Monipuolinen
suomenruotsalainen kirjailija ja kustannusalan toimija Marianne Peltomaa on kirjoittanut myös dekkarisarjaa, jonka
päähenkilönä on vanhempi rikoskonstaapeli Vera Gröhn Helsingistä. Teoksessa Miten rikoskirjani ovat syntyneet (Crime
Time, 2012) Peltomaa kertoo, miten sarja sai alkunsa. Hän näki Helsingissä
bussista astuessaan bussipysäkin penkin alle siististi asetellut naisten
kengät. Sama toistui noin kuukauden päästä, nyt vain kenkäpari oli toinen.
Ajatus jäi muhimaan kirjailijan päähän. Oliko Helsingissä liikkeellä
sarjamurhaaja? Tästä lähti syntymään Vera Gröhn -sarjan aloitusosa Inget ljus i tunneln (Ei valoa tunnelissa, Schildts, 2004,
2005).
Itse en ole
lukenut Peltomaan kirjoista toistaiseksi vain Vera Gröhn -sarjan neljännen osan
Ja minä irrotan sinusta kaiken kuonan,
joka tietääkseni on loppukoukustaan huolimatta toistaiseksi viimeinen sarjan
osa (jos jollakulla on parempaa tietoa, se otetaan kiitollisena vastaan!).
Hyllyssäni kuitenkin parempia lukuaikoja odottelevat Ei valoa tunnelissa sekä kakkososa Tilinteon aika. Mutta tässä alla siis muutaman vuoden takainen
lehtiarvioni Peltomaan tuoreimmasta dekkarista dekkariviikon kunniaksi, olkaa
hyvät!
Vanhempi rikoskonstaapeli Vera Gröhn saa
työpaikalleen nimettömiä kirjeitä, joissa on kussakin tuliaiheinen sitaatti
Raamatusta. Gröhn yrittää muiden töiden ohella nähdä yhteyttä viestien ja
Helsingissä tapahtuneiden tuhoisien tulipalojen välillä. Vähitellen Gröhn alkaa
vakuuttua viestien henkilökohtaisesta luonteesta. Niitä ei postiteta sattumalta
juuri hänelle.
Samaan aikaan selviää, että kaksi
ihmisuhria ja koiran hengen vaatinut räjähdysmäinen asuntopalo on ollut
murhapoltto. Kuka halusi murhata pankinjohtaja Malin Hietalan ja hänen
aviomiehensä Jouko Nivan? Moitteeton pariskunta on elellyt hiljaisesti
arvokkaan taidekokoelmansa ja koiransa kanssa. Motiivin lisäksi murhatapa on
poliisille arvoitus. Miten tuli on voinut päästä irti salaattia
valmistettaessa?
Suomenruotsalaisen kirjailijan Marianne
Peltomaan neljäs Vera Gröhn -dekkari Ja
minä irrotan sinusta kaiken kuonan on
vakuuttava ja viihdyttävä poliisiromaani. Sitkeä poliisityö alkaa tuoda esiin
uhrien elämän salaisuuksia pala kerrallaan. Kertoja paljastaa lukijalle enemmän
kuin poliisille, mutta lukuisten epäiltyjen ja johtolankojen huolellisen
tutkinnan jälkeenkin syyllinen on yllätys.
Peltomaa jättää Vera Gröhnin ja hänen
esimiehensä Heikki Partasen hahmot etäisiksi ja kuivakoiksi. Teoksen voi
vaivatta lukea täysin itsenäisenä, niin vähän mitään edistystä tapahtuu Gröhnin
tasaisessa yksinhuoltajaelämässä, vaikka näköpiirissä on itse asiassa kaksikin
kiinnostavaa urosta. Dramaattinen loppukohtaus saa tähän kuvioon uutta eloa.
Kustantajalta olisi toivonut hieman
enemmän panostusta. Salla Simukan
käännökseen on jäänyt muutamia harmillisia kömmähdyksiä, ja suomennos on
julkaistu sarjan aiemmista osista poiketen suoraan pehmeäkantisena versiona.
Marianne Peltomaa: Ja minä irrotan
sinusta kaiken kuonan (Och jag skall avlägsna din slagg). Suom. Salla Simukka.
Schildts. 287 s.
Arvioni on
julkaistu Salon Seudun Sanomissa
28.6.2011.
Kirjailijan esittely kustantajan nettisivuilla.
Minuun vetoaa tämän teoksen moniulotteinen nimi.
VastaaPoistaSe tosiaan kalskahtaa kovin ylevältä!
PoistaAh, miten joskus turhauttaa lukea kirjoja, joissa lukijalle paljastetaan enemmän kuin kirjan etsivälle tai poliisille. Tulee tunne, että eikö tämä nyt koskaan selviä. Toisinaan se on juuri se tehokeino, joka koukuttaa minut jatkamaan kirjan lukemista. :)
VastaaPoistaTuo on tosiaan kaksiteräinen kerrontatekniikka :D
Poista