perjantai 16. tammikuuta 2015

Donna Leon: Pedon palkka


Joistakin kirjasarjoista tulee kuin tuttuja maailmoja, joihin on mukavan lohdullista aina silloin tällöin solahtaa tapaamaan vanhoja ystäviä. Venetsialaista komisario Guido Brunettia työtovereineen ja perheineen en ollutkaan tavannut taas aikoihin. Lahjomaton kirjanpitoni vahvistaa, että edellisen kerran tapasimme syyskuussa 2012. Ei siis ihme, että kirja-alessa oli mahdotonta ohittaa Donna Leonin dekkaria Pedon palkka. Vasta kotona oivalsin, että ostamani kirja (8,95 euroa!) on ilmestynyt viime vuonna. Hieman harmittelin, että nyt lukemisjärjestykseni meni sekaisin, sillä väliin jäi vuoden 2013 suomennos Turvasatama. Edelleenkin muuten kaipaan kirjoihin alkulehdille luetteloa, josta voi järjestyksen tarkistaa kaupassa tai kirjastossa. Pieni vaiva, iso apu!

Pedon palkka on siis kahdeskymmenes lukemani Guido Brunetti -dekkari, joten ei ihme, että meno oli tutun oloista ja turvallista. Tiesin, mitä odottaa, enkä pettynyt. Brunetti ratkoo rikoksia koettaen väistellä ammattitaidotonta esimiestään. Italialainen yhteiskunta ei näyttäydy Venetsiastakaan käsin kovin ruusuisena, vaikka mafian ote ei ole siellä tiukimmillaan. Sen sijaan turistien loputon tulva kiristää kaupungin asukkaiden hermoja.

Leonilla on ollut tapana jo useissa romaaneissaan käsitellä ratkaistavan rikoksen kautta jotakin lukuisista italialaisen yhteiskunnan epäkohtaa. Niin tälläkin kertaa. Kanavasta löydetään puukotettu mies. Kun pitkällisen selvitystyön jälkeen saadaan selville miehen henkilöys ja ammatti, lähtee kuvio purkautumaan. Murhattu on työskennellyt mantereen puolella osa-aikaisena valvojana teurastamossa. Eläinlääkärin tulee tarkastaa kaikki teurastamoon tulevat eläimet ja karsia joukosta ne, jotka ovat sairaita tai muuten ravinnoksi kelpaamattomia. Brunetti ja Vianello tekevät ikimuistoisen matkan suoraan Infernoon käydessään tutustumassa teurastamon toimintaan.

Karmaisevaa teurastamotodellisuutta lukuun ottamatta Pedon palkka on melko verkkainen ja leppoisa dekkari. Poliisilaitoksella ei turhia hötkyillä, ja vaikkapa vuorovesiasiantuntijan eli poliisiveneen kuljettajan kanssa keskustelua odotellaan parikin päivää, vaikka häneltä saatavan tiedon oletetaan ratkaisevasti auttavan rikoksen selvittelyssä. Lounaat ovat pitkiä ja perusteellisia, eikä kahvitaukojakaan säästellä. Ainoa muutos entiseen menoon on tietokone, jonka Brunetti löytää työpöydältään. Onpa komisariomme oppinut jossain välissä käyttämään Internetiäkin! Toki edelleen koko laitoksen väki turvautuu vähänkin kiperämmissä ATK-taitoja kysyvissä pulmissa signorina Elettran velhomaisiin kykyihin ja verkostoihin.

Kotirintamallakin on Brunetteilla pääosin rauhallista. Paola-vaimo tosin tekee kiperän moraalis-eettisen kysymyksen miehelleen, mutta ratkaisee aikanaan pulman ihan omin voimin. Edelleenkin jaksan kummastella perheen perivanhoillista asetelmaa, mitä tulee kotitöiden ’jakamiseen’. Yliopistolla uraa tekevä Paola käy kotona laittamassa kolmen ruokalajin lounaan, jonka Brunetti sitten poikkeaa syömässä. Kun vaimolla satunnaisesti onkin jokin työeste tai kiireinen päivä, murehtii mies, miten hänen lounaansa nyt käy! Vähän vaisu oli ruokien puolesta tämä Pedon palkka, monissa Leonin kirjoissa on nautittu maittavampia lounaita.

Donna Leon: Pedon palkka (Beastly Things)
suom. Kristiina Rikman
Otava 2014. 301 s.

Ostettu.


