torstai 2. lokakuuta 2014

Raimo Pesonen: Automies



Tämän juttuni voin aloittaa kliseisesti toteamalla, etten ollut kirjailija ja musiikkimies Raimo Pesosesta ennen kuullutkaan. Nimittäin ennen kuin olin lainannut kirjastosta äänikirjaosastolta romaanin Automies. Kuuntelemaan lähdin niin ikään aika puhtaalta pöydältä, sillä en lukenut edes takakantta kunnolla ennen kuin sujautin ensimmäisen cd:n soittimeen.

Automiehen nimihenkilö ja minäkertoja vaikuttaa alkuun hieman yksioikoiselta kaverilta. Epäilin jossain vaiheessa, että ihan kaikki lepakot eivät taida tornissa pesiä. Kaverin lievä omituisuus saa tarinan mittaan sitten loogisen selityksensä, kunhan malttaa kuunnella tai lukea rauhassa eteenpäin. Samalla selviää myös, miten kaveri on päätynyt tilanteeseen, jossa hän ajelee ympäri Suomea jakelemassa ilmaislehteä ja poimimassa jäljelle jääneet vanhat numerot Sprintterinsä takapäähän. Sprintteri on paitsi miehen työväline myös koti silloin, kun ystävien tai naisystävien nurkkiin ei pääse majailemaan.

Vaikka minäkertoja siis tuntuu olevan hieman ulalla monesta asiasta, naisten suhteen hänellä on vientiä. Liiankin kanssa. Silti mies viettää suurimman osan ajastaan tien päällä tai kirjainhuoltamoilla kahvia särpien ja rasvaista ruokaa nautiskellen. Huomaamaton ja harmiton mies sulautuu helposti muiden automiesten joukkoon. Kaverissa on myös hieman jeesmiehen vikaa, joten hän joutuu tahtomattaan kummallisiin ja hankaliin tilanteisiin.

Meno on paikoin absurdia. Naurattikin ensin, mutta kun kierrokset vain lisääntyvät, alkoi hymy hyytyä. Tragikoominen lienee lähellä totuutta, kun kuvaillaan Automiehen tyylilajia. Pidin Pesosen salaviisaasta kerrontatavasta. Lause on miellyttävärytmistä, ja uskon, että tämä olisi toiminut jopa paremmin itse luettuna ainakin ensimmäisellä kerralla. Pidin myös kirjan napakasta koosta. Miksi turhaan venyttää juttua, jos asia tulee selväksi vähemmälläkin? Mieluusti luen lisää Pesosen tuotantoa. Nimi on laitettu muistiin.

Raimo Pesonen: Automies
Siltala 2012.
BTJ:n äänikirja. Laajuus 4 cd:tä, kesto 4 h 36 min. Lukija Tuomas Tulikorpi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti