Tulen lukeneeksi hävettävän
vähän tietokirjallisuutta. Työn takia toki on koetettava lukea siihen liittyvää
tieto- ja ammattikirjallisuutta, mutta paljon ilmestyy myös sellaista
tietopuolista kirjallisuutta, jonka ainakin periaatteessa haluaisi lukea harrastuksensa
takia. Hanna Matilaisen kesällä
ilmestynyt tietoteos Mitä kummaa,
jonka alaotsikko on osuvasti Opas
spekulatiiviseen kotimaiseen fiktioon, tupsahti postilaatikkooni jo
kuukausia sitten. Otin kirjan oitis lukulistalleni, koska olin ajatellut sen jossain
vaiheessa hankkiakin, mutta sitten asia lykkääntyi. Sitten otin kirjan luettavaksi rinnakkaisesti muiden kirjojen kanssa, mutta sekin osoittautui huonoksi
menetelmäksi. Lopulta nyt kirjan lukeminen nytkähti liikkeelle. Hyvä niin,
sillä kirja on mainio opas, kuten nimikin jo kertoo.
Spefi eli spekulatiivinen
fiktio ei ole minulle vieras saati vastenmielinen genre, oikeastaan
päinvastoin. Pidän siitä, että kirjan tarinassa on jotain enemmän tai vähemmän
vinoa. Omaa makuani avaan hieman lisää tämän jutun loppupuolella. Matilaisen
kirjan alkusivulla keskeinen termi selitetään näin: ”Spekulatiivisella fiktiolla tarkoitetaan kirjallisuutta, joka luo
lukijalleen arkitodellisuudesta poikkeavan maailman.” Määritelmä on sopivan
väljä, ja se sallii hyvin laajan kirjallisuuden kirjon ottamisen spefin siipien
suojaan. Niin Matilainen kirjassaan tekeekin.
Kuten sanottu, Mitä kummaa on mainio opaskirja
kotimaiseen spefiin. Alussa Matilainen käy läpi genren historian päällisin
puolin ja selittää termejä, kuten genren alalajeja. Sitten kirjassa esitellään
kotimaiset scifi-julkaisut, kustantamot, seurat ja tapahtumat. Kirjasta
löytyvät myös genreen liittyvät palkinnot voittajalistoineen. Kirja toimii siis
myös mukavana hakuteoksena, eikä olekaan tarkoitettu välttämättä kokonaan läpi
luettavaksi. Huolella laaditut hakemistot ovat tässä avuksi.
Mielenkiintoisin osuus kaltaiselleni listojen ystävälle on kuitenkin kirjan loppuosa, johon on koottu sata suomalaista spefikirjailijaa. Jokaisesta kirjailijasta on lyhyt esittely sekä luettelo teoksista, jotka sopivat spefin määritelmään. Matilainen mainitsee valinneensa kirjailijat painottaen uudempia tekijöitä, mutta joukossa on totta kai alan klassikoitakin Topeliuksesta alkaen. Listalla on joitakin yllättäviä tekijöitä, kuten vaikkapa Arto Paasilinna ja Ilkka Remes, joiden teoksia lukeneena kyllä allekirjoitan Matilaisen päätöksen ottaa nämä kirjailijat ja heidän jotkin teoksensa listalle. Spefiaineksia löytyy tosiaan yllättävistä paikoista.
Mielenkiintoisin osuus kaltaiselleni listojen ystävälle on kuitenkin kirjan loppuosa, johon on koottu sata suomalaista spefikirjailijaa. Jokaisesta kirjailijasta on lyhyt esittely sekä luettelo teoksista, jotka sopivat spefin määritelmään. Matilainen mainitsee valinneensa kirjailijat painottaen uudempia tekijöitä, mutta joukossa on totta kai alan klassikoitakin Topeliuksesta alkaen. Listalla on joitakin yllättäviä tekijöitä, kuten vaikkapa Arto Paasilinna ja Ilkka Remes, joiden teoksia lukeneena kyllä allekirjoitan Matilaisen päätöksen ottaa nämä kirjailijat ja heidän jotkin teoksensa listalle. Spefiaineksia löytyy tosiaan yllättävistä paikoista.
Sadan kirjailijan valinta ja
esittely tarkoittaa suomalaisenkin spefi-kirjallisuuden kohdalla, että aina
joku jää ulkopuolelle. Itselleni tulivat hakematta mieleen ainakin Kaj Korkea-aho ja dekkarikirjailija Heleena Lönnroth, jonka dekkareissa
monissa on yliluonnollisella osuutensa, mielestäni jopa enemmän kuin mukaan
päässeen Tuula T. Matintuvan
dekkareissa.
