkä sitäkään, että kyseinen
kartano innoitti Anni Swanin
kirjoittamaan Tottisalmen perillisen.
Mielenkiintoista luettavaa jutut silti olivat ulkopuoliselle, satunnaiselle turistillekin. Mitä kauemmas historiaan tarinat sijoittuvat, sitä vetävämmiltä tai ainakin uskottavammilta ne tuntuvat. Siksi kokoelman viimeinen, vain muutaman vuosikymmenen päähän sijoittuva Seinäjoen vanhaan teatteriin liittyvä kummitustarina ei enää oikein tuntunut joukkoon sopivan. Vinkiksi muuten, että kirjassa kerrottujen tarinoiden tapahtumapaikkoihin pääsee tutustumaan virtuaalisesti täällä.
Mielenkiintoista luettavaa jutut silti olivat ulkopuoliselle, satunnaiselle turistillekin. Mitä kauemmas historiaan tarinat sijoittuvat, sitä vetävämmiltä tai ainakin uskottavammilta ne tuntuvat. Siksi kokoelman viimeinen, vain muutaman vuosikymmenen päähän sijoittuva Seinäjoen vanhaan teatteriin liittyvä kummitustarina ei enää oikein tuntunut joukkoon sopivan. Vinkiksi muuten, että kirjassa kerrottujen tarinoiden tapahtumapaikkoihin pääsee tutustumaan virtuaalisesti täällä.
Mukava yllätys oli kirjan
mukana saapunut cd-levy, jonka virallinen julkaisupäivä näyttää sattuvasti
olevan 1.11.2014 eli pyhäinpäivänä. Aaveballadeja-niminen
albumi sisältää seitsemän laulettua kappaletta. Laulujen sanat on kirjoitettu Aaveiden Pohjanmaan tarinoiden pohjalta
aaveiden näkökulmasta. Sanoituksesta vastaakin Tiina Hietikko-Hautala. Olen
surkea kirjoittamaan musiikista mitään, mutta tästä levystä tykkäsin kovasti
ensi kuulemalta, ja eilen kirjaa lueskellessani soitin sen useampaan kertaan
läpi. Sävellykset ja sovitukset ovat vetäviä ja kappaleet mukavan erityylisiä. Kiva idea!
Tiina Hietikko-Hautala: Aaveiden Pohjanmaa. Kummitustarinoita
mailta ja meriltä
Kuvat Suvi Kari.
Haamu 2013. 82 s. Nidottu.
Aaveballadeja
Haamu 2014. CD-levy.
Arvostelukappaleita. Kiitos
kustantajalle!
Tuo levy kuulostaa mielenkiintoiselta.
VastaaPoistaMinäkin pidin Aaveiden Pohjanmaasta ja helposti säikkyvänä pelkäsinkin sopivasti (no hyvä on, aika paljon) sitä lukiessa. Olin tosiaan ajatellut, että kävisin nappaamassa blogiin kuvan Harriniemen majakasta, mutta enpä uskaltanutkaan sinne lähteä :D Keväällä sitten kävin siellä eväsretkellä ystävän ja lasten kanssa ja melkein petyin, kun en pelännyt yhtään ;)
Uskon tosiaan, että paikallisuus nostaa kirjan kierroksia aika huimasti!
PoistaMinusta tuntui, että sain perjantaista kyllikseni. Ystävä kertoi menevänsä Stadiin kummitustaloiltaan. Itse menin vain kotiin ja lähdin kauppaan. Asun maalla, ei katuvaloja. Auto yritti pysyä tiellä ja väistellä aaveita. En ymmärrä, miksi lasten annetaan lähteä tuollaiseen sytiseen seikkailuun, lyhtyjä heilui ojissa, joista saattoi päätellä, että lyhtyjä piteli joku. Huh.
VastaaPoistaUhh, kuulostaa vaaralliselta! Onneksi en ole kohdannut moista muodossa enkä toisessa.
PoistaKuulostaa hyvältä! Paikallistarinoiden rakastajana tykkäisin kovasti, jos vastaavan kirjan tekisi joku Tampereen kummituksistakin :) Kiva idea yhdistää musiikki ja tarinat.
VastaaPoista