Leena on kolmikymppinen sinkku, jonka sulhanen menehtyi
hirvikolarissa juuri ennen pariskunnan häitä. Onnettomuudesta on jo vuosia,
mutta Leena ei ole oikein päässyt menetyksestään yli ja elelee yksikseen.
Sitten eräänä päivänä hän löytää postilaatikostaan hieman hämäräperäisen kutsun
läheisessä kaupungissa sijaitsevassa hotellissa pidettäviin juhliin. Kutsuja ja
juhlan aihe jäävät hämärän peittoon, mutta kaikkien, niin Leenan itsensä kuin
lukijankin yllätykseksi Leena varaa itselleen hotellihuoneen ja lähtee juhliin
vielä samana iltana.
Juhliminen tyssää nopeasti, kun paikalle saapuu karhuksi pukeutunut
mies. Lasillisen viiniä nauttinut Leena menee paniikkiin ja pakenee
huoneeseensa karhu kintereillään, niin hänestä ainakin tuntuu. Lapsuudesta
saakka Leena on pelännyt karhuja lähes hysteerisesti, onpa sitten kyse
teddynallesta tai oikeasta mesikämmenestä.
Hyvin epäloogisesti Leena päättää jäädä vielä toiseksikin
yöksi hotelliin ja osallistua illalla ravintolassa pidettävään juhlaan. Niissä
hän tutustuu komeaan ja mukavaan Pekkaan, joka paljastuu myös karhupuvun
omistajaksi. Kuin huomaamatta Leena rakastuu Pekkaan, ja he alkavat
seurustella.
Rakastunut Leena ei suostu huomamaan Pekan käytöksessä
mitään outoa. Pekka kertoo eronneensa, koska hänen entisellä vaimollaan on
pahoja mielenterveysongelmia. Jos Kirsi siis ottaisi Leenaan yhteyttä, ei
kannattaisi uskoa mitään. Pekka tekee etätöitä kotoa ja varjelee visusti
tietokonettaan. Mies saa helposti raivokohtauksia ja on mustasukkainen Leenan
menemisistä ja jopa kuolleesta sulhasesta. Toisaalta mies pitää lapsista
kovasti ja osallistuu erilaisiin hyväntekeväisyystempauksiin vähäosaisten
lasten hyväksi. Siksi hänellä on autossaan mukana nalleja kokonainen
kassillinen. Naapurin kymmenvuotias poika muuttuu kummalliseksi oltuaan Pekan
kanssa kalaretkellä.
Sitten Leena alkaa odottaa lasta. Leenan äiti penkoo
vintiltään Leenan lapsuuden leluja, ja yllättäen Leena alkaa muistaa kauan
sitten unohtamiaan asioita omasta lapsuudestaan, myös sen, miksi hän niin
silmittömästi pelkäsi sedältään lahjaksi saamaansa murisevaa nallekarhua.
Sanni Antelon
psykologinen trilleri Siniset silmät! on
perusjuoneltaan ja -idealtaan kiinnostava. Lukija arvaa aika nopeasti, mikä
Pekassa on vialla, mutta sinisilmäinen Leena ei tunnu millään havahtuvan
todellisuuteen. Loppuratkaisukin on poikkeuksellisen hyytävä.
Siniset silmät! on
julkaistu niin sanottuna puolikustanteena, mikä sitten selittääkin tarinan
ongelmat eli epäuskottavat juonenkäänteet, kuten Leenan mielijohteen lähteä
juhliin tietämättä niistä mitään tai dramaattiset loppukäänteet etelänlomalla.
Lisäksi tarina on kirjoitettu tukkoon arjen yksityiskohdilla. Esimerkiksi
joulua vietetään teoksen mittaan kahdesti kaikkine siivouksineen ja
laatikonpaistoineen. Nämä ongelmat olisi hyvä kustannustoimittaja poistanut ja
kirjoituttanut tekstiä uudelleen. Kieli sen sijaan on luistavaa, ja lukeminen
sujuu sen suhteen ongelmitta. Ulkoasuun on panostettu mukavasti, vaikka
taitossa jonkin verran horjuntaa onkin.
***
Antelo on julkaissut samaten puolikustanteena myös kuvitetun
satukirjan Ihmeellinen taulu. Siinä
pieni Heidi-tyttö ihailee mummolan seinällä olevaa koirataulua ja huomaa
ihmeekseen, että taulun koira osaa puhua hänelle. Petrus-koira neuvoo Heidiä,
miten tämä pääsee taulun puutarhaan leikkimään sen kanssa. Heidi tekee työtä
käskettyä ja vieraileekin useita kertoja Petruksen luona ja ottaa mukaan
pikkuveljensäkin. Vähitellen Heidille selviää, mitä Petrukselle ja sen
koiraystäville on tapahtunut. Kirjassa siis kerrotaan lapsille sadun keinoin
kuolemasta. Se sopii hyvin vaikkapa lohduttamaan lemmikkinsä menettänyttä
lasta. Tämä puolikustanneteos on huolella viimeistelty ja idealtaan raikas.
Kolmas lukemani Antelon teos Kuunsillan kutsu on jonkinlainen fantasiapamfletti, jossa
unenomaisen kerronnan avulla otetaan kantaa luonnonsuojelun ja maailman
pelastamisen puolesta. Vaikeuksista voidaan selvitä, eikä vielä ole liian
myöhäistä. Tämän aikuisille suunnatun teoksen Antelo on myös kuvittanut itse.
Sanni Antelo: Siniset silmät!
Kustannus HD 2011.
245 s.
Sanni Antelo:
Ihmeellinen taulu
Kuvitus Mari Lepistö.
Kustannus HD 2012. 56 s.
Sanni Antelo:
Kuunsillan kutsu
Mediapinta 2015. 48
s.
Kiitokset kirjoista kirjailijalle!
Aiheeseen liittyy muutama vuosi sitten kirjoittamani juttu omakustanteista ja erilaisista
vaihtoehdoista saada teoksensa julkaistua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti