Aarresaari Turun kesäteatterissa Vartiovuorella

Kuva Mikko Vihervaara.

Sateinen ja kolea kesä ei ole pahemmin haitannut kesäteatteriharrastusta, vaikka kieltämättä loppukaudesta on tullut valikoitua katetulla katsomolla varustettuja teattereita. Kesäni pyörähti alkuun pienen paikallisen harrastajateatterin, vaskiolaisen teatteri Puutaivaan Merirosvo Svarttis ja huima seikkailu -esityksellä kesäkuun alkupuolella. Mahdollisesti viimeinen kesäteatteri tänä vuonna oli Turun kesäteatteri Vartiovuorella ja Aarresaari. Merirosvoja siis kummassakin päässä, ei lainkaan hassumpaa!

Aarresaarelle päätin purjehtia hetken mielijohteesta kuultuani siitä pelkkää hyvää. Lippuja oli mukavasti saatavilla, ja seuralaiseksi houkuttelin lomailevan sisareni. Kaksi keski-ikäistä rouvaa siis kävi kahdestaan, ilman minkäänlaisia lapsia, katsomassa koko perheen näytelmän. Voin lämpimästi suositella. Ihan turhaan tuo määritelmä ’koko perheen’ luetaan ’lasten’. Ei se niin mene, vaan määritelmä tarkoittaa yleensä, että ’sopii myös lapsille’. Koska olemme molemmat lomalla, iltapäivänäytös sopi ohjelmaamme mitä parhaiten.

Turun kesäteatteri on vuodesta 1987 alkaen esittänyt joka kesä myös lapsille sopivia koko perheen näytelmiä. Erikoistuminen lienee järkevää, sillä samalla puistomäellä sijaitsee myös Samppalinnan kesäteatteri, eikä varsinainen kilpailu taida olla kovin kannattavaa. Teatterin historiaan pääsee tutustumaan teatterin verkkosivuilla.

Robert Louis Stevensonin vuonna 1882 ensimmäisen kerran ilmestynyt Aarresaari on klassikkoseikkailu, eikä ihan mikään pikkulasten iltasatu olekaan. Olen itse aikoinani kuunnellut kirjan äänikirjamuodossa, ja eilinen teatteriversio houkuttaisi uudelleenkuunteluun. Katsotaan syksymmällä.

Tiesin siis odottaa mukavaa teatterielämystä, enkä tosiaankaan joutunut pettymään. Vartiovuoren Aarresaari on aivan loistavaa teatteria! Väliajalla kysyin sisareltani, minkä ikäisille näytelmä hänen mielestään on tarkoitettu. Vastaus: ”Meidän ikäisille!” Totta. Aikuinen ainakin nautti täysin siemauksin kaikista tekstin tasoista. Lapsiyleisö sen sijaan ei ihan kauttaaltaan jaksanut runsaan kahden tunnin ajan keskittyä olennaiseen. Mietinkin, onko alle viisivuotiasta, ainakaan kokematonta teatterinkävijää, viisasta tuoda vielä näin pitkää esitystä katsomaan (parhaaseen päiväuniakaan). Mutta omat lapseni ovat jo niin isojaa, että ote pikkulasten kasvattamisesta on iäksi kadonnut. Myönnettäköön, että kärttyinen keski-ikäinen hieman häiriintyi paikoin kovahkostakin taustahälystä. Voisikohan ’koko perheen’ näytelmistä olla myös K18-näytöksiä?

Jim Hawkins (Hannes Mikkelsson) kohtaa
Aarresaarella Ben Gunnin (Valtteri Lipasti).
Kuva Mikko Vihervaara.

Mutta asiaan. Aarresaaren näyttämörakennelmat ovat näyttävät ja voi vain ihailla niiden kekseliäisyyttä. Tarpeen mukaan kulisseista muovautuu laivan kansi, komentosilta, majatalo, aution saaren viidakko, kartanon salonki… Taustalla olevia suuria puitakin on hyödynnetty, ja notkea apina kiipeää huimasti oksistossa. Trooppinen tunnelmakin tavoitettiin loppukohtauksessa, kun rankka sadekuuro kasteli näyttelijät perusteellisesti. Oman mausteensa kesäteatteriin tuo ulkopuolinen äänimaailma. Tällä kertaa pelastuslaitoksen helikopteri teki kunniakierroksen teatterin yllä, mutta kokeneet näyttelijät pelasivat tilanteen oivasti kotiin. Kaikenlaiset kärpäset kun pörräävät ympärillä tavan takaa…

Hurja ja hurmaava Pitkä-John Silver (Jukka Leisti) sulatti
keski-ikäisten rouvien sydämet!
Kuva Mikko Vihervaara.

Tarinan minäkertoja ja näytelmässäkin keskeisessä roolissa on laivapojaksi pestattava nuori Jim Hawkins, jota oivasti näyttelee Vartiovuorella Hannes Mikkelsson. Jim saa pelottavien vaiheiden jälkeen käsiinsä kapteeni Flintin aarrekartan, ja perheystävän tohtori Liveseyn (Thomas Dellinger) kanssa he taivuttelevat patruuna Trelawneyn (mainio Samu Loijas) varustamaan Hispaniola-aluksen aarrejahtia varten. Kapteeni Smollet (Sami Saikkonen) suhtautuu aiheellisen epäluuloisesti patruunan palkkaamaan miehistöön, mutta yhtä kaikki matka kohti Aarresaarta alkaa. Kapyysissa häärää puujalalla klinkkaava Pitkä-John Silver, jota näyttelee mestarillinen Jukka Leisti. Meitä ilahdutti kovasti myös, kun bongasimme laivan miehistöstä Dickiä näyttelevän nuoren Antton Kainulaisen, hän kun on tuttu kasvo muun muassa Salon teatterin näyttämöltä.

Mahtavien näyttelijäsuoritusten lisäksi Aarresaari on nautinnollinen ylipäätään visuaalisuutensa takia. Musiikkiakaan ei pidä unohtaa, ja se onkin pääosin Valtteri Lipastin käsialaa. Vauhdikkaat ja paikoin akrobatialla sävytetyt koreografiat, joista vastaa Iiro Heikkilä, rytmittävät esitystä oivallisesti. Tekstiin on tosiaan ujutettu monenlaista hauskaa pienille ja isoille. Tuhmat, kiroilua lähentelevät manailut ja pilkkasanat naurattivat lapsiyleisöä, ja populaarikulttuuriviittaukset taas antoivat oivallettavaa meille varttuneemmille. Mauttomuuksiin ei menty missään kohtaa, mistä myös kiitosta. Huumorin ei tarvitse olla ilkeää.

Viihdyimme siis vallan mainiosti, mistä kertoo sekin, että runsaan kahden tunnin aikana ei tullut kertaakaan mieleen katsoa kelloa. Aika lensi kuin siivillä. Vartiovuorelle ehtii ja varmaan mahtuukin vielä, sillä esitykset jatkuvat koko ensi viikon. Myös Vaskion Puutaivaan merirosvoseikkailua esitetään vielä pari kertaa ennen koulujen alkua, joten kaikki kipin kapin teatteriin!

Robert Louis Stevenson: Aarresaari

Dramatisoinut ja ohjannut Juha-Pekka Mikkola. Turun kesäteatteri Vartiovuorella, katsottu torstaina 30.7.2015, klo 14 näytös.

Liput ostettu itse.

Blogeissa on purjehdittu seikkailuun:

Some Superfluous Opinions

One Night in Theatre

Kuperkeikkaseikka

Kirsin Book Club
Pilkkuun asti
Ja kaikkea muuta