Seinäjokinen lukiolaispoika
Hiski haaveilee ihan omasta tyttöystävästä, kuten varmaan useimmat muutkin
ikäisensä pojat. Hiski vain on ylipainoinen, joten haave tuntuu täysin
mahdottomalta. Mutta poika ei lannistu. Minkä ulkonäössä häviää, voi voittaa
hyvällä supliikilla ja muilla avuilla, kuten pesäpallotietämyksellä.
Pohjanmaalla kun ollaan, kaikki nuoret tuntuvat harrastavan pesäpalloa
intohimoisesti. Hiski tuntee pelin tekniikat ja historian, mutta parasta antia
ovat pelaavat tytöt ja heidän avujensa listaaminen.
Kotijoukkueen tytöiltä Hiski
on tainnut saada pakit jo kaikilta mahdollisilta, joten verkot on viritettävä
kauemmas. Kun sadan kilometrin takaisesta pikkukaupungista tulevat pelaamaan
Pesä-Ahmojen tytöt, on Hiski kiikareineen ja muistilehtiöineen paikalla.
Yhteydenottoa vieraan paikkakunnan tyttöihin auttaa Facebook, josta suurin osa
pelaajista helposti löytyykin. Sitten vain hurmaavaa avausrepliikkiä
sorvaamaan.
Pesä-Ahmojen
tyttöjoukkueessa pelaava kasiluokkalainen Netta tuntee itsensä auttamatta
harmaavarpuseksi itsevarman kapteenin Iran rinnalla. Ira ei ole säihkyvä
kaunotar, mutta hän saa nokkelalla huumorillaan usein vastustajan hämääntymään
ja pelin kääntymään Pesä-Ahmojen eduksi. Kun Netta puoli vuotta Seinäjoella
käynnin jälkeen saa Hiskiltä Facebook-viestin, alkaa nuorten varovainen
tutustuminen. Mutta haluaako Netta Hiskin poikaystäväkseen?
Jussi Matilaisen nuortenromaani Tykkäämisen
laiton, haava ja kunnari on hyvin perinteinen nuortenromaani. Itsestään
epävarmat nuoret hapuilevat arkoina seurustelun kynnyksellä, ja mietteet
kiertävät paljon omassa epätyydyttävässä ulkonäössä, kaverisuhteissa ja
vastakkaisessa sukupuolessa ylipäätään. Henkilöt on istutettu tiukasti pesäpallomaailmaan,
joka lajia harrastamattomalle ummikolle ei oikein kaikesta huolimatta avaudu.
Tuntuukin, että tämä on jonkinlainen täsmäkirja pohjalaisnuorille, jotka
saanevat pesistietouden jo äidinmaidossa. Heitä pelistrategiat ja
joukkuevertailut kiinnostanevat.
Matilaisen kirjan maailma on
viaton ja puhdas. Murrosikäiset nykynuoret harrastavat urheilua ja lautapelejä,
eikä netissäkään roikuta tuntitolkulla. Kaljan tai tupakan kanssa ei puuhailla,
itse asiassa niitä ei edes mainita kertaakaan, vaikka nuoret viettävät
vapaa-aikaa keskenäänkin. Vaikka seurusteluhaaveet ovat pinnalla, on Hiskinkin
unelmissa vain suukottelu nätin tytön kanssa, ei mitään se hurjempaa. Tummempia
ongelmia sivutaan yhden Netan joukkuetoverin kohdalla, mutta ne saadaan
näppärästi ja nopsasti pakettiin.
Tykkäämisen laiton, haava ja kunnari olisi kaivannut ainakin alkupuolelleen hieman
terävämpää menoa, sillä käynnistyminen ottaa aikansa. Kunhan henkilöihin
malttoi tutustua, loppupuoli kirjasta veti jo ihan mukavasti mukaansa ja
loppuratkaisua pohdiskeli mielessään etukäteen ja kirjan loputtuakin. Hiski
vaikutti alkuun epämääräiseltä tyttöjä tiirailevalta hyypiöltä, mutta paljastuu
lopulta aika sympaattiseksi nuorukaiseksi.
Nuorten lukuharrastuksen
kuihtumista pelätään kovasti ja syystä. Tiedän, miten vaikeaa on houkutella
nuoria kirjojen pariin. Tämän teoksen kohdallakin mietin, kenelle sitä
tarjoaisin ja miten onnistuisin. Urheilusta kiinnostunut seitsemäs- tai
kahdeksasluokkalainen, lukemaan tottunut nuori voisi kirjaan tarttua ja siitä
pitää. Mutta teokselle olisi ollut eduksi ulkoasuun panostaminen. Ensinnäkin
nimi tuntuu todella kömpelöltä. En myöskään syttynyt idealle, että jokaisen
luvun otsikoksi oli nostettu tekstistä kokonainen, satunnaiselta tuntuva virke.
Jos ei luvuille keksi nasevaa otsaketta, numerointi riittää. Myös kansi on valitettavan
epäonnistunut. Epätarkka valokuva nuorista pallottelijoista sopii kyllä
aiheeseen, mutta värit ja tekstin kirjasintyyli eivät houkuttele kirjaa
avaamaan. Ulkoasu viestii halpuutta ja vanhanaikaista, valitettavasti.
Kansiliepeessä esitellään
tekijä Jussi Matilainen eteläpohjalaiseksi kirjailijaksi ja
sanataideohjaajaksi. Nettiä kaivelemalla selviää, että Matilainen on aiemmin
kirjoittanut muun muassa useita nuortenromaaneja, joista ainakin
jännitysromaani Pakko pärjätä (2009,
Myllylahti) näyttäisi liittyvän löyhästi tähän lukemaani Tykkäämisen laiton, haava ja kunnari -kirjaan. Siinä päähenkilöksi
mainitaan kestävyysjuoksua harrastava Kerkko, jolla on kaveri nimeltä Hiski.
Samat kaverukset ovat mukana siis myös tässä uudessa teoksessa, joka ei edeltäjänsä
tavoin ole jännäri.
Jussi Matilainen: Tykkäämisen laiton, haava ja
kunnari
Marketiimi 2014. 186 s.
Arvostelukappale. Kiitokset kirjailijalle!
Vaikka en tätä kirjaa tunne, olen sitä mieltä, että otsikkoa olisi voinut vähän hioa. Tykkääminen on sinänsä tärkeä asia kaikenikäisille, mutta kolme pesistermiä on kyllä aika paljon. Kansikuvan palloilijat vaikuttavat lapsilta. Toisaalta ehkä kirjan kohderyhmä ovatkin lukiolaista nuoremmat, joille lukioikäiset voivat näyttäytyä jonkinlaisina edelläkävijöinä tai peräti esikuvina. Tämä voisi selittää myös päihteettömyyden?
VastaaPoistaTarkennan vielä, etten mitenkään kaljoittelua kirjaan kaivannut, ihan hyvä näin. Ja Netta on itse kasiluokkalainen, joten varmaankin sen ikäiset ja vähän nuoremmat voisivat olla sopivaa kohderyhmää kirjalle.
Poista