Tankki täyteen Tampereen komediateatterissa

Kuva Peero Lakanen, Tampereen komediateatteri.

Teimme miehen kanssa viime viikolla todellisen kulttuuriretken Tampereelle ja Mänttään. Idea lähti liikkeelle jo kevättalvella, jolloin jostain sattui silmiin mainos Tampereen komediateatterin kesäteatterinäytelmästä Tankki täyteen. Teatteri oli saanut alkuperäisiin rooleihinsa Ilmari Saarelaisen ja Tuire Saleniuksen, eli ihan oikeat Juhanan ja Ullan! Tämä on nähtävä, ajattelimme, ja varasimme summassa liput esitykseen, jonka aikaan meillä molemmilla olisi varmasti kesäloma.

Tuire Salenius ja Ilmari Saarelainen, eli ihan oikeat Ulla ja Juhana!
Kuva Peero Lakanen, Tampereen komediateatteri.

Retkiohjelma täydentyi sittemmin Pyynikin kesäteatterin Avioliittosimulaattorilla ja tutustumisella Mäntän Serlachius-museoihin. Jos vähänkään taide ja historia kiinnostavat, suosittelen lämpimästi vierailua Mäntän museoissa.

Mutta asiaan. Tv-sarja Tankki täyteen on kulttiainesta oman ikäluokkani ihmisten keskuudessa. Neil Hardwickin ohjaama ja Jussi Tuomisen kanssa käsikirjoittama 6-osainen sarja esitettiin televisiossa vuonna 1978, aikana, jolloin Suomessa oli tasan kaksi tv-kanavaa. ’Kaikki’ katsoivat silloin samat ohjelmat, siltä ainakin tuntui. Tankki täyteen oli sarja, jota meillä seurasi tiiviisti koko perhe. Sittemmin sarja jatko-osineen ja spin offeineen on esitetty niin moneen kertaan, että valehtelematta osaan sen repliikkejä ulkoa ja keskeiset kohtaukset myös. Sarjasta on vakiintunut käyttöön myös sanontoja.

Teatteriversion sarjasta olen nähnyt joitakin vuosia sitten paikallisen puoliammattilaisteatterin Teatteri Provinssin kesänäytelmänä. Silloinkaan ei haitannut yhtään, että tarina oli perin juurin tuttu. Outi Keskevaarin dramatisointi perustuu tv-sarjan kuuteen ensimmäisen kauden jaksoon, joista on poimittu keskeisiä kohtauksia. Legendaarisin kaikista, eli kirkkoherran mopedin ja rovastin päätyminen keskelle järvenselkää sunnuntaiaamuna, valitettavasti puuttuu, mutta kaikki muu olennainen on saatu mukaan.

Emme olleet aiemmin olleet Tampereen komediateatterin ulkonäyttämön katsomossa, ja teatterin nettisivuiltakin selvisi vain, että kyseessä on katettu katsomo. Pakkasimme siis sateisena iltapäivänä reilusti vaatetta mukaan, koska emme halunneet palella. Turha oli pelkomme, sillä teatterin sisäpihalle on rakennettu täysin katettu ja seinillä ympäröity näyttämö katsomoineen. Itse asiassa hikoilimme jo, vaikka ulkolämpötila oli noin viisitoista plusastetta ja satoi. Katsomon penkit on numeroitu niin tiheästi, että istuimme kirjaimellisesti kuin sillit suolassa rivillämme. Tästä antaisin risuja. Yksi paikka vähemmän riviä kohti lisäisi katsomismukavuutta melkoisesti. Lisäksi katsomon kattoa kannattelee kaksi hoikkaa pylvästä, joista toisen taakse pahimmoilleen osuimme. Se haittasi jonkin verran katselua. Muuten teatterin infrastruktuurissa ei ole moitteen sijaa.

Kuva Peero Lakanen, Tampereen komediateatteri.

Myöskään näytelmässä ei meillä Tankki täyteen -faneilla ollut moitittavaa, päinvastoin, viihdyimme oikein hyvin. Kieltämättä on hieman absurdia, että 35-vuotiasta Juhanaa näyttelee 71-vuotias Ilmari Saarelainen ja viekoittelevaa baariapulaista Ullaa (Tuire Salenius, 65) käy liehittelemässä konstaapeli Reinikainen (Risto Korhonen, jonkin verran nuorempi), tai että Sulo ja Emmi ovat poikaansa nuorempia. Tämä kuitenkin unohtuu nopeasti näytelmän edetessä. Aimo Räsänen ja Petra Karjalainen ovat rooleissaan Sulona ja Emminä aivan mainioita, varsinkin Räsänen. Sulon vihreä pipo on kuin liimattu hänen päähänsä. Myös Jyrki Mänttäri rovastina (ja muutamassa muussakin roolissa) on oikein hyvä.

Oman mausteensa näytelmään tuo huolellinen lavastus ja puvustus, joka suorastaan huokuu 70-luvun nostalgiaa. Oli hauskaa bongailla tuttua esineistöä lavalta ja lavasteista. Näytelmässä myös ajetaan ihan oikeasti polkupyörällä, mopedilla ja autolla.

On vaikea sanoa, mitä tarinaa ja tv-sarjaa tuntematon katsoja saa näytelmästä irti. Meitä tutut vitsit jälleen kerran kerrottuina ja oivallisesti esitettyinä naurattivat siis vieläkin, mutta kuinka suuri osuus huvista on juuri tuo tuttuus. Vaikea sanoa. Uskallan siis lämpimästi suositella näytelmää Tankki täyteen -sarjan ystäville. Toivoisin kuulevani kokemuksia myös sellaisilta katsojilta, joilla ei samaa assosiaatiovyyhteä ole mukanaan katsomossa kuin meillä!

Tampereen komediateatteri: Tankki täyteen.

Ohjaus Panu Raipia.

Katsottu 8.7.2015. Liput ostettu itse.

P.S. Kuin tilauksesta noviisikatsojan tunnelmia voi lukea Siiri L:n mainiosta blogista Some Superfluous Opinions.