Jostain syystä tulen
asettaneeksi itselleni kuin vahingossa lukemistavoitteita. Eipä siinä mitään,
mukavaahan se vain yleensä on, mutta välillä ihmetyttää kyllä oma toiminta.
Tämänkertainen idea syttyi
hitaasti mutta leimahti sitten kummasti liekkeihin juuri joulun alla, kaikkein
kiireisimpänä ajankohtana pitkiin aikoihin. Sain nimittäin päähäni, että haluan lukea kaikki Dorothy L. Sayersin
Peter Wimsey -dekkarit ja mieluiten alkuperäisessä ilmestymisjärjestyksessä.
Syyllinen on jälleen kerran Sallan lukupäiväkirja
-blogin Salla, joka on ryhtynyt Sayersia lukemaan ja on ehtinyt kirjoittaa jo
ainakin seitsemästä dekkarista blogiinsa.
Sallan ensimmäiseen juttuun
olin rehvakkaasti kommentoinut, että olen lukenut kaikki Sayersilta
suomennetun. Asiaa tarkemmin tutkailtuani on todettava, että hieman tuli
liioiteltua. Olen varmastikin lukenut kaiken, mitä paikallisella kirjastolla on
ollut parisenkymmentä vuotta sitten tarjolla, mutta en tosiaankaan kaikkea suomeksi joskus julkaistua.
Facebookin Dekkariryhmässä joku linkitti
Youtubesta katkelmia tv-sarjasta,
jota esitettiin 1980-luvulla Suomessakin. Siitä muistaisin oman innostukseni
Sayersin kirjoihin alkaneen. Poimin siis kirjoittajan nimen muistiin ja
katsoin, mitä kirjastosta löytyi. Mielikuvissani lordi Peter Wimsey ja Harriet
Vane ovatkin kuin sarjan näyttelijät Edward Petherbridge ja Harriet Walter,
jotka muuten varsin hyvin mielestäni vastaavat Sayersin sankareistaan antamaa
kuvausta.
Wikipedian
mukaan Wimsey-sarjaan kuuluvat seuraavat
teokset:
Kuka ja mistä (Whose Body?, 1923)
Kuka ja mistä (Whose Body?, 1923)
Kuolema keskiyöllä (Clouds
of Witness, 1926)
Luonnoton
kuolema (Unnatural Death, 1927)
Kuolema vierailee
kerhossa (The Unpleasantness at the Bellona Club, 1928; suom. 1953).
Lordi Peter katsastaa ruumiin (Lord Peter Views The Body, 1928)
novelleja
Myrkkyä (Strong Poison,
1930; suom. 1984).
Yksi kuudesta (The Five Red Herrings, 1931)
Kas tässä teille
ruumis (Have His Carcase, 1932)
Mainosmurha (Murder
Must Advertise, 1933; suom. 1938)
Hirttäjän
vapaapäivä (Hangman's Holiday, 1933) novelleja
Kuolema kirkkomaalla (The
Nine Tailors, 1934)
Juhlailta (Gaudy Night,
1935; suom. 1994)
Kuolema
häämatkalla (Busman's Honeymoon, 1937)
Kaikkiaan Sayers siis
kirjoitti yksitoista romaania ja kaksi novellikokoelmaa suosituista
sankareistaan, ja pääosin pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta tekstit syntyivät
maailmansotien välisenä aikana. Sayersin hahmot ovat kuitenkin jatkaneet
elämäänsä Jill Paton Walshin
käsissä. Walsh kirjoitti valmiiksi Sayersilta kesken jääneen teoksen Thrones,
Dominations (1998) ja julkaisi vielä
kolme romaania lisää:
A Presumption of Death (2002)
The Attenbury Emeralds (2010)
The Late Scholar (2013)
Luettavaa siis riittää!
Haastetta lisää vielä, että muutamia Sayersin kirjojen suomennoksia on
lähestulkoon mahdotonta saada käsiinsä, joten on tyydyttävä englanninkielisiin
versioihin. Näin on käymässä heti tuon kakkososan eli Kuoleman keskiyöllä kanssa. Sitä ei löydy sen paremmin Salomo-,
Lukki- kuin Vaski-kirjastojenkaan kokoelmista eivätkä nettiantikvariaatitkaan
lupaa mitään. Onneksi nettikirjakaupat tarjoavat palvelujaan edullisesti. Mutta
ihan oikeasti, olisikohan aika saada näistä todellisista dekkariklassikoista
uusintapainokset, edes pokkareina? Paton Walshin teokset ovat verrattain uusia,
joten jos ne suomennettaisiin, voisi olla hyvä sauma vanhoille
alkuperäisillekin dekkareille. Tv-sarjankin katselisin mieluusti uudelleen.
Kuka ja mistä? on mainio perinteinen salapoliisiromaani. Vaikka kyseessä on sarjan
aloitusosa ja lordi Peter, hovimestari-palvelija Bunter ja Scotland Yardin
etsivä Parker ovat lukijalle outoja, käydään muitta mutkitta asiaan eli ruumiin
katsastukseen. Kirjan lopussa on tosin pienenä jälkikirjoituksena parin sivun
mittainen Peter Wimseyn elämäkerta, joka tosin menee ajassa eteenpäin ja jossa
viitataan jo Harriet Vaneenkin. Harriet tulee kuitenkin mukaan vasta kirjassa Myrkkyä.
