Melko tarkalleen vuosi sitten luin pitkästä aikaa Stephen Kingiä. Olen jutussani todennut, että suhteen
lämmittely tuntui niin hyvältä, että lisääkin voisi taas kauhun kuninkaan
teoksia lukea. Lukematta on kuitenkin jäänyt, mutta Elisa Kirjan äänikirjatarjous keskikesällä sysäsi aietta kohti
toteutusta. Latasin siis puhelimeeni uutuusteoksen Tervetuloa Joylandiin äänikirjaversion, kun sen kerran edullisesti
sai ja jotain viihdykettä piti mustikka- ja sieniretkille saada. Bonuksena tuli
vielä lukija eli Eero Saarinen, suursuosikkejani.
Tervetuloa Joylandiin
ei ole missään nimessä kauhuromaani, eikä edes dekkari, vaikka siinä rikos
ratkaistaankin ja mausteena on pikkulusikallinen yliluonnollisia elementtejä.
Kyseessä on ennen kaikkea hyvin sympaattinen ja nostalginen kasvutarina. Kirjan
päähenkilö ja minäkertoja Devin Jones muistelee ja kirjaa ylös nuoruutensa
kesää ja syksyä neljänkymmenen vuoden takaa eli vuodelta 1973, jolloin hän
kasvoi pojasta mieheksi.
Aikuistumisteema ei ole Kingille mitenkään uusi, vaan
esimerkiksi pienoisromaanissa tai pikemminkin kai novellissa Ruumis on täsmälleen sama ydin.
Kyseisestä tekstistä on filmattu elokuva Stand
by Me. Itse asiassa kirjoissa on jopa samanlainen kohtaus, jossa aamu-usvan
keskeltä ilmestyvä ja paikalleen jähmettyvä peura tuo kertojan mieleen
kaivatun, poismenneen perheenjäsenen. Tulkitsin tämän eräänlaiseksi
silmäiskuksi lukijalle, joka tunnistaa kohtausten samankaltaisuuden. Tällaista
silmäpeliä King on käsittääkseni harrastanut enemmänkin tuotannossaan.
Köyhä collegeopiskelija Devin saa kesätyöpaikan pienestä Pohjois-Carolinan
Heavens’s Beachin rantakaupungin Joyland-tivolista. Devin on juuri menettänyt
ensirakkautensa, ja kesätyön on paitsi annettava tarvittavat tienestit opintoja
varten myös autettava Deviniä pääsemään yli sydänsuruistaan. Jälkimmäinen
osoittautuu hyvin työlääksi, vaikka työpaikka ja olosuhteet muutenkin ovat
ihanteelliset. Devin asettuu asumaan pieneen yksityiseen majataloon, jonne
muuttavat myös Erin ja Tom, hänen uudet työtoverinsa ja ystävänsä. Asunnolta on
kävelymatka tivolille valtameren rantaa pitkin.
Työpaikka on kiinnostava, ja pitkälti yli puolenvälin
kirjassa kuvaillaan Devinin kesätyökokemuksia eksoottisessa ympäristössä.
Tivoliväki on täynnä mielenkiintoisia persoonallisuuksia, ja työtehtävät lievästi
sanoen vaihtelevia. Jo tutustumispäivänään Devin kohtaa tivolin ennustajanaisen,
joka luonnollisesti ennustaa jotakin tulevasta. Devin tulee kohtaamaan kaksi
lasta, pienen punalakkisen tytön ja pojan, jolla on koira. Toisella lapsista on
näkemisen lahja, mutta sitä ennustaja ei näe, kummalla se on.
Mielenkiintoisimpia laitteista tivolissa on kummitusjuna,
jossa kerrotaan ihan oikeasti kummittelevan. Nelisen vuotta aiemmin Linda Grey
-niminen nuori nainen murhattiin kummitusjunassa keskellä kirkasta päivää. Naisen
kurkku viillettiin auki ja ruumis viskattiin radan sivuun. Monet ihmiset
kertovat nähneensä Linda Greyn haamun murhapaikalla. Murhaajakin on ikuistettu
tivolin valokuviin: lippalakkiin ja aurinkolaseihin sonnustautunut mies, jonka
paras tuntomerkki on kämmenselän linnunpäätatuointi. Murhaaja on kuitenkin
päässyt livahtamaan kuin koira veräjästä.
Murha kiehtoo Deviniä, ja kun syksy koittaa, hän pyytää
Eriniä penkomaan asiaan liittyviä tietoja esille. Paljastuu, että samankaltaisia
murhia on tehty useita ja että niitä kaikkia tuntuu yhdistävän tivoli. Ja onko
murhaajan valokuvassa sittenkin jotain tuttua? Nuoret leikkivät
kuolemanvakavalla asialla.
Murha on kuitenkin taka-alalla. Devin kohtaa ennustuksen
mukaisesti kesän mittaan lapset, jotka muuttavat hänen elämänsä. Tärkeämmäksi
osoittautuu poika koirineen. Sairas poika ulkoilee kauniin äitinsä kanssa
rannalla joka päivä, ja lopulta Devin tutustuu poikaan ja tämän äitiin. Pojalla
on kyky nähdä asioita, joita toiset eivät näe, ja hänellä on viesti Devinille.
Kaikki huipentuu lopulta trooppisen myrskyn keskelle tivolin korkeimpaan
laitteeseen Carolina-pyörään.
