Enpä olisi pari vuotta sitten Milja Kauniston Synnintekijän suljettuani uskonut,
että vielä tulen ahmimaan sarjan kolmannen osan lähes päivässä. Melkoisen
varauksellisesti olen Kauniston historiallisen trilogian aloitusosaan
suhtautunut, mutta jo kakkososan eli Kalmantanssin äärellä olen ollut
huomattavasti suopeammalla mielellä. Pääsiäiseksi säästelemäni Piispansormus sitten veikin sydämeni
lopullisesti.
1300-luvun Ranskaan ja vähän Suomeenkin sijoittuvan sarjan
päähenkilö on historiallinen henkilö Olavi Maununpoika, joka teki näyttävän
uran sekä Sorbonnen yliopistossa että myöhemmin kirkon palveluksessa yleten
lopulta Turun piispaksi kasvatti-isänsä Maunu Tavastin jälkeen. Protestoin
sarjan aloitusosan luettuani tällaista ratkaisua vastaan, Kaunisto kun on
punonut historiallisten henkilöiden tarinoihin huiman mielikuvituksellisia
käänteitä seikkailuineen ja romansseineen. Mutta on tunnustettava, että Kaunisto
saa yhtälön toimimaan lopulta loistavasti. Henkeä haukkoen seurasin, miten
kaikki juonittelu ja yllätyskäänteet lomittuivat sulavasti kuin kohtalon
oikusta historiallisten faktojen kanssa muodostaen kiehtovan tarinan.
Piispansormuksen
alussa Olavi Maununpoika on tyytyväinen elämäänsä. Hän pitää tiukassa
otteessaan entistä verivihollistaan rehtori Cauchonia. Vieläkin täydellisempää
on, että hän elää hekumallista elämää Etelä-Ranskassa syrjäisessä Serviéresin
linnassa rakastajansa kreivi Miracle de Servièresin käsivarsilla. Onni olisi
täydellinen, jollei käärmeenä paratiisissa luikertelisi Miraclen
lapsuudenystävä, tallimestari Oudinet. Mies herättää Olavissa ristiriitaisia
tunteita himosta mustasukkaisuuteen. Muutenkin viini alkaa houkuttaa Olavia
kuukaudesta toiseen yhä enemmän. Kunnes eräänä kohtalokkaana yönä kaikki
muuttuu.
Kauhukseen Olavi huomaa menettävänsä nopeassa tahdissa
kaiken itselleen tärkeän Miraclea myöten. Hän on myös sotkeutunut
kiristyksellään Euroopan korkeaan poliittiseen juonitteluun, josta hän ei olisi
osannut villeimmissä unissaankaan haaveilla tai pelätä. Panokset ovat kovat,
eikä vähäinen ulkomaalaismaisteri tunnu merkitsevän pelaajille mitään. Kuka
lopulta käyttää hyväkseen ketä? Tiedonsaanti on uuvuttavan hidasta ja
vaarallista, ja epätietoisuus Miraclen kohtalosta kalvaa Olavin mieltä.
Kaunisto on uskollinen persoonalliselle tyylilleen. Hänen
kielensä on rehevää ja aistivoimaista. Erityisesti hajut ja löyhkät tuntuvat
olevan hänen sydäntään lähellä, sillä keskiaikaisen elämän hajumaailma tuntuu
välittyvän kirjan sivuilta suoraan lukijan nenään, joka paikoin nyrpistyy ja
paikoin on nipistettävä huolella kiinni.
Myös estoton erotiikka on jälleen vahvasti mukana tarinassa.
Olavi on monen muun kirjan henkilön tavoin katolisen kirkon pappisvihkimyksen
ottanut hengenmies, jota siis sitoo selibaattisääntö. Säännöille ja laeille ei
tunnuta paljoakaan arvoa annettavan, vaan päinvastoin mitä pyhempi mies, sitä
irstaampaa on meno.