Älykkään, huumorintajuisen,
sivistyneen keikarin lumoihin kuitenkin tempautuu oitis. Kun Parker pyytää
lordi Peteriä katsomaan ruumista, joka makaa alastomana vain nenälasit
nenällään köyhän arkkitehdin kylpyammeessa, lähettää lordi Peter Bunterin
puolestaan huutokauppaan hankkimaan Danten foliopainoksen (Bunter muuten tekee
edulliset kaupat ja saa sijoittaa säästämänsä punnat kameratarvikkeisiinsa). Ruumista
vahtii mustasukkaisesti toinen poliisin etsivä Sugg, joka vihaa lordi Peteriä
erityisesti. Esteistä huolimatta ruumis kuitenkin huolella tutkitaan, mutta sen
henkilöys tuntuu jäävän arvoitukseksi, samoin kuin se, miten ja mistä ruumis on
tupsahtanut yläkerran kylpyhuoneeseen.
Pakkaa sekoittaa samaan
aikaan tapahtunut juutalaisen liikemiehen mystinen katoaminen. Herra Levy on
kadonnut makuuhuoneestaan ilman ainuttakaan vaatekappaletta. Tapauksilla näyttäisi
olevan ilmeinen yhteys, ja Sugg nolaakin itsensä ilmoittamalla rouva Levylle,
että tästä on tullut leski. Kylpyammeen ruumis ei kuitenkaan ole kadonnut herra
Levy. Kuka hän on? Entä missä on Levy? Erinäisiä johtolankoja seurataan, mutta
mihinkään ei oikein tunnuta pääsevän. Kunnes palaset asettuvat lordi Peterin
päässä paikoilleen! Harmi vain, että todisteet puuttuvat. Niiden saamiseksi
sekä lordi Peter että etsivä Parker joutuvat asettamaan henkensäkin vaaraan. Rikollinen
on häikäilemätön, julma ja itserakas.
Kuka ja mistä? on paitsi viihdyttävä klassikkoarvoitusdekkari myös loistavaa
ajankuvaa. Aikakäsitys tuntuu olevan joltain toiselta planeetalta.
Kiireellisenkin asian voi hoitaa seuraavana tai sitä seuraavana päivänä,
ehtiihän sitä. Valokuvaus edustaa rikostutkimuksen suurinta teknologista
huippua, ja kuolinajan määritys on suorastaan mystiikkaa. Sen sijaan on tärkeää,
että herrasmies on oikein pukeutunut lounaalla.
Kirjallisia viittauksia
Sayers viljelee mukavasti, ja herkullista on esimerkiksi toistuva puhe siitä,
kuinka rikosten ratkaiseminen on niin paljon vaikeampaa näin oikeassa elämässä
kuin salapoliisiromaaneissa. Tosin lordi Peter parhaimmillaan tuntee olevansa
Sherlock Holmesin veroinen salapoliisi!
Dorothy L. Sayers: Kuka ja mistä? (Whose Body?)
Suom. Kristiina Rikman. 253 s. WSOY:n Sapo-sarjan osa
299.
Lainattu kirjastosta.
Luetut, lukemattomat -blogin Liisa analysoi ansiokkaasti Sayersin henkilökuvausta sekä Wimseyn ja Bunterin sukulaisuutta Wodehousen kaksikkoon.
Luetut, lukemattomat -blogin Liisa analysoi ansiokkaasti Sayersin henkilökuvausta sekä Wimseyn ja Bunterin sukulaisuutta Wodehousen kaksikkoon.
Uusintapainoksille olisi tosiaan tilausta! Joissain tapauksissa myös uusintasuomennoksille, sillä vanhoista käännöksistä monet ovat ajan tavan mukaan lyhennettyjä. (Vaikka toisaalta vanhoissa suomennoksissa on usein omaa viehätystään.)
VastaaPoistaAjankuva on näissä kirjoissa tosiaan herkullista, henkilöhahmoista puhumattakaan. :)
Komppaan Liisaa, uusintapainoksille olisi tilausta.
VastaaPoistaOlen lukenut muutamia, ja blogannut parista, mutta koko sarjankin lukeminen kiinnostaisi, jos kirjat olisi helpommin hankittavissa. Omat bloggaamani olen ostanut kirppareilta.
Eipä näitä Sayerseja suomeksi kovin usein näe...itse aloin lukea näitä englanniksi (mikä ratkaisu Sayersin kirjallisella tyylillä puoltaa kyllä paikkaansa) ja siten lukenut koko sarjan minäkin, en tosin aikajärjestyksessä enkä noita Paton Walshin kirjoja.
VastaaPoistaNovellikokoelmat olivat vähän turhia eikä niiden lukematta jättäminen kai olennaisesti edes haittaisi, mutta romaanit ovat hienoja.
Salla on saanut minut todella kiinnostuneeksi Dorothy L. Sayersista, mutta en vain ikinä muista lainata mitään hänen kirjojaan, kun käyn kirjastossa. Olen tehnyt ensi kirjastoreissua varten listaa, joten ehkäpä pitäisi laittaa Sayerskin vihdoin sille.
VastaaPoista