Siri Kolu: Ihmisen puolella

Ihastuin valtavasti Siri Kolun dystopiaan Pelko ihmisessä eli PI-kirjaan. Edelleen hieman ihmettelen, miten vähällä huomiolla teos ja sen jatko-osa Ihmisen puolella eli IP ovat jääneet. Toivottavasti tämä on vain tunne, joka johtuu siitä, että en sittenkään kovin tiiviisti seuraa, mitä lasten- ja nuortenkirjallisuuden puolella kustannusmaailmassa tapahtuu. Kirjapari nimittäin kyllä ansaitsisi huomiota ja ennen kaikkea lukijoita. Teokset on kirjoitettu kunnianhimoisesti ja huolella.

Oli omalta kannaltani kuitenkin myönteinen sattuma, että tulin tarttuneeksi näihin teoksiin vasta nyt, kun ne ovat molemmat jo kansien välissä. Olen sen verran huonomuistinen, että sarjojen lukeminen osa vuodessa -tahdilla tuottaa välillä todellista tuskaa. Nyt ei tarvinnut pinnistellä yhtään henkilöiden ja heidän keskinäisten suhteidensa laadun kanssa, vaan saatoin jatkaa suoraan siitä mihin edellisenä päivänä jäin. Myös tarina jatkuu lähes tulkoon samoin eli kirjat liittyvät toisiinsa saumattomasti.

Varoitus! Jos PI on edelleen lukematta, ei kannata jatkaa lukemista. Luvassa on joitakin juonipaljastuksia PI:stä, koska jatko-osan tapahtumista ei voi kertoa oikeastaan mitään paljastamatta liikaa aloitusosasta. Pahoittelen.

PI:n lopussa Pilvi lähetään pois Luolasta suorittamaan tehtävää. Tehtävän luonne ei ole hänelle itselleenkään selvä, vaan lisäohjeita tulee kontaktihenkilön kautta kuin parhaassakin agenttitarinassa, kuten Pilvi itse hieman kapinallisesti ajattelee. Ihmisten joukkoon soluttautuminen ei ole pihmiselle helppoa eikä ainakaan vaaratonta. PUSU:n eli Puhdas Suomi -järjestön partiot siistivät katuja piilottelematta, ja jonkinlainen uhka ovat myös Tuomaksen maankamaralaiset. On siis koetettava sulautua joukkoon mahdollisimman hyvin.

Pilville tarjoutuu mahdollisuus liittyä pieneen, anarkistiseen teatteriryhmään valomestarin assistentiksi. Kunnianhimoinen porukka harjoittelee ja esittää näytelmiään aivan Helsingin ydinkeskustassa mutta kuitenkin valtaväestön katseilta katveessa. Työn alla on kolmiosainen näytelmäsarja, joka kertoo Leningradin piirityksestä. Aihe tuntuu viruksen iskun jälkeisessä Suomessa ja Euroopassa ajankohtaisemmalta kuin koskaan. Pilvi heittäytyy täysillä mukaan teatterin tekemiseen, onhan se jo tuttua kouluaikojen musikaaliproduktiostakin (PI:ssä nuoret treenasivat Luolassa West Side Storya). Käännekohta on ryhmäläisten vierailu Lapinlahden sairaalassa, jossa toimii pihmispentujen kuntoutuslaitos.

Kolu käyttää tässäkin romaanissa aiemmasta osasta tuttua näkökulmatekniikkaa. Pilvin veli Petri on yhtenä minäkertojana Pilvin lisäksi ja kolmas ääni on Mimosan, Pilvin entisen ystävän, joka alkoi seurustella Tuomaksen kanssa Pilvin sairastuttua. Tuomaksen petturuus kuitenkin paljastui tytölle, joka haluaa nyt itse kostaa Pilville kaiken ja alkaa selvittää tämän olinpaikkaa omaan laskuunsa. Petriä taas lähestyvät oman asuinalueen Ihmisen puolella (IP, josta kirjan nimikin) ryhmän jäsenet, jotka ovat alkaneet suunnitella vastarintaa valtion virallista linjaa vastaan.

