Dekkarilauantai Turun kirjamessuilla

Turun kirjamessujen toinen päivä eli lauantai oli selvästikin teemoitettu dekkarien ympärille. Ruotsi on messujen teemamaa, ja sieltä oli paikalle kutsuttu eturivin dekkarikirjailijoita. Kotimainen edustus oli liikkeellä pitkälti Suomen dekkariseuran järjestämän ohjelman ympärillä. Dekkarifanilla siis riitti kiirettä, kun koetti sukkuloida eri esiintymispisteiden välillä kuuntelemassa milloin ketäkin suosikkiaan. Tässä koostetta päivästäni.

Kirstina Ohlsson.

Aamu alkoi Kristina Ohlssonilla. Ohlssonin viisiosaisen Fredrika Bergman -sarjan viimeinen osa Daavidintähdet on ilmestynyt suomeksi, ja tästä kirjasta, koko sarjasta ja kirjoittamisesta ylipäätään kirjailijaa jututti Jaakko Lyytinen. En ole vielä tätä viimeistä osaa sarjasta lukenut, mutta jossain vaiheessa aion sen vielä tehdä. Vaikka Paratiisiuhrit olikin minulle pettymys, on sarja kokonaisuutena hyvin laadukas. Ohlsson on myös hyvin vakuuttava esiintyjä, jota kuunteli mielellään. Hienoa, että häntä haastateltiin myös erikseen.

Kristina Ohlsson, Anna Lihammer,
haastattelija Janne Mäkelä,
Outi Pakkanen ja Leena Lehtolainen.

Seuraavaksi lavalle marssitettiin neljä naisdekkaristia, kaksi kummaltakin puolelta Pohjanlahtea. Ruotsia edustivat Kristina Ohlsson ja Anna Lihammer ja Suomea Outi Pakkanen ja Leena Lehtolainen. Otsikkona oli 'Jännityksen vallassa'. Kirjailijoilta kysyttiin muuna muassa omia lempidekkareita, joiden parissa he ovat pelänneet eniten. Ohlsson mainitsi Stephen Kingin Piinan, Pakkanen Christien Eikä yksikään pelastunut -klassikon ja Lehtolainen Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen. Vaikka Lihammer ei suostunut kertomaan omaa suosikkiaan, pisteet taisivat mennä Ruotsiin. Koko haastattelu tuntui hieman väkinäiseltä, eikä varsinaista keskustelua päässyt syntymään. Aika on toki lyhyt sellaiseen, mutta jonkinlaista vuoropuhelua voisi silti toivoa .

Kari Hotakainen.

Kosak eturivin paikat oli lavan edestä varattu, ei takapuolta kannattanut vieläkään nostaa, sillä seuraavaksi eteen istutettiin Kari Hotakainen. Uusin kirja Henkireikä on kiinnostanut minua luonnollisesti kovasti jo ennen tätä kohtaamista, mutta nyt hankinnasta on tehty itseä sitova päätös. Hotakaisen mukaan kyseessä ei ole varsinainen rikosromaani, vaan kirjassa kerrotaan siitä, mitä tapahtuu ennen rikosta. Pinna kiristyy, ja joillakin se katkeaa. Hotakainen on paitsi velho kirjoittamaan myös loistava esiintyjä. Hotakaisen jälkeen piipahdin hetken Reuna-kustantamon ständillä jutustelemassa tuttujen kirjailijoitten kanssa. Paikalla olivat muun muassa Joulukalenteri 2:n tekijöihin kuuluvat Henry Aho, Markku Keisala, Jasu Rinneoja ja Harri V. Hietikko.

Suomen dekkariseuran pj. Leena Korsumäki avaa Dekkariseuran ohjelman.
Paneelissa mukana Timo Saarto, Timo Sandberg, Outi Pakkanen,
Christian Rönnbacka ja Reijo Mäki.

Suomen dekkariseura oli siis mukana järjestämässä lauantain ohjelmaa, ja pitkästä aikaa seuralla on myös oma kojunsa messualueella. Tervetuloa sinne vielä tänään sunnuntainakin! Aktiiviset jäsenet päivystävät kojulla talkootyönä. 

