En ole pitänyt itseäni
kummoisenakaan Anna-Leena Härkösen
kirjojen ihailijana, mutta Kaikki oikein
taisi muuttaa mieleni kertarykäyksellä. Eivät Härkösen kirjat huonoja ole
mielestäni olleet, mutta en esimerkiksi ajatellut tätä uusintakaan ottaa
luettavakseni. Mutta – sitten se löytyi kirjaston äänikirjahyllystä.
Lainasin siis äänikirjan ja
syötin levyn auton soittimeen sen kummemmin asiaan etukäteen perehtymättä. Toki
tiesin, että päähenkilö voittaa kirjan alkupuolella Loton jättipotin, mutta
enpä sitten muuta. Jos aikoo lukea tämän kirjan, ei kannata ainakaan
takakansitekstiä lukea ensin. Lukaisin sen nimittäin äsken kustantajan nettisivuilta ja voihan nenä. Miten ihmeessä tällaisia voidaan vielä tehdä?!
Kaikki keskeiset juonenkäänteet on tiivistetty viiteen virkkeeseen. Ja
hyväksikäyttäjä on muuten yhdyssana.
Kirjan päähenkilö on
kosmetologi-kampaaja Eevi, vähän päälle kolmikymppinen ihan tavallinen nainen. Eevin
aviomies Kari on töissä tavaratalon musiikkiosastolla ja keikkailee
vapaa-ajallaan bändinsä kanssa läpimurtoa odotellen. Pariskunnan rahat ovat
aina tiukalla, pienipalkkaisia pääkaupunkilaisia kun molemmat ovat.
Vuokra-asunto on pieni ja nuhjaantunut, räntää tulee ja työ maistuu puulta.
Eevin elämän ainoat valopilkut ovat sisko Mirka ja paras ystävä Hanna, jonka
tyttären kummi hän on.
Eevin vanhemmat ovat olleet
ennätyspihejä, ja lapsuus on ollut ankea. Koulussa Eevi on saanut tuta
nahoissaan sen, ettei ole voinut koskaan pukeutua nätisti tai
merkkivaatteisiin. Rahaa ei vain ole ollut yhtään mihinkään, koskaan. Nyt Eevin
äiti on dementoituneena hoitokodissa ja Eevin välit isään ovat etäisen viileät.
Sisaruksiinkin tulee pidettyä yhteyttä harvoin. Yleinen harmaus leimaa kaikkea
Eevin ja Karin elämässä, vaikka keskinäisessä suhteessa vielä kipinää tuntuu
olevankin.
Sitten kuitenkin rävähtää.
Eevi päättää kiukuspäissään lotota ja voittaa yhden rivin lapullaan seitsemän
miljoonaa! Juuri tässä kohtaa Härkösen taitavuus ihmistuntemuksessa ja
-kuvauksessa pääsee todella oikeuksiinsa. Eevin ja Karin reaktiot on kuvattu
loistavan uskottavasti ja elävästi: epäusko, kauhu, riemu, pelko, epäluulo.
Härkönen myös kertoo, miten lottovoitto ihan käytännössä lunastetaan ja mitä
kaikkea taas siihen voittajien tunnepuolella liittyy.
Erityisesti pelko tuntuu
nousevan pintaan. Pelko siitä, että rahat kuitenkin jotenkin katoavat, loppuvat
kesken. Eevi sanookin jossain kohdassa, että voitto ei ollut tarpeeksi suuri,
jotta hän tuntisi oikeasti olevansa turvassa. Syyllisyyttä pohditaan myös
paljon. Eevin isä sanoo ääneen, että voittamalla saatu raha ei ole rehellisesti
ansaittua, oikeaa rahaa. Mielenkiintoinen näkemys ihmiseltä, joka on koko
elämänsä sairaalloisesti säästänyt! Mutta eihän raha-asioissa läheskään aina
ole logiikkaa.