Luola-aspekti puuttuu IP:stä kokonaan, mikä ehkä on hyvä, mutta jota minä jäin jostain syystä kaipaamaan. Toisaalta Petri saa enemmän sävyjä kuin aloitusosassa, ja Pilvin teatterielämä on kiinnostava osuus kirjassa. Se on kirjoitettu hyvin asiantuntevasti ja lopputulos on aito. IP:ssä on muutamia kiivaita toimintakohtauksia, jotka pistävät lukijan veren kiertämään. Nuorten aikuisten romaaneihin usein kuuluva eroottinen latauskin tarinassa on, mutta sen Kolu kuvaa hyvin viitteellisesti.

PI ja IP ovat romaanipari, joten tässä jälkimmäisessä kirjassa tarina pitää saada siististi pakettiin. Ehkä siitä johtui tunne, että aika suuria linjoja vedeltiin lopussa yhteen helponlaisesti. Toisaalta Kolu kyllä lopettaa ajoissa eikä ryhdy kuvailemaan kaikkia järjestelyjä, joita on meneillään virallisilla tasoilla. Pilvin tarinan langat kuitenkin kootaan siististi nippuun.

Siri Kolu: Ihmisen puolella

Otava 2014. 318 s.

Lainattu kirjastosta.

Lomaviikko sujahti salamavauhdilla. Ehdin tehdä kaikkea mukavaa, kuten olla perheen kanssa, pestä saunan, tavata ystäviä, huollattaa autoa, käydä kulttuuririennoissa ja ennen kaikkea lukea. Nuortenkirjateemaviikko oli kaikin puolin onnistunut projekti, ja ehdin viikon aikana lukea neljä nuortenromaania. Salla Simukan Musta kuin eebenpuun olin ehtinyt kuunnella jo ennen teemaviikkoa, mutta juttu sopi minusta hyvin aloitukseksi. Lisäksi kirjoitin yhden lehtiarvion fantasiaromaanista, joka olisi mainiosti sopinut teemaviikkojuttujeni joukkoon. Tässä linkit teemajuttuihini:

Salla Simukka: Musta kuin eebenpuu 

Magdalena Hai: Kellopelikuningas 

Tanja Kaarlela: Menneen talven lumi
Siri Kolu: Pelko ihmisessä 

Teemaviikkoja suunnitellessani olen aina yltiöoptimistinen ehtimisen ja jaksamisen suhteen. Niinpä tälläkin kertaa lukematta jäi muhkea pino nuortenromaaneja, jotka olin varaillut ja kantanut kotiin kirjastosta. Hukkaan ne eivät toki mene, vaikka teemaviikko nyt päättyykin tähän. Olen jo aloittanut J. S. Meresmaan Mifongin mahtia, koska siinä on vain kahden viikon laina-aika. Muutkin aion lukea pikapuoliin, sillä Elina Rouhiaisen Jäljitetty, Magdalena Hain Susikuningatar ja Annukka Salaman Harakanloukku ovat kaikki mainioiden sarjojen osia. En aio jättää näistä loistosarjoista kesken yhtäkään. Aleksi Delikourasta taas on ylistetty niin paljon, että on vihdoinkin otettava itse selvää, mistä on kyse!

Tulevalla viikolla kirjoittelen muutamia kirjajuttuja, jotka joutuivat odottelemaan vuoroaan teemaviikon takia. Sitten alkavatkin Helsingin kirjamessut, joilla vietän koko lauantaipäivän. Ohjelmalehtisestä muuten löysin tiedon, että Siri Kolu kertoo Ihmisen puolella -romaanistaan Louhi-lavalla lauantaina klo 15. Pitääpä koettaa ehtiä kuuntelemaan! Lauantain tunnelmia voi seurata Kirsin kirjanurkan Twitter-tililtä (@Kirsinkirjanurk) tunnuksen #bloggaritmessuilla avulla. Raportoin messupäivästä sitten myöhemmin myös täällä.