– Rakkaus ei pakene, sanoi Prinsessa. – Se juurtuu. Se pysyy, kasvaa,
kantaa hedelmää ja uhmaa kaikkea sitä, mikä on mahdotonta ja toivotonta.
Enpä tiennytkään, että kansainvälistä lastenkirjapäivää on
vietetty jo vuodesta 1967 lähtien huhtikuun toisena H. C. Andersenin syntymäpäivän kunniaksi. Loistava syy juhlia, ja
merkkipäivä innosti minuakin lopulta tarttumaan puolisen vuotta sitten saamaani
lastenkirjan arvostelukappaleeseen. Tosin luettuani mietin pitkän tovin, onko
kyseessä sittenkään lastenkirja lainkaan. Satu- ja kuvakirja nyt kuitenkin.
Luin siis Iiro
Küttnerin ja Ville Tietäväisen Puiden tarinoita -sarjan toisen osan Ritari. Kyseessä on täysin itsenäinen
osa sarjaa, joten ei haittaa lainkaan, vaikka ei olisi aiemmin julkaistua Puuseppää
vielä lukenutkaan. Sarja on sekä sisällöltään että ulkoasultaan huoliteltu ja
kunnianhimoinen. Puuseppä muuten oli
vuoden 2014 Junior Finlandia -ehdokkaanakin, ja syystä.
Küttnerin ja Tietäväisen sadut ovat samalla kertaa hyvin
perinteisiä ja moderneja. Ritarissa palataan
sadun alkujuurille aikaan, jolloin ne olivat aikuisten viihdettä. Siksi mukana
on piirteitä, joihin ei välttämättä ole lastenkirjoissa tottunut törmäämään.
Tällaisesta esimerkkinä vaikkapa toisen päähenkilön raaka ja häikäilemätön
murha ruumiin paloitteluineen. Tosin tiedän, että lapsetkin viihtyvät kunnon
kauhutarinoiden parissa, mutta ainakin turvallinen lukija lienee monelle
tarpeen tätä kirjaa iltasaduksi käytettäessä. Lohikäärmekään ei koe kovin
lempeää kohtaloa. Moderniutta tarinassa edustaa Prinsessa, joka ei alistu
pelastettavan rooliin vaan toimii itse määrätietoisesti oikeaksi katsomansa
asian puolesta. Muutenkaan ei edetä ihan perinteisen satukaavan mukaan.
Kuningaskunta elelee ilman kuningasta, koska sukupolvia
sitten Lohikäärme söi viimeisen hallitsijan. Kuninkaan sukua kuitenkin on vielä
elossa, ja viimeisin heistä on Ritari. Nuorukainen on päättänyt omistaa
elämänsä Lohikäärmeen tuhoamiseen. Odottamaton löytö Lohikäärmeen luolan
edustalla kuitenkin muuttaa Ritarin suunnitelmat, ja hän jättää kaiken taakseen
ja vaeltaa kauas etelään.
Etelässä Ritari kohtaa Prinsessan ja kohtalonsa. Ilkeiden
juonien vuoksi Prinsessa joutuu lähtemään maastaan vain tammenterho mukanaan.
Yllättäen Prinsessa onnistuu tammenterhon välityksellä tekemään sen, mihin
kukaan muu ennen häntä ei ollut pystynyt. Suuri tammi liittyy olennaisesti
loppuratkaisuun. Mieleen nousee etsimättä Kalevalan
suuri tammi, joka pimensi auringon latvuksellaan.
Ritari on monitasoinen, mielikuvitusta ruokkiva satu.
Valitettavasti en pysty kirjaa kotioloissa testaamaan sopivan kohderyhmän
puuttuessa, mutta itse pidin tarinasta ja Ville Tietäväisen hienosta,
puhuttelevasta kuvituksesta. Sopii siis myös aikuisille ja on siten loistavaa
iltasatuainesta. Uskoisin, että kirja herättää mielenkiintoisia keskusteluja
satuhetken kuluessa ja sen jälkeenkin.
Puiden tarinoiden seuraava osa Merenkulkija on jo
tuloillaan.
Iiro Küttner ja Ville
Tietäväinen: Ritari (Puiden tarinoita II)
Books North 2014. 30
s.
Arvostelukappale. Kiitokset kustantajalle!
Onnittelut myös 210 vuotta täyttävälle satusetä
Andersenille!
Puiden tarinoita on ollut tähän mennessä upea kirjasarja. Sadut ovat kekseliäitä ja yllättäviä, Tietäväisen kuvitus hienoa. Upposi sekä aikuislukijalle että 7-9-vuotiaille lapsille.
VastaaPoistaJuuri hipelsin tätä käsissäni, kirja löytyy lukupinosta mutta en ole mukamas sen pariin nyt ehtinyt. Pidän kovasti näiden kirjojen ulkoasusta ja tyylistä, vaikka itseltäkin kohderyhmätesti puuttuu. Hyvää lukemista kuitenkin myös aikuiselle, siitä olen samaa mieltä vaikken tätä ole vielä lukenutkaan.
VastaaPoista