Liikuttavasti Kari ja Eevi
myös koettavat sinnitellä kuin mitään ei olisi tapahtunut omissa
epätyydyttävissä työpaikoissaan. Miten pyytää vapaata, kun pitäisi päästä
Veikkauksen pääkonttorille kuittaamaan miljoonat tililleen? Tai päästä käymään
sijoitusneuvojalla? Entä kehen voi luottaa? Sijoitusneuvojakin vain koettaa
hyötyä heidän rahoistaan, vai mitä?
Valtava rahamäärä on ihana
asia, ja Eevi ja Kari koettavat nauttia parhaansa mukaan. Mutta nopeasti
kumpikin huomaa, että nautintoon livahtaa helposti karvas juonne. Onko
sittenkään ihanuuden huippu lähteä tuosta vain todelliselle luksuslomalle
kaukomaille, kun ei voi ottaa ketään mukaansa jakamaan iloa? Entä miksi
lahjojen antaminen muuttuu niin vaikeaksi? Mitä tapahtuu läheisimmillekin
ihmissuhteille, kun toinen on yhtäkkiä upporikas? Entä mitä tapahtuu
avioliitolle, kun vanhat rutiinit menettävät merkityksensä?
Kaikki oikein on todella
herkullinen ihmisyyden perimmäisten ominaisuuksien kuvaus. Koukutuin kirjan
tarinaan perusteellisesti. Paikoin se on aika tummasävyinen, mutta ennen
kaikkea Härkönen kertoo henkilöistään lämpimästi ja humoristisesti. Oli hauskaa
heittäytyä kuvittelemaan, miten itse olisi toiminut monissa tilanteissa, joihin
Eevi ja Kari joutuvat. Monet asiat aukenevat seesteisesti lopussa, mutta liian
helppoihin ratkaisuihin konkarikirjailija ei sorru.
Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein
Otava 2014. Äänikirjan lukija Sari Mällinen. Laajuus
8 cd:tä, kesto 9 h 8 min.
Lainattu kirjastosta.
Ja kaikkea muuta -blogin Minna oli kirjabloggaajana mukana Helsingin kirjamessujen lukupiirissä, jossa luettavana oli Härkösen Kaikki oikein. Myös kirjailija itse osallistui keskusteluun. Kurkkaa lukupiiriläisten pohdiskeluja täältä.
Olipas ilo taas tavata messuilla, piti tulla sanomaan moiiii! :) Mää olen Härkösfani ja tää oli yksi kirjailijan parhaista!
VastaaPoista<3 Oli tosiaan ihanaa nähdä, vaikkei siellä kaiken hulinan keskellä ehtinyt mitään jutustellakaan. Minä en tosiaan ole läheskään kaikkea Härköseltä lukenut, mutta tämä on kyllä erittäin hyvä. Kepeä kuori, syvällinen sisältö. Melkoinen yhdistelmä!
PoistaMä rakastuin tähän kirjaan!
VastaaPoistaJa mulle tuli jotenkin ihan samanlainen avautumisen tunne tätä äänikirjaa kuunnellessani.
Se kirjoittaa kevyistä aiheista näennäistä höttöä, mutta silti onnistuu sanomaan elämästä jotain, mitä itse ei olisi osannut sanoiksi pukea.
Iso plussa myös siitä, että oli elämäntilanne mikä tahansa, Härkösen tuotanto naurattaa aina. Niin se vaan on.
Tuolla lukupiirissä Eeviä oli pidetty hieman epämiellyttävänä ihmisenä, mutta minä tykkään hänestä. Jos ihmistä lytätään ja nujerretaan, ei aina jaksa olla kiltti ja kultainen muita kohtaan. Ja kyllä, olen samaa mieltä siitä, että Härkönen osaa yhdistää kepeän ja vakavan loistavasti. Huumoria unohtamatta!
PoistaHyvä, että vinkkasit. Takakansi saa jäädä siis lukematta.
VastaaPoistaJep. En suosittele sitä osuutta teoksesta ainakaan alkuun :D
PoistaIhailen Härkösen taitoa kirjoittaa iskevästi, napakasti ja tarkkanäköisesti. Äänikirjana tämä(kin) muuten varmaan toimii mainiosti.
