maanantai 27. heinäkuuta 2015

Stephen King: Tervetuloa Joylandiin





Melko tarkalleen vuosi sitten luin pitkästä aikaa Stephen Kingiä. Olen jutussani todennut, että suhteen lämmittely tuntui niin hyvältä, että lisääkin voisi taas kauhun kuninkaan teoksia lukea. Lukematta on kuitenkin jäänyt, mutta Elisa Kirjan äänikirjatarjous keskikesällä sysäsi aietta kohti toteutusta. Latasin siis puhelimeeni uutuusteoksen Tervetuloa Joylandiin äänikirjaversion, kun sen kerran edullisesti sai ja jotain viihdykettä piti mustikka- ja sieniretkille saada. Bonuksena tuli vielä lukija eli Eero Saarinen, suursuosikkejani.

Tervetuloa Joylandiin ei ole missään nimessä kauhuromaani, eikä edes dekkari, vaikka siinä rikos ratkaistaankin ja mausteena on pikkulusikallinen yliluonnollisia elementtejä. Kyseessä on ennen kaikkea hyvin sympaattinen ja nostalginen kasvutarina. Kirjan päähenkilö ja minäkertoja Devin Jones muistelee ja kirjaa ylös nuoruutensa kesää ja syksyä neljänkymmenen vuoden takaa eli vuodelta 1973, jolloin hän kasvoi pojasta mieheksi.

Aikuistumisteema ei ole Kingille mitenkään uusi, vaan esimerkiksi pienoisromaanissa tai pikemminkin kai novellissa Ruumis on täsmälleen sama ydin. Kyseisestä tekstistä on filmattu elokuva Stand by Me. Itse asiassa kirjoissa on jopa samanlainen kohtaus, jossa aamu-usvan keskeltä ilmestyvä ja paikalleen jähmettyvä peura tuo kertojan mieleen kaivatun, poismenneen perheenjäsenen. Tulkitsin tämän eräänlaiseksi silmäiskuksi lukijalle, joka tunnistaa kohtausten samankaltaisuuden. Tällaista silmäpeliä King on käsittääkseni harrastanut enemmänkin tuotannossaan.

Köyhä collegeopiskelija Devin saa kesätyöpaikan pienestä Pohjois-Carolinan Heavens’s Beachin rantakaupungin Joyland-tivolista. Devin on juuri menettänyt ensirakkautensa, ja kesätyön on paitsi annettava tarvittavat tienestit opintoja varten myös autettava Deviniä pääsemään yli sydänsuruistaan. Jälkimmäinen osoittautuu hyvin työlääksi, vaikka työpaikka ja olosuhteet muutenkin ovat ihanteelliset. Devin asettuu asumaan pieneen yksityiseen majataloon, jonne muuttavat myös Erin ja Tom, hänen uudet työtoverinsa ja ystävänsä. Asunnolta on kävelymatka tivolille valtameren rantaa pitkin.

Työpaikka on kiinnostava, ja pitkälti yli puolenvälin kirjassa kuvaillaan Devinin kesätyökokemuksia eksoottisessa ympäristössä. Tivoliväki on täynnä mielenkiintoisia persoonallisuuksia, ja työtehtävät lievästi sanoen vaihtelevia. Jo tutustumispäivänään Devin kohtaa tivolin ennustajanaisen, joka luonnollisesti ennustaa jotakin tulevasta. Devin tulee kohtaamaan kaksi lasta, pienen punalakkisen tytön ja pojan, jolla on koira. Toisella lapsista on näkemisen lahja, mutta sitä ennustaja ei näe, kummalla se on.

Mielenkiintoisimpia laitteista tivolissa on kummitusjuna, jossa kerrotaan ihan oikeasti kummittelevan. Nelisen vuotta aiemmin Linda Grey -niminen nuori nainen murhattiin kummitusjunassa keskellä kirkasta päivää. Naisen kurkku viillettiin auki ja ruumis viskattiin radan sivuun. Monet ihmiset kertovat nähneensä Linda Greyn haamun murhapaikalla. Murhaajakin on ikuistettu tivolin valokuviin: lippalakkiin ja aurinkolaseihin sonnustautunut mies, jonka paras tuntomerkki on kämmenselän linnunpäätatuointi. Murhaaja on kuitenkin päässyt livahtamaan kuin koira veräjästä.

Murha kiehtoo Deviniä, ja kun syksy koittaa, hän pyytää Eriniä penkomaan asiaan liittyviä tietoja esille. Paljastuu, että samankaltaisia murhia on tehty useita ja että niitä kaikkia tuntuu yhdistävän tivoli. Ja onko murhaajan valokuvassa sittenkin jotain tuttua? Nuoret leikkivät kuolemanvakavalla asialla.

Murha on kuitenkin taka-alalla. Devin kohtaa ennustuksen mukaisesti kesän mittaan lapset, jotka muuttavat hänen elämänsä. Tärkeämmäksi osoittautuu poika koirineen. Sairas poika ulkoilee kauniin äitinsä kanssa rannalla joka päivä, ja lopulta Devin tutustuu poikaan ja tämän äitiin. Pojalla on kyky nähdä asioita, joita toiset eivät näe, ja hänellä on viesti Devinille. Kaikki huipentuu lopulta trooppisen myrskyn keskelle tivolin korkeimpaan laitteeseen Carolina-pyörään.

