Veera Salmi: Puluboin ja Ponin kirja

Äänikirja on taivaallinen keksintö! Olen sanonut tämän monesti ennenkin, mutta sanon taas. Ilman äänikirjoja en olisi varmasti koskaan tutustunut maanmainioon kaksikkoon Puluboi ja Poni. He ovat Veera Salmen lastenkirjan Puluboin ja Ponin kirja päähenkilöt ja kertojat. Nimensä mukaisesti Puluboin ja Ponin kirjassa kuullaan kaverusten tarina, se, miten heistä tuli lopulta kirjavien vaiheiden jälkeen kaverit. 

Puluboi Bartholomeus Palmu on nuori pulupoika Hakaniemen hallin ja torin liepeiltä. Vanhemmat ovat kieltäneet Puluboita ylittämästä Hämeentietä, mutta nuoren pulun veri vetää maailmalle ja vaimokin pitäisi löytää, jotta voisi yhdessä munia. Puluboi haaveilee mainosmiehen ammatista, ja kirjassa onkin Puluboin harjoitusmainospläjäyksiä ikään kuin mainoskatkoina. Kuten arvata saattaa, Puluboi ylittää kuin ylittääkin Hämeentien. Siellä avarassa maailmassa hän kokee seikkailuja ja kohtaa Ponin. Myöhemmin he päättävät kirjoittaa tarinansa kirjaksi, ja sitä saamme sitten lukea.

Poni on pieni seitsemänvuotias Mai, joka ei halua leikkiä muiden lasten kanssa. Mai on poni ja käyttäytyy sen mukaisesti. Äiti on huolissaan ja arvelee, että Mai tarvitsisi leikkiterapiaa. Äiti on kuitenkin kiireinen uranainen, jota taidemaalari-isän työttömyys rassaa. Isä ei oikein osaa kommunikoida, ei ainakaan kiperissä tilanteissa. Silloin menee helposti Mikko Alatalon tuotannon lainailuksi. Ei ihme, että äiti tarvitsee vähän hermolomaa.

Miten saadaan Poni kesyyntymään koulun alkuun mennessä ja äiti takaisin kotiin, kun isä on muuttunut venäläiseksi lampaaksi? Pulmia siis riittää, mutta Puluboin positiivisella otteella niistä selvitään. Puluboilla on loistavia oivalluksia ihmisistä. Hekottelin ääneen, kun Puluboi kuvaili torin elämää. Torillahan ihmiset käyvät ostamassa kuolleita kaloja ja ällöjä rahkapiirakoita. Onneksi kahvilateltalla murustetaan reippaasti, sillä pulu tarvitsee päivittäisen bulla-annoksensa. Katselen muuten ihan toisin silmin puluja tämän jälkeen!

Veera Salmen hahmot ja teksti ovat itsessään jo sympaattisia ja hauskoja, mutta äänikirjasta teki todellisen nautinnon lukija Vesa Vierikko, joka heittäytyy tehtäväänsä antaumuksella. Puluboi ei halua sanoa sitä yhtä rumaa kirjainta, jolla on kaksi jalkaa, joten tekstissä on ihan oma sävynsä jo Puluboin repliikkien takia. Vierikko selvittää sen vietävän hyvin! Viihdyin, ja mietin monesti, miten hauska tätä olisi lukea lapsille ääneen.

Pieni nettihaku paljastaa, että Kansallisteatterissa pyörii parhaillaan juuri tähän kirjaan perustuva näytelmä Puluboin ja Ponin teatteri! Olisipa mahtavaa ehtiä katsomaan, mutta eipä taida ihan helposti onnistua. Näyttää ainakin kuvien perusteella todella värikkäältä menolta.

Löysin myös mainion mainosvideon Puluboin ja Ponin kirjasta. Siinä esiintyy äänikirjan lukija Vesa Vierikko. 

Kirjasta on tehty myös kuunnelma, joka toivottavasti jossain vaiheessa palaa Yle Areenaan kuunneltavaksi. Sitä odotellessa laitoin varaukseen Puluboin ja Ponin loisketiiviin kirjan äänikirjaversion! Toivottavasti myös Puluboin ja Ponin pöpelikkökirjasta tulee aikanaan äänikirja. Moljensta vaan tällä elää!

Veera Salmi: Puluboin ja Ponin kirja

Otava 2012. Äänikirjan lukija Vesa Vierikko, kesto 3 h 19 min ( 3 cd:tä).

Lainattu kirjastosta.