Carl-Johan Vallgren: Varjopoika

Ruotsissa tuntuu riittävän monilahjakkuuksia, jotka jossain vaiheessa kirjoittavat huippumenestysdekkarisarjoja, joilla tahkoavat mukavasti rahaa. Hieman happamahkolta taidan kuulostaa, mutta eikö muka ole aihetta: Carl-Johan Vallgrenin pitkän kirjallisen uran huipentuma on August-palkinto vuodelta 2002, ja sen lisäksi mies on kirjoittanut näytelmiä ja tehnyt uraa muusikkona ja Otavan mukaan on vielä kuvataiteilijakin. Viime vuonna Vallgren julkaisi (aluksi pseudonyymin ’Lucifer’ turvin) jännityskirjasarjan avausosan Varjopoika, ja kirja on ehditty jo kääntää useille kielille ja siitä on tullut myyntimenestys eri puolilla Eurooppaa.

Ruotsinkielisen Wikipedia-sivun perusteella Vallgrenin aiempi kirjallinen tuotanto vaikuttaa mielenkiintoisen vaihtelevalta ja provosoivalta. Risingshadow-sivustolta löytyy vuonna 2003 suomeksi ilmestyneen August-voittajakirjan Tarina merkillisestä rakkaudesta lyhyt esittely, jonka perusteella kirja on erikoinen aihettaan myöden. Jos nyt kirja tulee jossakin vastaan, niin saatanpa sen hankkia ja lukea.

Mutta Vallgren on siis lähtenyt kokonaan uudelle polulle kirjailijanurallaan ja tarttunut tällä kertaa suosittuun genreen eli dekkariin tai oikeammin kai trilleriin. Takakansiteksti luonnehtii sarjan päähenkilöä Daniel Katzia Lisbet Salanderin ja Harry Holen yhdistelmäksi, ja valitettavasti luonnehdinta on niin osuva, että suussa tuntuu lievää hieman voimakkaampi laskelmoinnin maku. Vallgren on ainakin tehnyt pohjatyönsä hyvin, eli genren tyylipiirteet, sanoisinko jopa maneerit ovat hyvin hallussa. Resepti on luettu ja ainekset ovat laadukkaat, joten ei ihme, että lopputuloksena on trilleri, jonka ahmaisin lähes yhteen menoon. Oli saatava tietää, mistä oikein oli kysymys! Ja kaiken lisäksi luvassa on vielä lisääkin!

Daniel Katz on, kuten nimestä voi päätellä, syntyperältään isän puolelta juutalainen. Isä on vanhempineen muuttanut Ruotsiin juuri ennen toista maailmansotaa, ja kuvioon liittyy jokin synkkä salaisuus. Välit vanhempiin olivat etäiset, ja vanhemmat kuolivat, kun Daniel oli murrosikäinen. Rankan nuoruuden jälkeen hänet värvättiin armeijaan salaiseen erikoisryhmään persoonallisten ominaisuutensa ja taipumustensa vuoksi. Sittemmin Daniel ajautui huumekoukkuun ja vuosiksi kadulle, ennen kuin armeija-aikainen tuttava nosti hänet kuiville. Kirjan alkaessa nelikymppinen Daniel viettää epäsosiaalista elämää ja elättää itsensä tekemällä käännös- ja ohjelmointitöitä.

Juoni alkaa, kun merkittävän ruotsalaisen perheyrityksen perillinen katoaa ja hänen kaunis vaimonsa pyytää Danielia etsimään miehen. Käy ilmi, että Daniel on ollut samaan aikaan armeijassa Joel Klingbergin kanssa. Joel oli joskus kertonut vaimolleen, että Daniel on ainoa ihminen, johon oli koskaan täysin luottanut. Daniel ei ymmärrä, mihin Joelin luottamus perustuu, mutta ottaa silti kummalliselta vaikuttavan tehtävän hoitaakseen. Raha kelpaa. Nopeasti alkaa näyttää siltä, että Joelin veljen yli neljäkymmentä vuotta aikaisemmin tapahtunut katoaminen liittyy jotenkin asiaan, samoin Joelin vanhempien yhdeksän vuotta myöhemmin tekemä kaksoisitsemurha. Mutta oudommaksi kuvio kääntyy, kun Daniel huomaa omankin menneisyytensä liittyvän kuvioon ja kun hän tajuaa olevansa itse murhaajan kohteena.

Daniel ei ole mikään sympaattinen sankari, oikeastaan päinvastoin. Menneisyydessä on synkkiä salaisuuksia, eikä huumetaustakaan imartele. Mutta atk-taidoissa kaveri on haka, samoin kielissä. Armeijamenneisyydestä on hyötyä, jos tosin haittaakin, tarinan edetessä ja pelin panosten yhä kovetessa. Vallgren on punonut sellaisen juonikuvion, että jälkikäteen voi vain ihmetellä, millä ilveellä kudelma oikein pysyy koossa. Mutta vauhti on sen verran kova ja meno vangitsevaa, ettei lukiessaan ehdi turhia kummastella, nauttiipa vain menosta.

Ruumiita matkan varrella tulee, eikä tunnelma muutenkaan ole kovin leppoisa, mutta esimerkiksi Erik Axl Sundin Varistyttö-trilogian kaltaista ahdistusta ja inhoa en aivan lukiessani kokenut, onneksi. Tosin tässäkin, kuten vaikkapa Millennium-sarjassa, syyt löytyvät osin hyvin kaukaa menneisyydestä ja osa tarinaan liittyvistä ihmisistä toimii äärimmäisen raa’asti ja sairaasti toisia ihmisiä kohtaan. Menestystrillerisarjat eivät anna kovin kaksista kuvaa Ruotsista ja ruotsalaisista.

Tarinan langanpäät solmitaan siististi nippuun, mutta miten Katzin tarina jatkuu, jää kutkuttavasti auki. Lisää siis tosiaan on luvassa, ja vaikka tietyt laskelmoinnilta haiskahtavat jutut kokonaisuudessa hieman kaivelevatkin, en takuulla malta olla ahmimatta tätä lisää heti, kun sitä vain painokoneesta putkahtaa! Taitavasti, ammattitaitoisesti kirjoitettua viihdettä jännityksen ystäville siis.

Carl-Johan Vallgren: Varjopoika (Skuggpojken)

Suom. Maija Kauhanen. Otava 2015. 348 s.

Ennakkokappale. Kiitokset kustantajalle!