Kaikki oikein Turun kaupunginteatterissa

Viime lokakuussa kuuntelin Anna-Leena Härkösen romaanin Kaikki oikein Sari Mällisen lukemana äänikirjana ja pidin kovasti. Härkösen tarkkasilmäinen ihmiskuvaus ja soljuva dialogi ihastuttivat, aihe tuntui herkulliselta.

Päätin tuolloin kirjan kuunneltuani myös, että en enää lottoa. Sitä päätöstä en ole toistaiseksi pyörtänyt. Eilen sain päätökselleni vahvistusta. Olimme nimittäin katsomassa Turun kaupunginteatterissa näytelmän Kaikki oikein.

En lähde tässä jutussani enää sen kummemmin kuvailemaan tarinan kulkua, sillä olen sen mielestäni riittävästi käynyt läpi kirjasta kertoessani. Dramatisoinnin tehnyt ohjaaja Heikki Paavilainen on noudattanut hyvin uskollisesti kirjan juonta, vaikka tietysti on selvää, että tarinan puristaminen alle kaksituntiseksi näytelmäksi vaatii kosolti karsintaa. Tapahtumat ovat kuitenkin pääpiirteissään samanlaiset kirjassa ja näytelmässä.

Nelihenkisestä seurueestamme vain minä olin kirjan lukenut, ja muille tarina oli uusi. Itse nautiskelin kirjan ja näytelmän vertailusta ja sen havainnoinnista, millä keinoilla kirjan tapahtumat tuotiin näyttämölle. Mutta eipä juonen seuraaminen tuntunut tuottavan vaikeuksia, vaikkei tarinaa ennestään tuntenutkaan. Olimme yksimielisiä siitä, että näytelmä kulki vauhdikkaasti junnaamatta ja että kesto taisi olla juuri parahultainen.

Eevi (Minna Hämäläinen) ja Kari (Stefan Karlsson) voittavat Lotossa.
Kuva Otto-Ville Väätäinen, Turun kaupunginteatteri.

Eeviä näyttelevä Minna Hämäläinen vastasi loistavasti mielikuvia, joita olin kirjan päähenkilöstä luonut itselleni. Sen sijaan Stefan Karlssonin Kari oli mielestäni aika lailla karumpi ilmestys ulkoiselta olemukseltaan kuin olin ajatellut. Teatteri voi alleviivata tiettyjä asioita, ja niin tässä on mielestäni päädytty tekemään. Hyvin Eevin ja Karin kemiat toimivat lavallakin.

Kirjassa Eevi ja Kari kamppailevat pitkään pysytelläkseen normaalin elämän reunassa ja yrittävät esimerkiksi jatkaa töissä kuin ei mitään olisi tapahtunut. Tämä sivuutetaan näytelmässä nopeasti, kuten moni muukin herkullinen yksityiskohta. Sivuhenkilöitä näyttelee vain kolme ihmistä, mutta heidän hahmonsa on tehty huolella. Nautimme erityisesti Eevin isän (Kimmo Rasila) tarkkanäköisestä puvustuksesta ja Rekon (Kimmo Rasila) krapulasätkyistä. Karikatyyriset tyypit olivat herkullisia!

Kirjasta tekemäni blogitekstin loppuun sain kommentin, jossa nimimerkki Tiuku kertoo lukeneensa teoksen ennen kaikkea alkoholismin kuvauksena. Tämä onkin kirjan teemoista keskeinen, ja se tuntui näytelmäversiossakin korostuvan, erityisesti loppupuoliskossa. Viina vie Karin yhä perusteellisemmin, kun arjen rutiinit ympäriltä karisevat. Klassisesti Kari kuitenkin kieltää ongelmansa. Alkoholismin tutkiskelu on tehty huolella niin kirjaan kuin näytelmään. Viina ei ole hauska asia, kun se saa otteen ihmisestä.

Visuaalisesti turkulaisten Kaikki oikein on hyvin pelkistetty, jopa karu. Olimme lippuvarauksinemme ajoissa liikkeellä, joten paikat olivat loistavat, eturivin keskellä. Siitä ainakin oli helppoa seurata kaikkea, mitä näyttämöllä tapahtui pieniä ilmeitä myöden.

Myös oheistuotteet ovat linjassa!
Väliaikaleivos on lottopallon muotoinen.

Käsiohjelma on pyöreä.

Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein

Turun kaupunginteatteri Logomo-teatterissa 11.9.2015 (ensi-illat 28.8. ja 29.8.2015).

Liput ostettu itse.