1. Kuolema oopperassa, 1997, suom. Titia Schuurman (Death at La Fenice, 1992)
2. Kuolema vieraalla maalla, 1998, suom. Titia Schuurman (Death in a Strange Country, 1993)
3. Kuolema väärissä vaatteissa, 1999, suom. Kristiina Rikman (Dressed for Death, 1994, US-laitos ) (The Anonymous Venetian, 1994, englantilainen laitos)
4. Kuolema tekee tiliä, 2000, suom. Kristiina Rikman
(Death and Judgement, 1995, US-laitos) (A Venetian Reckoning, 1995, englantilainen laitos)
5. Kuolema tulvan aikaan, 2001, suom. Kristiina Rikman
(Aqua Alta, 1996, US-laitos) (Death in High Water, 1996, englantilainen laitos)
6. Ajasta ikuisuuteen, 2001, suom. Kristiina Rikman
(Quietly in Their Sleep, 1997, US-laitos) (The Death of Faith, 1997, englantilainen laitos)
7. Ylimyksen kuolema, 2002, suom. Kristiina Rikman(A Noble Radiance, 1998)
8. Kohtalokkaat lääkkeet, 2002, suom. Kristiina Rikman(Fatal Remedies, 1999)
9. Ylimpiä ystäviä, 2003, suom. Kristiina Rikman(Friends in High Places, 2000)
10. Myrskyjen meri, 2003, suom. Kristiina Rikman (A Sea of Troubles, 2001)
11. Sokea rakkaus, 2004, suom. Kristiina Rikman (Willful Behaviour, 2002)
12. Oman käden oikeus, 2005, suom. Kristiina Rikman (Uniform Justice, 2003)
13. Seitsemän syntiä, 2006, suom. Kristiina Rikman (Doctored Evidence, 2004)
14. Verikivet, 2007, suom. Kristiina Rikman (Blood from a Stone, 2005)
15. Haurasta lasia, 2008, suom. Kristiina Rikman (Throug A Glass, Darkly, 2006)
16. Ystävä sä lapsien, 2009, suom. Kristiina Rikman (Suffer the Little Children, 2007)
17. Unelmien tyttö, 2010, suom. Kristiina Rikman (The Girl of his Dreams, 2008)
18. Kasvot kuvassa, 2011, suom. Kristiina Rikman (About Face, 2009)
19. Uskon asia, 2012, suom. Kristiina Rikman (Question of Belief, 2010)
20. Turvasatama, 2013, suom. Maija Kauhanen (Drawing Conclusions, 2011)
21. Pedon palkka, 2014, suom. Kristiina Rikman (Beastly Things, 2012)
22. Kultamuna, 2015, suom. Kaijamari Sivill (The golden egg, 2013)

3 kommenttia:

  1. Joskus 1990-luvun puolivälin jälkeen löysin Brunetti-dekkarit, ostin niitä muutaman englanninkielisinä pokkareina heti kättelyssä ja ahmin ne parissa kesäisessä viikossa. Sen jälkeen ostin lähes aina uusimman pokkarin kunnes kyllästyin joskus ehkä tusinannen jälkeen, juuri sen vuoksi, että omaan makuuni asioita toistetaan liikaa. Mutta jos jossain lentokentällä tai muualla olen kipeästi lukemisen tarpeessa eikä mitään muuta vaihtoehtoa ole, voin hyvinkin hankkia jonkun Brunettin. Katsoin Areenasta Donna Leonesta tehdyn dokumentin ja siinä hän esittäytyi hyvinkin sympaattisena persoonana. Kuopukseni kanssa katsoimme taannoin saksalaisia Brunetti-filmatisointeja -- ne olivat 10-vuotiaalle sopivia ja itseäni nauratti sekä saksan kieli Venetsiassa että koko kliseinen toteutus :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin katsoimme tuota saksalaisten tulkintaa amerikkalaisen kirjoittamista italialaisdekkareista :D Melkoinen kansallisuuksien sekamelska, mutta sarja oli kyllä mukavaa 'aivot narikkaan työpäivän jälkeen' -kamaa, kunhan sai nieltyä, että Brunetti kumppaneineen puhuikin saksaa, ei venetoa.

      Hieman nyt sarjan katsottuani näin silmissäni Brunettin ja erityisesti Vianellon saksalaisten näyttelijöiden hahmoissa, kun luin kirjaa.

      Poista
    2. Tämä on aina se vaara -- katsottuaan filmatisoinnin näkee kirjassakin vain nuo näyttelijähahmot, ei kykene enää muodostamaan itselleen omaa kuvaa henkilöistä... Usein on itse kuvitellut tyypit ihan erilaisiksi :).

      Poista