Tamara-musiikkinäytelmä Turun kaupunginteatterissa

Tamara Lundin nimi ja kasvot olivat minulle toki tuttuja entuudestaan, samoin hämärästi jotkin hänen elämänvaiheensa, mutta pääasiassa tämä oman aikansa superjulkkis oli minulle tuntematon ennen Turun kaupunginteatterin Tamara-musiikkinäytelmää. Eipä oikeastaan ihmekään, olihan tähti enemmän vanhempieni ikäluokkaa kuin omani, jopa samana vuonna syntynyt kuin isäni. Oman nuoruuteni aikaan Lund asui Keski-Euroopassa ja teki oopperauraa. Eipä olisi voinut vähempää kiinnostaa.

Jo keväällä käydessäni Turussa bloggaajatilaisuudessa teatterin väki hehkutti tulossa olevaa suurtuotantoa, ja viikkoa ennen ensi-iltoja mediaväkeä lämmiteltiin makupaloilla näytelmästä. Onneksi olin jo ehtinyt varata liput itselleni ja äidilleni ennakkoesitykseen, joten pääsin aivan tuoreeltaan näkemään ja kokemaan, mistä oikein oli kyse.

Pressitilaisuudessa ohjaaja ja käsikirjoittaja Satu Rasila avasi hieman taustoja sekä itse tuotannosta että sen päähenkilöstä. Rasila painotti tehneensä työryhmänsä kanssa taitelijakuvan, ei henkilökuvaa Tamara Lundista. Näytelmän tekstin pohjana Rasila on käyttänyt Lundin omaelämäkertaa Lohikäärmeen pahvikulissit (Otava, 2000), joten mitään uusia paljastuksia näyttelijä-laulajan elämästä ei olisi luvassa. Produktio on kuitenkin poikkeuksellinen, koska Lund itse aloitti uransa Turun kaupunginteatterissa ja hänen oli tarkoitus palata saman teatterin näyttämölle myös vuonna 2005, juuri ennen kuolemaansa. Näytelmässä keskeisessä roolissa yhtenä Tamaroista oleva Kirsi Tarvainen oli mukana kyseisessä tuotannossa ja teki sitten alkuaan Lundille tarkoitetun roolin.

Angelika Klas, Sofia Arasola ja Kirsi Tarvainen
Logomo-teatterin lämpiössä pressitilaisuudessa.
Taustalla Tamara Lundin esiintymisasuja.
Kuva K.H.

Teatterin lämpiöön on rakennettu näyttely, joka pääosin koostuu Tamaran puvuista mutta jossa on myös muutamia muita hänelle kuuluneita esineitä. Vaikuttavimpiin minusta kuuluu Lundin unelmankaunis hääpuku, joka tehtiin hänelle 1965 pidettäviksi tarkoitettuihin häihin. Sulhanen Rami Sarmasto kuitenkin menehtyi traagisesti auto-onnettomuudessa juuri häiden alla. Tamara Lund käytti asua avioituessaan myöhemmin näyttelijä Aatos Tapalan kanssa. Jo nämä yksityiskohdat Lundin elämästä kertovat, miksi hänestä kannatti tehdä näytelmä. Elämäntarina on dramaattinen ja poikkeuksellinen, kuten Tamara Lund selvästi itsekin oli.

Näytelmän kehyskertomuksessa Tamara Lund käy terapeutilla kuolemanpelkonsa takia. Vatsasyöpädiagnoosi on juuri tullut, joten pelko on ymmärrettävä. Lund alkaa muistella elämäänsä vastahakoisesti, mutta kuitenkin. Pala palalta elämän käännekohdat nousevat esiin ja nostavat muistojen myötä myös monenlaisia tunteita pintaan. Vanhimman Tamaran roolissa nähdään Kirsi Tarvainen, jonka hätkähdyttävän upea tumma lauluääni saa kylmät väreet kuulijan selkäpiihin. Kehyskertomus myös pitää tarinan hyvin koossa, eikä draaman kaari pääse lopussa lässähtämään, kuten monissa elämäkerrallisissa teoksissa käy.

