Äänikirjaformaatti johdatti minut taas kerran vallan mainion
kirjan pariin, sellaisen, jonka painettuun versioon tuskin olisin tullut
tarttuneeksi. Löysin nimittäin kirjailijapariskunta Colin Meloyn ja Carson
Ellisin Sysimetsä-sarjan
aloitusosan Sysimetsä kirjaston lastenosaston
äänikirjahyllystä. Vasta syötettyäni ensimmäisen levyn auton soittimeen sain
mahtavan lisäbonuksen: lukija on Eero
Saarinen!
Sysimetsä-sarjan kotisivuilta selviää, että
sarjassa on tähän mennessä julkaistu kolme teosta. Otava on julkaissut ne
kaikki suomeksi
.
Aloitusosassa kaksitoistavuotias Prue viettää päivää
kotikaupungissaan Portlandissa Oregonissa vahtien yksivuotiasta pikkuveljeään.
Sisarukset käyvät kirjastossa ja kahvilassa. Iltapäivän kääntyessä iltaan he
lepäilevät puistossa. Prue lukee lintukirjaa ja pikkuveli harjoittelee
kävelemistä. Sitten kaikki muuttuu. Kaupunkiin rajoittuvasta suuresta metsästä,
Tiettömästä korvesta, kuten aikuiset sitä kutsuvat, lentää suuri parvi
variksia. Pruen järkytykseksi varikset sieppaavat hänen pikkuveljensä ja vievät
hänet metsään.
Prue ei kykene paljastamaan kauheaa totuutta vanhemmilleen,
jotka ovat kovasti toivoneet toista lasta ja ovat olleet silmittömän onnellisia
pikkuveljestä. Hän päättää salata kaiken, hiipiä yöllä ulos ja lähteä pikkuveljen
perään metsään. Ehkä kaiken saa vielä korjattua eivätkä vanhemmat saa koskaan
tietää mitään.
Aikuisen lukijan hämmästykseksi Prue onnistuu petkuttamaan
vanhempiaan, eivätkä nämä tosiaankaan huomaa, että pikkuveli on vaihtunut
peittokääröön. Prue lähtee uhkarohkealle matkalle kohti metsää. Matkalla hän
törmää luokkakaveriinsa Curtisiin, joka Pruen vaisuista vastusteluista
piittaamatta lähtee tämän mukaan.
Tietön korpi on salamyhkäistä seutua, jota kartoissa kuvataan
epämääräisesti ja josta Pruen isä ei ole halunnut puhua. Metsää kartetaan, eikä
siellä tunnu asuvan ketään. Tarinat kuitenkin kertovat vanhoista ihmisistä,
jotka ovat vuosikausien kateissa olon jälkeen palanneet metsästä ihmisten
ilmoille.
Osoittautuukin, että metsä on taikapiirillä suljettu
rinnakkaismaailma, johon ei ulkopuolisilla ole asiaa. Taian läpi pääsevät vain
ne, jotka ovat metsästä peräisin. Miten kummassa Pruen ja Curtisin sitten
onnistui päästä sisälle, selviää ainakin osittain tarinan mittaan. Heti metsään
päästyään lapset joutuvat hankaluuksiin ja eroon toisistaan. He nimittäin
törmäävät partioivaan kojoottilaumaan. Puhuvat, armeijan takkeihin
sonnustautuneet kojootit nappaavat Curtisin, joka joutuu pian kohtaamaan
armeijaa kokoavan karkotetun kuningattaren.
Prue jatkaa yksin pikkuveljensä etsintää, mutta törmää pian
muihin outoihin metsän asukkaisiin. Tapahtumat etenevät nopeasti sekä Pruen
että Curtisin suunnilla. Pian lapset tajuavat joutuneensa mukaan sotaan, jota
käydään ainakin kolmen eri ryhmittymän kesken. Oikean ja väärän erottaminen ei
ole sekasortoisessa tilanteessa helppoa. Liittolaisten valitseminen on
hankalaa, eikä ketään tunnu kiinnostavan Pruen pikkuveljen kohtalo. Vai
tietääkö joku sittenkin, mihin lapsi on joutunut? Ehtiikö Prue pelastamaan
veljensä ajoissa? Entä miten metsästä pääsee pois?
Kuten Ahmu
Vinttikamarissaan toteaa, Sysimetsän
tekijät ammentavat häpeämättä fantasiaperinteestä. Narnia nousi etsimättä
mieleen Curtisin seikkailuja seuraillessa, eikä kovin suuri yllätys ollut
lopulta sekään, että Pruen vanhemmat eivät ehkä sittenkään olleet täysin
tietämättömiä metsän kätkemistä salaisuuksista. Mukana on hauskoja puhuvia eläinhahmoja,
joista huvittavin on paksu rotta, jonka kanssa Curtis ystävystyy kaameassa
vankisellissä. Perimmältään on kyse hyvän ja pahan, oikean ja väärän
taistelusta, jossa hyvä saa ainakin väliaikaisen voiton. Tosin hinta on kova,
ja ruumiita tulee ratkaisevassa taistelussa kasapäin.
Sysimetsä on siis
vauhdikas, jännittävä, perinteinen mutta samalla kumman raikas fantasiaromaani,
joka täyttää genren vaatimukset olemalla myös paksu ja monipolvinen sekä sarjan
aloitusosa. Ahmun tavoin minäkään en tätä ihan perheen pienimmille suosittele
suorasukaisen väkivallan takia, mutta sujuvasti itse lukevat lapset tämän jo
varmasti sulattavat. Ääneen luettunakin tämä menee hyvin, sillä silloinhan
aikuinen on turvallisesti pienen kuulijan lähellä. Aikuinenkin varmasti saa
kirjasta iloa. Itse en taida jaksaa sarjaa lukea eteenpäin viihtymisestäni
huolimatta. Mutta jos Eero Saarinen lukee jatko-osat, kuuntelen ne varmasti!
Kuvitus menee tietysti äänikirjan kuulijalta ohitse, ja kirjaston äänikirjan kannestakin ison osan peittää tarra. Kansi on kuitenkin kaunis.
Colin Meloy ja Carson
Ellis: Sysimetsä (Wildwood)
Otava 2012. Suom.
Peikko Pitkänen. Äänikirjan lukija Eero Saarinen, kesto 13 h 7 min (11
cd-levyä).
Lainattu kirjastosta.
Sysimetsä-sarjan
kirjat:
Sysimetsä. Otava, 2012
Maanalainen Sysimetsä. Otava, 2013.
Sysimetsän valtakunta. Otava, 2014.
Lukiessani tätä tuli aluksi hieman hämmentynyt ja jopa kauhistunut olo. Tuntuu aika kauhistuttavalta, että varikset kaappaavat pikkuveljen ja isosisko päättää vanhempia suojellakseen lähteä sitä etsimään! Ehkäpä kirja ei kuitenkaan ole niin synkkä kuin aloitus antaa ymmärtää?
VastaaPoista