Joistakin kirjasarjoista
tulee kuin tuttuja maailmoja, joihin on mukavan lohdullista aina silloin
tällöin solahtaa tapaamaan vanhoja ystäviä. Venetsialaista komisario Guido
Brunettia työtovereineen ja perheineen en ollutkaan tavannut taas aikoihin.
Lahjomaton kirjanpitoni vahvistaa, että edellisen kerran tapasimme syyskuussa
2012. Ei siis ihme, että kirja-alessa oli mahdotonta ohittaa Donna Leonin dekkaria Pedon palkka. Vasta kotona oivalsin,
että ostamani kirja (8,95 euroa!) on ilmestynyt viime vuonna. Hieman
harmittelin, että nyt lukemisjärjestykseni meni sekaisin, sillä väliin jäi
vuoden 2013 suomennos Turvasatama.
Edelleenkin muuten kaipaan kirjoihin alkulehdille luetteloa, josta voi
järjestyksen tarkistaa kaupassa tai kirjastossa. Pieni vaiva, iso apu!
Pedon palkka
on siis kahdeskymmenes lukemani Guido Brunetti -dekkari, joten ei ihme, että meno oli
tutun oloista ja turvallista. Tiesin, mitä odottaa, enkä pettynyt. Brunetti
ratkoo rikoksia koettaen väistellä ammattitaidotonta esimiestään. Italialainen
yhteiskunta ei näyttäydy Venetsiastakaan käsin kovin ruusuisena, vaikka mafian
ote ei ole siellä tiukimmillaan. Sen sijaan turistien loputon tulva kiristää
kaupungin asukkaiden hermoja.
Leonilla on ollut tapana jo
useissa romaaneissaan käsitellä ratkaistavan rikoksen kautta jotakin lukuisista
italialaisen yhteiskunnan epäkohtaa. Niin tälläkin kertaa. Kanavasta löydetään
puukotettu mies. Kun pitkällisen selvitystyön jälkeen saadaan selville miehen
henkilöys ja ammatti, lähtee kuvio purkautumaan. Murhattu on työskennellyt
mantereen puolella osa-aikaisena valvojana teurastamossa. Eläinlääkärin tulee
tarkastaa kaikki teurastamoon tulevat eläimet ja karsia joukosta ne, jotka ovat
sairaita tai muuten ravinnoksi kelpaamattomia. Brunetti ja Vianello tekevät
ikimuistoisen matkan suoraan Infernoon käydessään tutustumassa teurastamon
toimintaan.
Karmaisevaa
teurastamotodellisuutta lukuun ottamatta Pedon
palkka on melko verkkainen ja leppoisa dekkari. Poliisilaitoksella ei
turhia hötkyillä, ja vaikkapa vuorovesiasiantuntijan eli poliisiveneen
kuljettajan kanssa keskustelua odotellaan parikin päivää, vaikka häneltä
saatavan tiedon oletetaan ratkaisevasti auttavan rikoksen selvittelyssä.
Lounaat ovat pitkiä ja perusteellisia, eikä kahvitaukojakaan säästellä. Ainoa
muutos entiseen menoon on tietokone, jonka Brunetti löytää työpöydältään. Onpa
komisariomme oppinut jossain välissä käyttämään Internetiäkin! Toki edelleen
koko laitoksen väki turvautuu vähänkin kiperämmissä ATK-taitoja kysyvissä
pulmissa signorina Elettran velhomaisiin kykyihin ja verkostoihin.
Kotirintamallakin on
Brunetteilla pääosin rauhallista. Paola-vaimo tosin tekee kiperän
moraalis-eettisen kysymyksen miehelleen, mutta ratkaisee aikanaan pulman ihan
omin voimin. Edelleenkin jaksan kummastella perheen perivanhoillista asetelmaa,
mitä tulee kotitöiden ’jakamiseen’. Yliopistolla uraa tekevä Paola käy kotona
laittamassa kolmen ruokalajin lounaan, jonka Brunetti sitten poikkeaa syömässä.
Kun vaimolla satunnaisesti onkin jokin työeste tai kiireinen päivä, murehtii
mies, miten hänen lounaansa nyt käy! Vähän vaisu oli ruokien puolesta tämä Pedon palkka, monissa Leonin kirjoissa
on nautittu maittavampia lounaita.
Donna Leon: Pedon palkka (Beastly Things)
suom. Kristiina Rikman
Otava 2014. 301 s.
Ostettu.