Innostuin kovasti sadan
tekijän listasta ja poimin sieltä lukemiani teoksia sekä tein mieleeni
muistilistaa vielä lukemattomista. Helposti sain aikaan kaksi Top10-listaa.
Ensimmäinen on Parhaat kotimaiset
spefi-kirjat ja toinen Parhaat
kotimaiset nuorten spefi-kirjat. Kuten Matilainenkin useaan otteeseen
kirjassaan toteaa, rajaaminen on todella vaikeaa ja myös turhaa. Jako
aikuisiin, nuoriin ja vielä nuoriin aikuisiin on aina mielivaltaista, ja kaikkien
kannattaa loikkia rajojen yli rohkeasti. Kaikesta huolimatta tässä omat
kymppilistani niistä kirjoista, jotka olen jo ehtinyt lukea:
Parhaat kotimaiset spefi-kirjat:
Anssi Asunta: Kolmas
aikakirja
Staffan Bruun: Burt Kobbat
-dekkarit
Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua
ei voi
Maarit Verronen: Luolavuodet
* ei ole Matilaisen sadan
listalla
Anssi Asunnan Kolmas aikakirja kannattaa
etsiä käsiinsä, sillä kirja on vallan mainio. Muistan haukkoneeni henkeä sitä
lukiessani, niin hienoja oivalluksia se tarjoaa. Olen lukenut kirjan ennen blogiaikaa,
mutta tällaista olen siitä muun muassa kirjoittanut:
Asunta pistää reippaasti uusiksi niin Vanhan kuin
Uudenkin testamentin tapahtumia. Monet hänen ”teorioistaan” ovat kutkuttavalla
tavalla loogisia ja mahdollisia. Asunta ei sorru pitkiin teoreettisiin tai
historiallisiin jaaritteluihin, vaan ratkaisut selittyvät henkilöiden toiminnan
ja oivallusten kautta. Monimutkaisin teoria Asunnan kirjassa on oikeastaan ajan
suhteellisuus: on olemassa vain menneisyys ja nykyhetki, joiden välillä voi
kulkea. Salaliittojen sijaan Kolmannen aikakirjan kertoman tarinan tapahtumia
ohjaa sallimus tai kohtalo, ehkä Jumala.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat tulevaisuuteen, joka
näyttäytyy melko negatiivisessa valossa. Israel on taistelukenttä, Helsinki
mereen vajonnut konkurssipesä. Aivan, Suomellakin on tässä huikeassa ja
mielenkiintoisessa romaanissa oma tärkeä osuutensa.
Staffan Bruunin Burt Kobbat -dekkarien sijoittaminen spefi-genreen on ennakkoluulotonta
mutta hyväksyttävissä. Bruunin sarja on täydentynyt tänä vuonna uudella Murhastudio-kirjalla, joka on
ehdottomasti lukulistallani. Bruunin dekkarit ovat hulvattoman satiirisia,
kannattaa tutustua!
Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi oli
aikanaan huikea lukukokemus. On vieläkin vaikea uskoa, että se voitti
Finlandia-palkinnon. Hykertelen aina sitä ajatellessani. Sinisalon tuotannosta
minulla on edelleen osa lukematta, mutta kaikesta lukemastani olen pitänyt
paljon.
Maarit Verronen on takavuosien suosikkejani, ja Luolavuodet
on edelleen oma ehdoton ykköseni hänen tuotannostaan. Verronenkin
kirjoittaa ahkerasti, ja olen valitettavasti pudonnut vauhdista, joten
kirittävää riittää.
Parhaat kotimaiset nuorten spefi-kirjat:
Siri Kolu: Pelko ihmisessä
ja Ihmisen puolella
Asko Martinheimo: Tuhkanaama
ja taivaantakoja
Kymppikärkeeni mahtui vain
yksi vanhempi lukukokemus eli Asko
Martinheimon Tuhkanaama ja taivaantakoja, jonka luin jo 80-luvulla.
Martinheimon Isojalkaisen pojan olen
lukenut pariinkin kertaan, ja sitä suosittelen myös.
Hanna Matilainen: Mitä kummaa. Opas kotimaiseen
spekulatiiviseen fiktioon
Avain 2014. 191 s.
