Huhhuh! Onpa taas tunteiden
vuoristorataa kerrakseen lukuihmisen elämässä! Tänään julkaistiin virallisesti
Blogistanian kirjapalkintojen 2014 voittajat. Koska eilen ahkerasti surffailin
eri puolilla kirjablogimaailmaa, eivät voittajat enää olleet mikään mullistava
yllätys, vaikka aika tiukille menikin esimerkiksi Kuopuksen osalta. Oma
suosikkini hävisi voittajalle vain karvan mitalla!
Tarkemmat tulokset voi käydä
kurkkimassa linkkien takaa emäntä- ja isäntäblogeista:
Omat äänestyslistani voi
kurkata eilisestä jutustani.
Blogistanian Finlandian
kärkikolmikko on kovin tutun oloinen:
1. Anni Kytömäki: Kultarinta
1. Anni Kytömäki: Kultarinta
Oma kolmoseni, Sirpa Kähkösen Graniittimies, tuli
kovassa kisassa kuudenneksi, mikä ei ole huono sijoitus lainkaan. Kärkikuusikon
loputkin, eli Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät ja Sami Lopakan Marras ovat myös viime vuonna lukemieni listalla. Kuusikossa on peräti
neljä esikoisromaania. Oli mahtava esikoisvuosi, kuten taisin jo kesällä
ihastella.
Blogistanian Globalia sen
sijaan tarjosi jo minullekin jotain uutta:
2. Haruki Murakami:
Värittömän miehen vaellusvuodet
3. Sjon: Poika nimeltä
Kuukivi
Voiton vei aavistusteni
mukaisesti minunkin ykköseni. Neljänneltä sijalta löytyy oma kolmoseni eli Donna Tarttin Tikli. Murakami ei saanut
sydäntäni kovinkaan lämpimäksi kirjallaan Norwegian Wood, joten viimevuotinen käännös jäi lukematta. Poika nimeltä Kuukivi on taas aivan tuntematon minulle. Mitäköhän
olen puuhaillut viime vuoden…
Blogistanian Kuopus meni
seuraavasti:
1. Jenna Kostet: Lautturi
1. Jenna Kostet: Lautturi
Jenna Kostetin ja Magdalena
Hain kirjojen pisteet menivät tasan, mutta pistelaskusysteemissä huomioidaan
myös sijoitukset, joten Lautturi
voitti niukasti. Tästä kirjasta olen kuullut ihastuneita huokailuja usealta taholta,
mutta kirja on vielä lukematta. Tilanne pitää korjata! Muut mitalistit olenkin
sitten ehtinyt vuoden mittaan jo lukea.
Blogistanian Tieto:
1. Minna Maijala:
Herkkä, hellä, hehkuvainen - Minna Canth
2. Antti Heikkinen: Risainen elämä. Juice Leskinen 1950–2006
3. Hanna Nikkanen ja Antti Järvi: Karanteeni. Kuinka aids saapui Suomeen
2. Antti Heikkinen: Risainen elämä. Juice Leskinen 1950–2006
3. Hanna Nikkanen ja Antti Järvi: Karanteeni. Kuinka aids saapui Suomeen
Tästä kategoriasta en ollut
onnistunut tarttumaan yhteenkään mitalistiin viime vuonna. Risaisen elämän ostin äidille lahjaksi, joten siihen on ainakin
lukuoptio hankittuna. Minna Canth taas on vanha idolini, joten kirja on
hankittava jossain vaiheessa itsellekin.
Kannattaa kurkata
äänestyspostauksia ja tuloslistauksia ajan kanssa, jos kaipaa hyviä
lukuvinkkejä! Voittajat muuten kukitetaan ja kunniakirjoitetaan Helsingissä
Aleksin Suomalaisessa kirjakaupassa 26.2.2015. Toivottavasti paikalle saapuu
runsaasti yleisöä.
Onnea vielä kaikille voittajille ja ääniä saaneille
sekä viime vuonna kirjan julkaisseille!
Ihan toiseen suuntaan sai
lukuihmisen suupielet kääntymään päivän toinen, enemmän mediahuomiota saanut
kirjauutinen. Kirjamyynnin viime vuoden luvut eivät hyvältä näytä.