On vaikea tarkkaan määritellä, mikä on se jokin, jonka avulla King vangitsee lukijan huomion ja viettelee hänet syvälle teostensa maailmaan. Tervetuloa Joylandiin on erinomaisen viihdyttävä monella tavalla. Minuun vetoaa kirjasta huokuva nostalgia, lempeä kaiho menetettyyn nuoruuteen mutta myös aikaan, johon ei ylipäätään ole paluuta. Silti kirjasta ei synny kuvaa liiallisesta romantisoinnista, vaikka kieltämättä rajoilla mennään. King kuvaa myös amerikkalaista tavallisten ihmisten elämäntapaa pettämättömän kiehtovasti ja kauniisti, rakastaen. Se on valloittavaa.

Myös henkilökuvauksessa King on taikuri. Tuli jälleen tunne, että tunnen Devinin henkilökohtaisesti. Oli saatava tietää, miten hänen kävi. Hänen kohtalonsa tuntui ihan oikeasti koskettavan minua. Lisäksi yliluonnollista elementtiä ei koskaan yritetä selittää auki Kingin teoksissa, vaan niiden maailma on nieltävä sellaisenaan. Liukkaasti uppoaa, joka kerta.

Kuten alussa totesin, äänikirjassa on bonuksena mahdottoman taitava ja korvalle sopiva lukija Eero Saarinen. Saarisen ääni on miellyttävä, ja sitä kuuntelisi vaikka kuinka kauan. Eikä koko yhdeksäntuntisessa kirjassa ollut ainuttakaan virheellisesti painotettua sanaa tai kummallista sävelkulkua. Arvostan!

Stephen King: Tervetuloa Joylandiin (Joyland)
Suom. Kristiina Vaara. Tammi 2015.  
Äänikirjan lukija Eero Saarinen, kesto 9 h 32 min (painetussa kirjassa 288 s.)

Ostettu Elisa Kirjasta tiedostona.

Tätä King-uutuutta on ahkerasti luettu kirjablogeissa. Ainakin seuraavilta löytyy arvioita ja esittelyjä:

Lumiomena
Lukutoukan kulttuurinlogi
Kirjakirppu
Kirjojen keskellä
Kirjakaapin avain
Kuuttaren lukupäiväkirja
Ihminen välissä
Kulttuurishokki

11 kommenttia:

  1. Hauskaa että tykkäsit tästä! Minunkin mielestäni oli nautinnollista luettavaa, vaikka vastakkaisiakin näkemyksiä on kuultu :-) Kingillä on loistava kyky saada lukija eläytymään hahmoihinsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukukokemukseen vaikuttaa ihan varmasti valtavasti, mitä odottaa. Jos odottaa kauhua ja jännitystä, saa lähinnä pettyä tämän parissa. Minä en odottanut mitään, paitsi viihdyttävää tarinaa. En pettynyt.

      Poista
  2. Kiva kuulla, että äänikirjaversio toimii noin hyvin! Minustakin tämä oli oikein mainio ja viihdyttävä tarina. King on minusta parhaimmillaan tämmöisissä nostalgisissa, melko rauhallisissa tarinoissa.

    Ah, silmänisku lukijalle! King tosiaan harrastaa aika paljonkin näitä ristiviittauksia teostensa välillä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukijalla on keskeinen osuus äänikirjan onnistumisessa. Saarinen ei petä! <3

      Poista
  3. Samaa mieltä, tämä on suorastaan suloinen nostalgiassaan. Minullekin tuli Ruumis mieleeni, mutten muistanut peuraa siinä. Nyt kun mainitsit sen, muistin sen olleen Stand by me -leffassakin, loistava filmi kaikin puolin.

    Nautin tämän lukemisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli jonkinlaista pehmokuunneltavaa. On tosi vaikea määritellä, miksi tämä tuntui niin hyvältä. Mutta oikeastaan sillä ei kai ole niin väliä.

      Poista
  4. Kingiä, ei minulle, kiitos! Kauhujutut kummittelivat mielessäni, mutta luettuani juttusi tämä tuntuukin oikein kiinnostavalta. Siis on tämänkinlaista Kingiä. Taidan lisätä lukulistalle, kiitos vinkistä! Muut blogiarviot olin ohittanut jo kirjailijan nimen perusteella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. King-fanithan, kuten Morre, ovat raskaasti pettyneet tähän teokseen, joka ei ole lainkaan kauhuromaani. Minullekaan kauhukirjallisuus ei oikein maistu, mutta ahmin silloin graduntekokesänäni Kingiä valtavat määrät. Koukuttavaa!

      Kannattaa ainakin katsoa tuo Viimeinen kesä -elokuva (Stand by Me), se on muodostumassa klassikoksi. Novellin nimi on suomeksi Ruumis, mikä on minusta varsin kummallinen valinta. Tarinassa neljä 12-vuotiasta kaverusta karkaavat etsimään junaonnettomuuteen joutuneen ikätoverinsa ruumista. Se kyllä löytyykin, mutta se ei tosiaankaan ole se juttu tarinassa. Niin, eikä mukana ole mitään yliluonnollista!

      Poista
  5. Olen lukenut joskus todella paljon Kingiä ja juurikin kauhua. Ihastuin tähän todella paljon, enkä kaivannut kauhuteemaa lainkaan. Loistavaa kerrontaa ja oikein hyvä tunnelma. Tällaista toivoisin Kingiltä lisääkin.

    VastaaPoista
  6. Sain äsken kuunneltua kirjan loppuun. Ja nyt minua jäi vaivaamaan (lasten hoidon ovessa kun olen kirjaa kuunnellut) että kula oli se devini tuleva vaimo. Jossain kohtaa kirjassa niin taidettiin sanoa, mutten jaksa selata koko kirjaa läpi löytääkseni tuon kohdan.

    Oliko se Ann?

    VastaaPoista