Siri Kolu: Pelko ihmisessä

Miljöönä on nykyhetken tai aivan lähitulevaisuuden Suomi. Neljännes väestöstä on menehtynyt PI-influenssaan, jonka alkuperä on jossakin Aasiassa tai sitten jossakin muualla. Murto-osa sairastuneista on jäänyt henkiin. Tauti on kuitenkin muuttanut heitä. Heissä tuntuu asuvan eläin, joka muuttaa heidän ulkonäköään ja ominaisuuksiaan, kutakin yksilöllisesti. Terveet haluavat varmistua, ettei tauti pääse mutanttien kautta leviämään, joten sairastuneet eristetään armeijalta takavarikoituihin maanalaisiin luoliin.

Pilvi on yksi nuorimmista PI-ihmisistä eli pihmisistä, kuten mutantoituneet eloonjääneet itseään kutsuvat. Hän on muuttunut vähiten, mutta hänessäkin on PI-eläin, vahva ja vaistoiltaan voimakas olento, joka ottaa välillä vallan inhimillisestä puolesta. Pilvi on kävellyt vapaaehtoisesti Keskukseen saatuaan tietää sairastumisestaan. Hän ei ole kertonut kenellekään läheiselleen päätöksestään, ei vanhemmilleen, ei veljelleen Petrille eikä myöskään poikaystävälleen Tuomakselle. Pilvi ei halunnut paeta tai piiloutua.

Siri Koulun Pelko ihmisessä on taitavasti rakennettu ja kylmäävän ajankohtainen dystopia. Kammottavan helposti tarttuva sairaus suistaa kaiken raiteiltaan ja saa ihmiset käyttäytymään äärimmäisillä tavoilla. Muutos, jonka sairaudesta selvinneet kokevat, jää tässä kirjassa vielä ainakin osittain selittämättä. Eläinten ominaisuudet sekoittuneena ihmisruumiseen ja -luontoon on kiehtova ajatus. Ihmiskoe on myös maanalaiseen luolaan eristäminen. Miten kaksisataa toisilleen ventovierasta ihmistä sopeutuu täydelliseen eristykseen? Luolaan toimitetaan vain ruokatarpeita, ei mitään muuta. Kulutustavarasta alkaa välittömästi olla pulaa. Entä miten pärjätään, kun ei voi purkaa uusien ominaisuuksien mukanaan tuomia energioita? Miten kuluttaa ainoaa hyödykettä, jota aluksi tuntuu olevan rajoittamattomasti, aikaa?

Luolan ulkopuolista elämää seurataan sekä Petrin että Tuomaksen näkökulmasta. Petri kaipaa sisartaan silmittömästi eikä voi antaa anteeksi Pilvin ratkaisua. Tuomaksella taas tuntuu olevan jotain Pilviin ja tämän olinpaikkaan liittyvää hämäräperäistä meneillään. Salaliittoja ja juonittelua tuntuu olevan käynnissä sekä Luolassa että sen ulkopuolella, ja kaiken polttopisteessä on Pilvi.

Olin kirjan loppuun luettuani aika mykistynyt ja vaikuttunut. Olen vieläkin. Kolu kirjoittaa vetävästi ja vakuuttavasti. Kirjan maailma tuntuu todelta ja pelottavan mahdolliselta. Lukija joutuu sopivasti kokoamaan tarinaa paloista, sillä Kolu ei selitä mitään, vaan lukija hyppää Pilvin mukana bussiin, joka vie Keskuksesta Luolaan. Tunnelma on ahdistava ja pelottava, mutta silti kirjassa on mukana myös toivonkipinöitä. Kaiken keskellä voi olla myös rakkautta, ehkä. Mutta kehen voi oikeasti luottaa?

Minusta Kolu on kansainvälisestikin vertaillen tehnyt huipputyötä. Kovin laajalti en ole nuorten aikuisten dystopiakirjoja lukenut, mutta vaikkapa nyt keväällä lukemani Veronica Rothin Outolinnun Pelko ihmisessä pesee mennen tullen. Kolu ei ole kirjoittanut yksiulotteisia henkilöitä taistelemaan ja temppuilemaan tyhjän takia, vaan hänen henkilönsä ovat aitoja, uskottavia ja ennen kaikkea kiinnostavia. Laskelmoivuus puuttuu myös. Silti juoni on vetävä. Millainen elokuva tästä tulisikaan!

Nuortenkirjateemaviikkoni siis jatkuu loistavissa merkeissä. Onneksi olin kaukaa viisas ja lainasin myös PI:n jatko-osan IP:n eli Ihmisen puolella. Sillä jatketaan teemaviikkoa!

Siri Kolu: Pelko ihmisessä

Otava 2013. 285 s.

Lainattu kirjastosta.

Aikaisemmin olen lukenut ja blogannut Kolun mainion Me Rosvolat -sarjan neljä ensimmäistä osaa. Juttu löytyy täältä.

***

Nyt vasta ehdin hieman selailla nettiä ja etsiä kirjoituksia PI:stä. Risingshadow-sivustolta löytyneestä esittelyistä ja arvioista käy ilmi, että romaanin taustalla on ollut Luetko sinä? -kampanjaa varten kirjoitettu novelli. Novellin tuota kampanjaa varten yleensä kirjoittaa edellisen vuoden Junior Finlandia -voittaja, joka Kolukin siis on. Kirjasta on kirjoittanut myös Taikakirjainten Raija Jussi K. Niemelä Kannesta kanteen, sivuista sivuille -blogissa avaa perusteellisesti romaanin tematiikkaa. Ihan kaikkia ulottuvuuksia en tajunnut edes ajatella! Rakkaudesta kirjoihin -blogin Annika vaikuttaa yhtä myydyltä tähän kuin minäkin. Ei ihme, sillä usein makumme kohtaavat. Kirjaneidon tornihuoneen Kirjaneito on myös lukenut ja arvioinut ja hyväksi havainnut. Kirjaneito on jo peruskouluaikanaan analysoinut kirjan pohjana ollutta novellia, joten hänen huomionsa ovat kiinnostavia. Myön Nannan kirjakimarassa on kirjasta arvio. Morren Morren maailmassa tiivistää ajatukseni aika hyvin: "Pelko ihmisessä on vakuuttavaa nuortenkirjallisuutta. Ja jälleen kannustan aikuisiakin tarttumaan rohkeasti nuortenkirjoihin. Vaikkapa tähän. Unohtakaa se markkinoinnin määrittelemä ikäsuositus ja ottakaa tarina tarinana." Loistava arvio kirjasta löytyy myös Periaatteessa kirjoista -blogista. Sonjan lukuhetkissä tuskastuttiin runsaisiin sitaatteihin, vaikka muuten kirja vakuutti. Magenta booksin Marika taas tylyttää melkoisesti!

Huh. Kirjasta on siis kirjoitettu pilvin pimein (!) arvioita ja esittelyjä ja se tuntuu myös jakavan lukijoita. Hyvän kirjan merkki?