VastaaPoistaKyllä toimii. Sari Mällinen on taitava lukija. Osansa lienee silläkin, että Härkönen kirjoittaa niin pahuksen luontevaa dialogia, ettei sitä edes huomaa. Kirjailijan teatteritausta vaikuttanee osaltaan tähän.
PoistaMinäkin alkuun ihmettelin, että mitenkäs lottovoitosta oikein saa kirjaa aikaiseksi, mutta hyvin näköjään sai. Näennäisesti helppolukuisessa kirjassa kannatta hidastaa lukutahtia ja miettiä niitä syvemmällä soutavia teemoja... :-)
VastaaPoistaTotta, koska Härkönen porautuu kiusallisenkin tarkkanäköisesti sinne ihmisen sisimpään :D
PoistaKiinnostava aihe tosiaankin. Olen lukenut Härköseltä vain yhden kirjan (Häräntappoase) enkä oikein ihastunut, mutta tämä kirja nyt ainakin aiheen puolesta kiinnostaa.
VastaaPoistaHärkösen Häräntappoase on nuortenkirjaklassikko, jossa on omat nuoren kirjailijan esikoiskirjan puutteensa. Se on eräänlainen kuriositeetti suomalaisessa kirjallisuudessa, ja vaikka se alkaa olla tietyllä tavalla vanhahtava, sen teemat ovat ikiaikaiset, joten sitä luetaan esimerkiksi kouluissa edelleen. Se ei kuitenkaan anna minkäänlaista kuvaa Anna-Leena Härkösestä kirjailijana nyt, kolmekymmentä vuotta (!) myöhemmin. Kannattaa lukea ainakin tämä ja esimerkiksi Härkösen kolumnikokoelmia kokeeksi. Saattaisit pitää!
PoistaNythän sulla onkin sitten rutkasti aiempia Härkösiä luettavaksi! Minulle tämä oli sellainen perushyvä Härkösen teos, mielestäni hän on kirjoittanut parempiakin. Yksi suosikkini on Heikosti positiivinen, jossa Härkönen ruotii hyvin henkilökohtaisia ja kipeitä asioita.
VastaaPoistaNjaa, tuskinpa tulen etsineeksi niitä väliin jääneitä ainakaan kovin kiihkeästi käsiini kuitenkaan, vaikka tästä kovasti pidin. Mainitsemasi teos ei tällä hetkelläkään kovasti aiheensa takia kiinnosta, vaikka uskon toki, että se on hyvä ja vaikeasta aiheesta kirjoitettu tärkeä kirja.
PoistaTämä on ehdottomasti yksi Härkösen parhaista kirjoista. Aihe on herkullinen, ja toteutus hyvin onnistunut.
VastaaPoistaAihe muuten on häpeämättömän herkullinen :D Ja miten Härkönen sitä käsitteleekään: armottomasti!
PoistaOlen lukaissut läpi yhden jos toisenkin kirjaa käsitelleen blogin ja mietin, miksi minä luin tätä kirjaa ihan tavalla kuin muut. Ei tämä minusta ole kirja lottovoitosta. Tämähän on kirja alkoholismista parisuhteessa. Ja ei: minulla ei ole kokemusta aiheesta.
VastaaPoistaMinulle tuli jopa mieleen, että olisikohan Härkönen miettinyt, että haluaisi käsitellä alkoholismi-aihetta, mutta kun se on niin raskas. Että miten ihmeessä siihen saisi mukaan huumoria ja hauskuutta. Laitetaan ne voittamaan lotossa!
Kirjan alkupuoli oli kerta kaikkiaan hauska. Raakuin koko illan kirjaa lukiessani. Härkönen on niin mainio sanankäyttäjä, hieman ilkeä, mutta siksi juuri niin hauska. Kaikki ne kostofantasiat, hahaa!
Kyllä vain, alkoholismi on selvästikin kirjan teema myös. Erityisesti teatteriversiossa tämä tuntui korostuvan. Eri lukijat luonnollisesti lukevat tekstejä eri tavoin, ja varmaan tilanteestakin riippuu, mikä tarinassa eniten nousee pintaan. Hieno kirja.
Poista