Billy Elliot Helsingin kaupunginteatterissa

Musikaali Billy Elliot on varmasti kärkikahinoissa, kun aikanaan mietin kuluneen vuoden kulttuurikokemusten parhaimmistoa. Nauratti, itketti, vaikutti ja liikutti koko rahalla!

Olen katsonut Billy Elliot -elokuvan useita kertoja, ja se lukeutuu leffasuosikkeihini. Kun kevättalvella havahduin ja tajusin, että elokuvan pohjalta tehty musikaaliversio oli tulossa Helsingin kaupunginteatterin ohjelmistoon, päätin, että se on nähtävä.

Ei ollut onneksi vaikeaa taivutella hyviä kulttuurinautiskelijaystävättäriäni mukaan. Niinpä hankimme liput jo hyvissä ajoin keväällä. Katsojahistoriamme olivat hyvin vaihtelevat. Minä siis olin nähnyt elokuvan, toinen ystävättäreni sekä elokuvan että Australiassa musikaaliversion, toinen ei tiennyt taustoista oikein mitään. Kaikki olimme kuitenkin tyytyväisiä ja virkistyneitä ulos kävellessämme. 

Massiivisen peruskorjauksen takia Helsingin kaupunginteatteri työskentelee väistötiloissa eri puolilla kaupunkia. Billy Elliotia esitetään Linnanmäen Peacock-teatterissa, joka oli minulle, maalaiselle, uusi kokemus. Tekniikka toimi hienosti Peacockissa ja tunnelma oli muutenkin sopivan rosoinen, mutta katsojakokemus ei kovahkoilla istuimilla hyvin loivasti nousevassa katsomossa ihan huippuluokkaa ollut. Jos eteen sattuu kookas kanssakatsoja, on näkemisen laita niin ja näin. Meillä oli kohtalaisen hyvät paikat keskiosassa kuudennellatoista penkkirivillä.

Amos Brotherus Billy Elliotina.
Kuva Mirka Kleemola, Helsingin kaupunginteatteri,

Helsingin kaupunginteatteri on satsannut tuotantoon melkoisesti. Kaikissa lukuisissa lapsirooleissa on kolminkertainen, useimmissa aikuisrooleissa kaksinkertainen miehitys. Meille osui versio, jossa nimiosaa näyttelee Amos Brotherus, isää Risto Kaskilahti ja mummia Leena Uotila. Billyn ystävää Michaelia näytteli Luca Elshout sellaisella otteella, että me täti-ihmiset olimme kerralla aivan myytyjä! Mikä karisma nuorukaisella!

Juonikuvauksen voi halutessaan lukea vaikka Wikipediasta, joten en siitä sen enempää tähän kirjoittele. Illan mittaan katsomossa sai keski-ikäinen sentimentaalikko niin nauraa kuin itkeäkin, kuten jo alussa sanoin. Tarina on aika yksinkertainen ja hiemankin kriittisemmin ajateltuna jopa siirappinen, mutta mitä siitä. Vauhdikas kerronta hyvällä ja hyvin esitetyllä musiikilla höystettynä takasi viihtymisen. Myös tanssikohtaukset olivat nautittavia, erityisesti huikeat kohtaukset, joissa oli mukana Billy aikuisena tanssijana. Meille osui vuoroon huokailuttavan upea Antti Keinänen. Esityksen jälkeen sovimmekin, että balettia on mentävä vielä piakkoin ihan varta vasten katsomaan. Ja kenties vielä sitä nykytanssiakin…

Eniten tietysti kiinnosti, miten nuori suomalaispoika selviytyy vaativasta Billyn roolista. Turha oli olla huolissaan. Ainakin Amos Brotherus hoiti homman kotiin varmoin ottein. Tanssijana Brotherus ei ole vielä mikään virtuoosi, mutta muita tarvittavia taitoja kyllä löytyy. Nuorukainen lauloi itsensä ainakin minun sydämeeni, ja hänen ehdoton lavasäteilynsä ulottui hyvin kuudennelletoista penkkiriville saakka. Brotherus selvästikin on lavalla vähintäänkin kuin kotonaan, eikä tilan haltuun ottamisessa ollut minkäänlaista haparointia. Vain Elshout ylsi tässä suhteessa paremmaksi, mikäli vertailu sallitaan.

Jos olisi aikaa ja rahaa, olisi kivaa käydä katsomassa läpi kaikki miehitykset, mutta minun on nyt tyytyminen tähän yhteen versioon. Olen oikein tyytyväinen kokemaani, kuten yltä käynee selvästi ilmi. Suosittelen musikaalia lämpimästi! Katsomossa oli ilahduttavan paljon lapsia vanhempineen, ja hyvin tarina sopiikin ainakin kaikille kouluiän saavuttaneille. Tekstissä on paikoin suorasukaista kielenkäyttöä, mutta ei mielestäni mitään sellaista, mitä nykylapsi ei kuulisi päivittäin muutenkin.

Helsingin kaupunginteatterin sivuilta pääsee selaamaan hyvää valokuvavalikoimaa sekä katsomaan trailerin esityksestä. Käsiohjelman pääsee lukemaan täältä.

Billy Elliot -musikaali Helsingin kaupunginteatterissa 12.9.2015.

Ohjaus Markku Nenonen.

Liput ostettu itse.