Lapsuusmuistot ohitetaan nopeasti. Nuorta Tamaraa näyttelee monipuolinen Sofia Arasola, joka hallitsee sekä laulun, tanssin että näyttelemisen. Valinta on kaikin puolin osuva, sillä Lundin ura alkoi kevyen musiikin ja viihteen parissa. Näytelmän koskettavimpia kohtauksia on Arasolan ja Sarmastoa esittävän Mikael Haaviston sävellys- ja sanoitustuokio, jonka lopputuloksena on kaunis kappale Sinun omasi. Enpä tosiaan tiennyt, että sen on sanoittanut Tamara Lund. Tosielämässä Lund levytti pariskunnan yhdessä tekemän kappaleen Sarmaston kuoleman jälkeen. Aikuisen Tamaran roolin tekee oopperalaulaja Angelika Klas, joka myös on nappivalinta osaan, jossa operettikappaleiden ja ooppera-aarioiden taitaminen on välttämätöntä. Kaikki naisnäyttelijät ovat myös ulkoiselta olemukseltaan enemmän kuin sopivia rooleihinsa.

Nuori Tamara Sofia Arasola.
Kuva Otto-Ville Väätäinen,
Turun kaupunginteatteri.

Miehet olivat Lundin elämässä tärkeitä. Keskeisiä he ovat toki näytelmässäkin, mutta naispääosat ovat asiaan kuuluvasti etualalla. Parhaiten miesroolituksista on osunut maaliinsa laulaja Juha Hostikan valinta Aleksandruksi. Mikä ehkä näyttelemisessä menetetään (hieman jäykkää), se ehdottomasti laulussa voitetaan. Vaikuttava Hostikan ja Klasin duetto näytelmän loppupuolella (Muistathan sen Mustalaisruhtinattaresta) on unohtumaton!

Kolme Tamaraa.
Kuva Otto-Ville Väätäinen,
Turun kaupinginteatteri.

Idea kolmen eri-ikäisen Tamaran käytöstä näytelmän runkona on hieno ja todella toimiva. Parhaimmillaan kaikki neljä, myös lapsi-Tamara, ovat samaan aikaan näyttämöllä. Siirtymät on tehty luonteviksi, eikä katsojaa yritetä kömpelösti hämätä.

Musiikki on siis keskeinen osa Tamara-näytelmää. Käsiohjelmaan on merkitty esitettävät kappaleet järjestyksessä ja tietoineen, mistä iso kiitos. Suurimmaksi osaksi kappaleet ovat tuttuja ja viihteellisiä, joten ooppera-sanasta ei kannata hätkähtää. Jussi Vahvaselän johtama orkesteri saa kyllä tehdä töitä läpi esityksen, ja on ihailtavaa, miten monenlaiseen tyylilajiin ammattilaiset taipuvat.

Kuva Otto-Ville Väätäinen,
Turun kaupunginteatteri.

Visuaalisessa toteutuksessa ei myöskään ole säästelty, vaikka tarkemmin katsoen lavastus on varsin niukka. Muutamilla yksityiskohdilla ja valoilla saadaan aikaan paljon. Katseenvangitsijoina ovat upeat kristallikruunut sekä näyttämön kullattu kehys lamppuineen ja samettiesirippuineen. Kaikki tämä luo taustan uskomattoman upealle puvustukselle, joka ei jää tippaakaan jälkeen lämpiön näyttelyn huikeimmista luomuksista.

Tarinassa on suuria tunteita, iloa ja aika paljon surua. Nostalgiaakin on tarjolla. Suosittelen varautumaan nenäliinoilla, ainakin itse niitä tarvitsin. Turkulaisyleisö tuntui ympärillä pyyhkivän silmiään ahkerasti. Kommenteista päätellen moni paikalla ollut katsoja tunsi näytelmän tapahtumat ja ihmiset hyvin, enkä usko, että näytelmä oli heillekään pettymys.

Tamara. Ohjaus ja käsikirjoitus Satu Rasila. Turun kaupunginteatteri 17.9.2015.

Pressilipuista kiitos teatterille.

Tamara-leivos on herkullinen ja kaunis.
Kuva K.H.

Aiheesta muualla: Yle. Lady of the Mess -blogi.

Turun kaupunginteatterissa nähty myös:

Breaking the Waves
Kaikki oikein

P.S: Ihan teatteriblogiksi Kirsin kirjanurkka ei ole muuttumassa, vaikka lähiaikoina raporttia tulee vielä ainakin TTT:n Taivaslaulusta. Myös kirjajuttuja tulee piakkoin!