Kaunokirjallisuuden myynti laski 10 %. Masentavaa. Eniten myyty kirjakin,
tietokirja jääkiekkoilijasta, myi alla 80 000 kappaletta. Mitä voisi
tehdä? Menossa on Kirjan vuosi 2015 -kampanja, ja masennun kyllä lopullisesti,
jos vuoden päästä taas synkistellään alenevien myyntilukujen äärellä. Onneksi
joku sentään tekeekin jotain:
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö toimii Kirjan
vuosi -teemavuoden suojelijana ja haastaa puolisonsa Jenni Haukion kanssa
suomalaiset antamaan lapsille lukuaikaa: ”Kirjat ja lukeminen ovat sivistyksemme
ydinaluetta. Monet lapsista ja nuorista lukevat paljon, mutta yhä enemmän on
myös heitä, jotka eivät lue koskaan tai vain hyvin harvoin. Siksi haastammekin
kaikki suomalaiset antamaan lapselle lukuaikaa, kannustamaan häntä kirjojen
äärelle. Lukeminen kehittää; ajattelemaan, kuvittelemaan ja tuntemaan. Ja se on
myös hauskaa!”, presidenttipari sanoo.
Presidentti Niinistö kertoo kirjallisuuden ja
lukemisen merkityksestä itselleen: ”Kirja on rikas kokemus, se tekee
lukijastaan osallisen; hänet johdatetaan tuntemaan, värittämään ja aistimaan
kirjan tapahtumat omalla tavallaan. Mukaeltuna: ‘Luen, siis ajattelen’.”
Presidentti on puhunut. Lukekaa.
Toivottavasti presidenttipari ottaisi yhtä vahvasti kantaa julkisten kirjastojen rahoituksen puolesta. Jos tällaiset ajat jatkuvat, perheillä on entistä vähemmän rahaa ostaa kirjoja ja lukutaidon epätasa-arvo syvenee entisestään.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä, että kirjastojen puolesta kannattaa ja pitää pitää ääntä. Mutta on vain harvinaista minusta, että presidentti ihan suoraan antaa jotain suosituksia kansalaisille esimerkiksi vapaa-ajanvietosta! :D
PoistaMinusta myyntivolyymi on vain yksi mittari. Hyvään lukemiseen tarvitaan vain hyviä kirjoja, niitä sen sijaan on vaikea lapselle valita, monesti vanhassa on vara parempi. Kunnolla säilytettynä kirjat kestävät. Omasta lapsuudestani muistan minulle luetun esim. Nalle Puhia ja Kaislikossa Suhisee. Ne kuten sadat muutkin kirjat oli joskus ostettu, mutta olivat hyllyssä. Käsitykseni mukaan kirjastoissa on yhä kirjoja, joita voi lainata. Tietokirjojen myyntiin vaikuttaa internet, jopa MMM on menettänyt suosiotaan. Se, että kirjojen hinnat alentavat pienentävät myyntiä. Luultavasti moni on sitä mieltä, että kirjat eivät ole uutena halpoja Suomessa.
VastaaPoistaPahoittelut kirjoitusvirheestä yllä, kun kirjojen keskihinta laskee, myynti samalla volyymilla laskee,
PoistaTeemu-kirja on minusta varsin kattava ja hyvä kirja jääkiekkoilija Teemu Selänteestä, kattavine tilastoineen. Rahojensa väärtti. Myyntilistalla toisena on tuore Finlandisti. Myyntitilastot luullakseni mittaavat kuinka paljon kirjoja ostetaan kauppaan myyntiin, ei kaupan myymiä kirjoja, kuten aiemmin levymyynnissä. Veikkaan, että ainakin Finlandia-kirja on alennusmyynnissä vuoden sisällä. Moni ostaa kirjoja lahjaksi. Moniko lahjakirja luetaan? Kollega oli lukenut Valtosen kirjan, oli ollut hyvä, mutta luultavasti ei keskivertolukijan mieleen samoin kuin vuoden 2013 voittaja Pelo.
Kummaa olisi, jos ei kirjakauppakaan alenisi, koko ajan tulee lisää työttömiä ja valtiolta ja kunnilta leikkauksia. Kuten ylempänä kirjoitin kannattaa suosia ostokirjoissa niitä, joita luetaan monta kertaa ja on iloa useammallekin perheenjäsenelle ja ikäpolvelle. Jos perheessä on tulevia lukiolaisia, kannattaa ostaa ja kerätä kattava kirjasto valmiiksi, ellei ole näitä seitsemiäveljeksiä, tuntemattomiasotilaista, pohjantähtiä, papinrouvia, ja vastaavia ulkomaisia helmiä.
Kiitos kommenteistasi!
PoistaKirjakaupan mekanismit lienevät monimutkaisia siinä missä markkinat ylipäätään.
Sekä Valtosen että Pelon voittajaromaanit lukeneena arvioisin kyllä pikemminkin niin päin, että Valtonen puhuttelee keskivertolukijaa enemmän kuin Pelon kirja. Mutta makuasioita nämä tietysti.
Lasten- ja nuortenkirjallisuuden myynti oli nousussa, toivotaan että sieltä kasvaa runsas joukko ostohaluisia kirjanystäviä! :)
VastaaPoistaJuuri näin! Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Eikä kaikkia kirjoja toki tarvitse omaksi ostaa. Myyntiä edistää ahkera kirjaston käyttökin.