Arvostelukappale. Kiitokset
kirjailijalle ja kustantajalle!
Millainen on Sinun suhteesi
spefiin? Mitkä kirjat nostaisit ehdottomasti luettavien listalle?
P.S: Hanna Matilainen on
muuten Morren maailman Hanna Morre
Matilainen.
Pitääkin nyt kaivaa tämä kirja tuolta pinojen uumenista ja jos ei muuta niin ainakin selailla. Aihe toki kiinnostaa, viimeisimmät kirjat lukupinostani ovat kaikki sopineet määritelmän alle. Listat olivat kirjan lisäksi kiinnostavia luettavia, molemmilta laitan vielä pari korvan taakse jos nyt lukemisen puute sattuisi iskemään. :)
VastaaPoistaLopun kirjalistasta on ainakin minulle iloa vielä pitkäksi aikaa!
PoistaOlen lukenut Teemestarin kirjan ja Nokkosvallankumouksen ja ne ovat huippuhienoja ja paikkansa ansainneet spefi-listalla. Simukan loistavan jännitystrilogian olen myöskin lukenut ja sijoittaisin sen myös siihen jännityskategoriaan, sillä mielestäni ne ovat lähinnä viihteellisiä kirjoja :)
VastaaPoistaMarjaanakin tuolla alempana toteaa, että Simukan tuotannosta Jäljellä ja Toisaalla sopivat paremmin spefi-listalle. Enpä ryhdy kiistelemään :D
PoistaHienoa, että luit tämän. Sattuneista syistä en kommentoi enempää, mutta tulin kertomaan, että voitit Lumiompun synttäriarvonnassa. Onnea! :)
VastaaPoistaKiitos, Katja, vielä tätäkin kautta!
PoistaSpefiä on ilo lukea, se on suosikkigenreni yhdessä historiallisten tarinoiden kanssa.
VastaaPoistaNostaisin listalle Simukalta ennemmin Jäljellä & Toisaalla, sillä ne menivät Lumikki-trilogian ohi. Ja Sinisalon Linnunaivot korvaisi Auringon ytimen. Ennen Päivänlaskua ei voi kuuluu ehdottomasti mukaan, samoin Itärannan Teemestarin kirja. Listallasi oli useita kiinnostavia kirjoja, mitä en ole vielä lukenut, mutta missä ovat Helena Waris tai Anni Nupponen? Etkö ole tutustunut vielä kumpaankaan, vai eikö vain kolahtanut? :)
Niin, ja omalle kotimaisen spefin, ja melkeinpä kotimaisen kirjallisuuden parhaimmistoon genrestä välittämättä kuuluu ehdottomasti Andrei Pajanteen Autuaiden saari.
Mukauasioitahan nämä aina ovat, ja toisten lukijoiden suosikkilistoja on on aina ilo lukea -niistä saa hyviä lukuvinkkejä!
Simukan Jäljellä&Toisaalla ovat mimulla edelleen lukematta, mutta esittelyjen perusteella olen samaa mieltä: niissä taitaa olla enemmän spefiä kuin Lumikki-sarjassa. Sinisalon Linnunaivojakaan en ole vielä lukenut, joten en ota kantaa tuohon paremmuuteen :D Hyllyssä kirja jo on! Helena Wariksen kanssakin olen edennyt niin pitkälle, että kaksi kirjaa on jo kotona odottamassa, ja aion ottaa ihan pian käsiini Vuoren. Nupposelta olen tainnut lukea vain jonkin novellin, mutta laitetaanpa listalle. Pajanne on aivan outo nimi minulle eikä ole päässyt Matilaisenkaan listalle. Kiitos vinkistä!
PoistaHyviä suosituksia tuli tuossa monta! ...pitäisikin lukea tuo Muurahaispuu, hyllyssä on jo...
VastaaPoistaItse tykkäsin muuten kovasti sekä Linnunaivoista että Auringon ytimestä, mutta jälkimmäinen on spefimpi :-)
Oikein innokkaille lukijoille voin vinkata pidemmästä kimppalistasta, joka koottiin muutama vuosi sitten. On kyllä vielä itseltänikin pahasti kesken! :-)
Spefi-kooste on minusta oiva ja monikäyttöinen. Lopun kirjailijalistaus on valaiseva, ja siihen tietysti tulisi koko ajan tulee lisättävää - uutta kirjaa pukkaa tiuhaan. Esittelet kirjaa monipuolisesti!
VastaaPoista