Matti Laine: Pahojen miesten seura

Arvelinkin Matti Laineen dekkaria Merkitty mies (Paasilinna 2014) kuunnellessani, että olin aloittanut hyvän sarjan väärästä osasta. Olin oikeassa, eli väärin meni. Jos et siis vielä ole Laineen jääkiekkodekkareihin tutustunut, aloita ehdottomasti ensimmäisestä osasta Pahojen miesten seura (Gummerus 2012).

Pidin siis Merkitystä miehestä ihan kohtalaisesti, mutta varsinkin alkupuolella romaania oli jonkin verran eksyksissä enkä oikein tahtonut päästä jyvälle henkilöiden keskinäisistä suhteista enkä ihan siitäkään, mikä mies kirjan päähenkilö Elias Vitikka oikein oli ja mitä hän puuhasi. Vastaukset kaikkiin avoimiksi jääneisiin kysymyksiini sain kuunnellessani lenkkiseuranani Pahojen miesten seuraa.

Elias Vitikka on entinen jääkiekkomaalivahtilupaus, joka NHL-uran karahdettua kiville ei ole osannut tehdä elämälleen oikein mitään. Rahat ovat huvenneet, ja elämänhalunsa ja suuntansa kadottanut mies hankkii elantonsa taksirenkinä. Eräänä yönä sattuma heittää Eliakselle keikan, joka muuttaa lopulta kaiken. Kyytiin astuu seurue nuoria kiekkoilijoita, joita luotsaa Eliaksen entinen tuttu jääkiekkoajoilta. Mies tarjoaa Eliakselle keikkaa. Pitäisi seurailla nuorta kiekkolupausta, joka tuntuu luisuvan seuran napamiesten otteesta. Elias tarttuu tarjoukseen.

Pian Elias huomaa joutuneensa mukaan peliin, jossa ei voi luottaa kehenkään eikä mihinkään ehkä itseään lukuun ottamatta. Pelissä on monenlaisia pelaajia, jotka tuntuvat pelaavan omiin pusseihinsa. Siinä on myös eri tasoja ja kytkentöjä kulkee pinnan alla vaikka minne. Elias päätyy kohdettaan seuratessaan eräänlaiseen pop-up-yökerhoon Sipoon korpeen. Paikalla häärii muun muassa pääkaupunkiseudun vaarallisimpiin kuuluva motoristiporukka ja muitakin hämärämiehiä Elias tunnistaa. Kohtaus, jossa Elias ensimmäisen kerran saapuu paikalle, on hiuksia nostattavan jännittävä! 

Elias on mielenkiintoinen hahmo. Kaveri vaikuttaa sympaattiselta ja fiksulta, oikeudenmukaiselta ja rehdiltä, mutta silti hämäräbisnekset houkuttelevat häntä suunnattomasti ja hän huomaa olevansa niissä oikein hyvä.

Kierrokset kovenevat vääjäämättä. Hieman harmitti, että seuraavan osan lukeneena tiesin, millä keinolla Elias selviytyy hankalimmasta ongelmastaan, mutta onneksi siihenkin liittyi asioita, jotka olivat minulle uusia. Kirja päättyy kutkuttavan avoimesti, kuin jatkoa odottaen. Ja sitähän siis on jo olemassa.

Kiitokset vielä lukijalle eli Jyrki Mänttärille. Näiden miesten seurassa viihtyi mainiosti ja kuntoilu sujui kuin huomaamatta!

Matti Laine: Pahojen miesten seura

Gummerus 2012. Suomen ääniakatemian äänikirjan lukija Jyrki Mänttäri, kesto 9 h 30 min.

Ostettu tiedostona Elisa Kirjasta.