PoistaNiin... kyllähän monet aikuiset varmaan mielellään antaisivat lapsilleen lukuaikaa, jos he itse haluaisivat lukea. Oma mututuntuma kahden pojan äitinä on se, että varsinkin pojat haluaisivat enemmän peliaikaa :). Itse voin kuitenkin olla tyytyväinen siitä kuinka paljon omat lapseni lukevat -- varsinkaan nuorimmaiselle ei kannata tätä presidenttiparin vetoomusta näyttää, sillä silloin en saa häntä iltaisin nukkumaan -- hän vaatii enemmän lukuaikaa!
VastaaPoistaPelit ja muut vimpaimet tietysti ovat nuorten ja muidenkin lukuaikaa syömässä. Silti olisi muistettava, että iltasatu luetaan lasten kanssa joka päivä. Ihana yhdessäolohetki.
PoistaKyllä, meillä luettiin säännöllisesti ensin molempien, sitten nuoremman kanssa iltaisin yhdessä. Nyt nuorimmainen haluaa ahmia kirjaansa itse sängyssä -- eikä malta lopettaa :). Lomilla on tietysti vapaampaa.
PoistaHuhhui, oli kyllä jännittävä äänestys! Olen kovin iloinen Kultarinnan voitosta ja Kuopus-listalla erinomaisia kirjoja. Lautturi ja Susikuningatar ansaitsevat molemmat kyllä pisteensä ja sijansa.
VastaaPoistaLukuaikaa kaikille, toivotaan ensi vuoden alussa tilanne on valoisampi. :)
Hyvät kirjat valitsimme :D Lautturi on nyt luku- ja hankintalistalla.
PoistaKannattaakohan kaikesta syyttää aina rahaa ja yhteiskuntaa? Olin eilen kuulevinani että kirjastojen lainausmäärät vähenevät. Ei johdu rahan puutteesta eikä yhteiskunnasta - siis jos piti paikkansa.
VastaaPoistaTosiasiassa keskimäärin Suomessa ollaan edelleen vauraampia kuin koskaan ennen, siis paljon vauraampia kuin silloin kun kirjoja ostettiin ja lainattiin kirjastoista enemmän.
Entä jos ihmisiä, nykyajan ihmisiä ei vain huvita lukea ja laittavat rahansa johonkin muuhun kuin kirjoihin?
Kovakantiset kirjat tietysti ovat kauhean kalliita, mutta ovat melkein aina olleet. Tilasin juuri lomamatkaa varten viisi pokkaria verkkokaupasta, kokonashinta 27 euroa - jos joku sanoo että tämä on kallista, niin ... sanokoon sitten.
Kaikesta huolimatta tuntuu, että nykyään kaikesta pitää syyttää muita eikä peiliin uskalla kukaan katsoa. (No, en minäkään.)
Sitäpä minäkin epäilen, että lukeminen ylipäätään on menettänyt hohtoaan. Harmi. Itselleni lukeminen on parhaita juttuja elämässä. On tietysti suvaittava se, ettei niin ole kaikkien kohdalla. Kirjojen myynti vain ei saisi loputtomiin vähetä, koska se väistämättä vaikuttaa lopulta tarjontaan sekä määrällisesti että laadullisesti.
PoistaKiinnostava äänestys ja tulos, monta kirjaa kolmikoista luettuna mutta myös lukupinossa.
VastaaPoistaMitä tulee lukemiseen, niin sitä yritetään kovasti ylläpitää sekä töissä että kotona. Tosiasia on, että moni muukin asia vie aikaa ja kiinnostaa. Ja mitä tulee muihin asioihin, niin lapset varmaan myös liikkuvat liian vähän nykyisin.
Hienoa, että presidentillä on kirjallisuusihminen vaimona, niin tulee tätä kirjallisuuden puolestapuhumista valtakunnan ylemmiltä alkaen. Hienoa!
Joo, lukeminen ei ole ainoa 'vanhoista' harrastuksista, jotka ovat vähitellen jäämässä uuden jalkoihin. Maailma muuttuu, ja se on vain hyväksyttävä, vaikka ei aina niin mukavalta tunnukaan.
PoistaSille ei tietenkään mitään voi, että kaikki eivät vain halua lukea. En usko, että he välittävät presidentin sanomisistakaan. Siihen voimme kuitenkin vaikuttaa, että mahdollisuus lukea on kaikkien tarjolla - esimerkiksi laadukkaana lähikirjastona.
VastaaPoistaEipä niin, vaikka kuinka haluaisi lukemisen ilosanomaa jakaa :D Kirjastojen puolesta olen valmis taisteluun!
Poista