Kiinnostavimpia teemoja sarjassa on sukupuolisuuden käsite
ja siihen suhtautuminen ylipäätään. Motiivina on useaan otteeseen
ristiinpukeutuminen, joka oli keskiajan Euroopassa kuolemanrangaistuksen uhalla
kiellettyä, niin kuin moni muukin seksuaalisuuteen ja siveellisyyteen liittyvä
asia. Olavinkaan mieltymykset eivät mene aivan perinteiseen heteromuottiin,
mikäli tarkkoja ollaan, ja monenlaista muuta meilenkiintoista vilahtelee
sivujuonteissa sarjan mittaan.
Myös henkilökuvauksessa Kaunisto on vahvoilla. Erityisesti Olavi tuntuu oikealta ihmiseltä heikkouksineen. Olavin parissa viihtyy, vaikkei häntä aina niin kovin hyvänä ja mukavana ihmisenä pidäkään. Oikeastaan välillä kaveri kävi hermoillenikin ruikutuksineen. Ainakaan Kaunisto ei ole tehnyt hänestä ylivertaista älyniekkaa tai muuta vastaavaa. Miracle on kiinnostava ja kompleksinen, vaikka ei kovin uskottava hahmo. Epäuskottavuuskaan ei haittaa, koska juuri se tuo sarjaan jännitteen.
Huonomuistisena lukijana hieman kadehdin nyt niitä, jotka
vasta sarjan kokonaan valmistuttua tarttuvat siihen. Osien lukeminen vuoden
välein on tuhoisaa yksityiskohtien ja henkilöiden suhteiden muistamisen
kannalta, joten on järkevää aloittaa vasta nyt, kun voi lukea kirjat vaikka
yhteen menoon. Teokset muodostavat kiinteän jatkumon, joten järjestyksessä
lukemista suosittelen erittäin lämpimästi. Suosittelen Kauniston sarjaa myös
mieslukijoille, jotka pitävät historiallisesta seikkailusta.
Milja Kaunisto:
Piispansormus
Gummerus 2015. 469 s.
Lainattu kirjastosta.
Milja Kauniston Olavi
Maununpoika -trilogia:
Synnintekijä. Gummerus
2013.
Kalmantanssi. Gummerus
2014.
Piispansormus. Gummerus 2015.
P.S. Piispansormuksen kansikuva on upea, mutta kirjaston kappaleesta ei käy ilmi kannen tekijää tai alkuperäisiä teoksia.
Tämä kirja on minulla hyllyssä odottamassa lukuvuoroaan. Pidin kyllä kahdesta edellisestä kirjasta, joten odotukset tämänkin suhteen ovat kohtuullisen suuret.
VastaaPoistaJos olet kaksi edellistä lukenut, on pakko tämäkin lukea :D Uskon, ettet pety.
PoistaTämä sarja voisi olla kirjahyllyssä ja voisin lukea sen uudestaankin, vaikka olen sen jo lukenut kirjaston kirjoina. Kaksi ensimmäistä oli minusta todella hyviä, mutta tämä kolmas jo hiukan uuvutti juonillaan. Loppu oli sitten pienoinen pettymys. Suosittelen kuitenkin koko sarjaa ;)
VastaaPoistaMukavasti menevät näkemyksemme tai kokemuksemme ristiin, minä kun aloin vasta loppupuolella kunnolla lämmetä! Tähän kyllä kannattaa tutustua, huolella kirjoitettu sarja.
PoistaKiinnostava bloggaus ja sarja tuntui "kasvavan". Gummeruksen sivuilla asiasanat ovat tälle kirjalle aakkosjärjestyksessä: erotiikka,historia, rakkaus, Ranska, romaanit ja uskonto, ensimmäistä bloggauksenkin perusteella paljolti käsitellään. Kysymykseen blogissani voisis olla kiinnostavaa lukaista tätä. Samaa e-teemaa on myös käsitelty esim. Kim Leinen Ikuisuusvuonoissa, joskin vuosisata on 1700-luvun loppu.
VastaaPoistaOlisipa tosiaan kivaa kuulla mielipiteesti tästä! Kim Leinen järkälekin minulla hyllyssä odottelee vuoroaan, ja olen siitä samansuuntaista vähän kuullut muualtakin.
PoistaMinäkin pidin trilogiasta, vaikka täytyy sanoa, että Kalmantanssi jäi kolmesta osasta suosikikseni. Kokonaisuutena tosin lopputulos on kolmea osaansa suurempi...
VastaaPoista