On vaikea tarkkaan määritellä, mikä on se jokin, jonka
avulla King vangitsee lukijan huomion ja viettelee hänet syvälle teostensa
maailmaan. Tervetuloa Joylandiin on
erinomaisen viihdyttävä monella tavalla. Minuun vetoaa kirjasta huokuva
nostalgia, lempeä kaiho menetettyyn nuoruuteen mutta myös aikaan, johon ei
ylipäätään ole paluuta. Silti kirjasta ei synny kuvaa liiallisesta
romantisoinnista, vaikka kieltämättä rajoilla mennään. King kuvaa myös
amerikkalaista tavallisten ihmisten elämäntapaa pettämättömän kiehtovasti ja
kauniisti, rakastaen. Se on valloittavaa.
Myös henkilökuvauksessa King on taikuri. Tuli jälleen tunne,
että tunnen Devinin henkilökohtaisesti. Oli saatava tietää, miten hänen kävi.
Hänen kohtalonsa tuntui ihan oikeasti koskettavan minua. Lisäksi
yliluonnollista elementtiä ei koskaan yritetä selittää auki Kingin teoksissa,
vaan niiden maailma on nieltävä sellaisenaan. Liukkaasti uppoaa, joka kerta.
Kuten alussa totesin, äänikirjassa on bonuksena mahdottoman
taitava ja korvalle sopiva lukija Eero Saarinen. Saarisen ääni on miellyttävä,
ja sitä kuuntelisi vaikka kuinka kauan. Eikä koko yhdeksäntuntisessa kirjassa
ollut ainuttakaan virheellisesti painotettua sanaa tai kummallista sävelkulkua.
Arvostan!
Stephen King:
Tervetuloa Joylandiin (Joyland)
Suom. Kristiina
Vaara. Tammi 2015.
Äänikirjan lukija
Eero Saarinen, kesto 9 h 32 min (painetussa kirjassa 288 s.)
Ostettu Elisa Kirjasta tiedostona.
Lumiomena
Lukutoukan kulttuurinlogi
Kirjakirppu
Kirjojen keskellä
Kirjakaapin avain
Kuuttaren lukupäiväkirja
Ihminen välissä
Kulttuurishokki
Hauskaa että tykkäsit tästä! Minunkin mielestäni oli nautinnollista luettavaa, vaikka vastakkaisiakin näkemyksiä on kuultu :-) Kingillä on loistava kyky saada lukija eläytymään hahmoihinsa.
VastaaPoistaLukukokemukseen vaikuttaa ihan varmasti valtavasti, mitä odottaa. Jos odottaa kauhua ja jännitystä, saa lähinnä pettyä tämän parissa. Minä en odottanut mitään, paitsi viihdyttävää tarinaa. En pettynyt.
PoistaKiva kuulla, että äänikirjaversio toimii noin hyvin! Minustakin tämä oli oikein mainio ja viihdyttävä tarina. King on minusta parhaimmillaan tämmöisissä nostalgisissa, melko rauhallisissa tarinoissa.
VastaaPoistaAh, silmänisku lukijalle! King tosiaan harrastaa aika paljonkin näitä ristiviittauksia teostensa välillä :)
Lukijalla on keskeinen osuus äänikirjan onnistumisessa. Saarinen ei petä! <3
PoistaSamaa mieltä, tämä on suorastaan suloinen nostalgiassaan. Minullekin tuli Ruumis mieleeni, mutten muistanut peuraa siinä. Nyt kun mainitsit sen, muistin sen olleen Stand by me -leffassakin, loistava filmi kaikin puolin.
VastaaPoistaNautin tämän lukemisesta.
Tämä oli jonkinlaista pehmokuunneltavaa. On tosi vaikea määritellä, miksi tämä tuntui niin hyvältä. Mutta oikeastaan sillä ei kai ole niin väliä.
PoistaKingiä, ei minulle, kiitos! Kauhujutut kummittelivat mielessäni, mutta luettuani juttusi tämä tuntuukin oikein kiinnostavalta. Siis on tämänkinlaista Kingiä. Taidan lisätä lukulistalle, kiitos vinkistä! Muut blogiarviot olin ohittanut jo kirjailijan nimen perusteella.
VastaaPoistaKing-fanithan, kuten Morre, ovat raskaasti pettyneet tähän teokseen, joka ei ole lainkaan kauhuromaani. Minullekaan kauhukirjallisuus ei oikein maistu, mutta ahmin silloin graduntekokesänäni Kingiä valtavat määrät. Koukuttavaa!
PoistaKannattaa ainakin katsoa tuo Viimeinen kesä -elokuva (Stand by Me), se on muodostumassa klassikoksi. Novellin nimi on suomeksi Ruumis, mikä on minusta varsin kummallinen valinta. Tarinassa neljä 12-vuotiasta kaverusta karkaavat etsimään junaonnettomuuteen joutuneen ikätoverinsa ruumista. Se kyllä löytyykin, mutta se ei tosiaankaan ole se juttu tarinassa. Niin, eikä mukana ole mitään yliluonnollista!
Olen lukenut joskus todella paljon Kingiä ja juurikin kauhua. Ihastuin tähän todella paljon, enkä kaivannut kauhuteemaa lainkaan. Loistavaa kerrontaa ja oikein hyvä tunnelma. Tällaista toivoisin Kingiltä lisääkin.
VastaaPoistaTämä tuntuu tosiaan jakavan King-fanien kannat :D
PoistaSain äsken kuunneltua kirjan loppuun. Ja nyt minua jäi vaivaamaan (lasten hoidon ovessa kun olen kirjaa kuunnellut) että kula oli se devini tuleva vaimo. Jossain kohtaa kirjassa niin taidettiin sanoa, mutten jaksa selata koko kirjaa läpi löytääkseni tuon kohdan.
VastaaPoistaOliko se Ann?