1. Kuolema oopperassa, 1997, suom. Titia Schuurman (Death at La Fenice,
1992)
2. Kuolema vieraalla maalla, 1998, suom. Titia Schuurman (Death in a Strange
Country, 1993)
3. Kuolema väärissä vaatteissa, 1999, suom. Kristiina Rikman (Dressed for Death,
1994, US-laitos ) (The Anonymous Venetian, 1994, englantilainen laitos)
4. Kuolema tekee tiliä, 2000, suom. Kristiina Rikman
(Death and Judgement, 1995, US-laitos) (A Venetian Reckoning, 1995, englantilainen laitos)
(Death and Judgement, 1995, US-laitos) (A Venetian Reckoning, 1995, englantilainen laitos)
5. Kuolema tulvan aikaan, 2001, suom. Kristiina Rikman
(Aqua Alta, 1996, US-laitos) (Death in High Water, 1996, englantilainen laitos)
(Aqua Alta, 1996, US-laitos) (Death in High Water, 1996, englantilainen laitos)
6. Ajasta ikuisuuteen, 2001, suom. Kristiina Rikman
(Quietly in Their Sleep, 1997, US-laitos) (The Death of Faith, 1997, englantilainen laitos)
(Quietly in Their Sleep, 1997, US-laitos) (The Death of Faith, 1997, englantilainen laitos)
7. Ylimyksen kuolema, 2002, suom. Kristiina Rikman(A Noble Radiance,
1998)
8. Kohtalokkaat lääkkeet, 2002, suom. Kristiina Rikman(Fatal Remedies, 1999)
9. Ylimpiä ystäviä, 2003, suom. Kristiina Rikman(Friends in High Places,
2000)
10. Myrskyjen meri, 2003, suom. Kristiina Rikman (A Sea of Troubles, 2001)
11. Sokea rakkaus, 2004, suom. Kristiina Rikman (Willful Behaviour, 2002)
12. Oman käden oikeus, 2005, suom. Kristiina Rikman (Uniform Justice,
2003)
13. Seitsemän syntiä, 2006, suom. Kristiina Rikman (Doctored Evidence,
2004)
14. Verikivet, 2007, suom. Kristiina Rikman (Blood from a Stone, 2005)
15. Haurasta lasia, 2008, suom. Kristiina Rikman (Throug A Glass, Darkly, 2006)
16. Ystävä sä lapsien, 2009, suom. Kristiina Rikman (Suffer the Little
Children, 2007)
17. Unelmien tyttö, 2010, suom. Kristiina Rikman (The Girl of his Dreams, 2008)
18. Kasvot kuvassa, 2011, suom. Kristiina Rikman (About Face, 2009)
19. Uskon asia, 2012, suom. Kristiina Rikman (Question of Belief, 2010)
20. Turvasatama, 2013, suom. Maija Kauhanen (Drawing Conclusions, 2011)
21. Pedon palkka, 2014, suom. Kristiina Rikman (Beastly Things, 2012)
22. Kultamuna, 2015, suom. Kaijamari Sivill (The golden egg, 2013)
Joskus 1990-luvun puolivälin jälkeen löysin Brunetti-dekkarit, ostin niitä muutaman englanninkielisinä pokkareina heti kättelyssä ja ahmin ne parissa kesäisessä viikossa. Sen jälkeen ostin lähes aina uusimman pokkarin kunnes kyllästyin joskus ehkä tusinannen jälkeen, juuri sen vuoksi, että omaan makuuni asioita toistetaan liikaa. Mutta jos jossain lentokentällä tai muualla olen kipeästi lukemisen tarpeessa eikä mitään muuta vaihtoehtoa ole, voin hyvinkin hankkia jonkun Brunettin. Katsoin Areenasta Donna Leonesta tehdyn dokumentin ja siinä hän esittäytyi hyvinkin sympaattisena persoonana. Kuopukseni kanssa katsoimme taannoin saksalaisia Brunetti-filmatisointeja -- ne olivat 10-vuotiaalle sopivia ja itseäni nauratti sekä saksan kieli Venetsiassa että koko kliseinen toteutus :).
VastaaPoistaMekin katsoimme tuota saksalaisten tulkintaa amerikkalaisen kirjoittamista italialaisdekkareista :D Melkoinen kansallisuuksien sekamelska, mutta sarja oli kyllä mukavaa 'aivot narikkaan työpäivän jälkeen' -kamaa, kunhan sai nieltyä, että Brunetti kumppaneineen puhuikin saksaa, ei venetoa.
PoistaHieman nyt sarjan katsottuani näin silmissäni Brunettin ja erityisesti Vianellon saksalaisten näyttelijöiden hahmoissa, kun luin kirjaa.
Tämä on aina se vaara -- katsottuaan filmatisoinnin näkee kirjassakin vain nuo näyttelijähahmot, ei kykene enää muodostamaan itselleen omaa kuvaa henkilöistä... Usein on itse kuvitellut tyypit ihan erilaisiksi :).
Poista