Dekkariseuran paneelit vetivät mukavasti väkeä auditorioon, ja lehdistön kamerat lauloivat heti aloituspaneelin jäsenten marssiessa esiiin. Omien dekkareittensa Suomi-kuvista kertoivat Timo Saarto, Timo Sandberg, Outi Pakkanen, Christian Rönnbacka ja Reijo Mäki. Paneelia vetänyt puheenjohtaja Leena Korsumäki sai joukosta irti ihan oikeaa keskusteluakin, ja asiaa helpotti varmasti, että suurin osa esiintyjistä taisi tuntea toisensa jo etukäteen. Kovin syvälle ei Suomi-kuvaan tässäkään tietysti päästy, mutta alkuun ainakin. Kerrankin voin muuten sanoa, että tiesin, mistä puhuttiin. Olen nimittäin lukenut kaikki kirjat, joista oli puhe!

David Lagercrantz.

Samaan aikaan pääsalissa jatkui ohjelma taukoamatta. Päivän suurimpia ulkomaisia tähtiä taisi olla David Lagercrantz, toimittaja-kirjailija, jonka jatko-osa  Stieg Larssonin Millennium-sarjaan, Se mikä ei tapa, on hiljattain ilmestynyt myös suomeksi. Lagercrantz on loistava esiintyjä, joka otti turkulaisyleisön lumoihinsa kertarysäyksellä.

Matti Rönkä.

Varsinaisesti puikahdin auditoriosta kuitenkin katsomaan Matti Rönkää, joka kertoi romaanistaan Eino. Kyseessä ei ole dekkari, vaikka Rönkä onkin julkaissut seitsenosaisen Viktor Kärppä -dekkarisarjan. Jokin arvoitus sotaveteraani Einon tarinaankin taitaa silti liittyä. Kirja on ollut hankintalistallani jo pitkään sekin. 

Kristina Ohlsson, Stefan Ahnhem, Anna Lihammer, Håkan Nesser
ja paneelin vetäjä Kerstin Bergman.

Dekkaripaneelit jatkuivat auditoriossa vaihteeksi ruotsalaisvoimin ja aiheena kirjailijoitten kirjojen Ruotsi-kuva. Keskustelemassa olivat Kristina Ohlsson, Stefan Ahnhem, Anna Lihammer ja Håkan Nesser Kerstin Bergmanin johdolla. Valitettavasti en ole ehtinyt lukea yhdenkään esiintyjän uusinta teosta ja Ahnhemilta ja Lihammerilta vielä yhtäkään, joten hieman olin ulalla. Tosin keskustelu kulki aika yleisellä tasolla. Nesser on Ohlssonin tavoin hyvä esiintyjä ja Bergman sujuva vetäjä, joten tätä paneelia seurasi ilokseen myös.

Kari Häkämies, Saara Kesävuori, Katariina Souri,
Pirjo Tuominen ja Virpi Hämeen-Anttila.

Messusukkulaksi itsensä tuntevan kirjabloggaajan voimat alkoivat hiipua, ja viimeiseksi paneeliksi jäi kotimaisten tekijöiden Rikoksen viemää -paneeli. Kuvan kirjailijat kertoilivat, miten päätyivät kirjoittamaan dekkareita. Kari Häkämiehen dekkari Anteeksi ei voi antaa odottaa vielä lukemistaan, mutta muiden kirjailjoiden uutuudet olenkin jo ehtinyt lukea. Kiinnostavaa oli kuulla Pirjo Tuomisen kommentti, jossa hän hämmästeli, miksi hänen Mailis Sarka -sarjansa luetaan dekkareihin. Samaa olen nimittäin miettinyt minäkin.

Vielä koukkaus päähallin kirjanmyyntipisteisiin ja sitten kotiin!

Messuhankintoja osa 2.

Messujen kielipolitiikka puhutti meitä bloggaajia pariinkin kertaan päivän mittaan. Messujen teemamaana on siis Ruotsi, mutta silti ruotsalaisten haastattelut ja paneelit toteutettiin pääosin englanniksi tai niitä tulkattiin suomeksi. Miksi? Ei suomenkielisten kirjailijoiden esiintymisiä tehty englanniksi tai tulkattu ruotsiksi. Koimme menettelyn epäkohteliaana vieraita kohtaan ja myös yleisön aliarvioimisena. Kiitän suomalaista koulujärjestelmää siitä, että jälleen huomasin pysyväni vallan hyvin kärryillä, puhuttiinpa sitten englantia tai ruotsia, ja uskon, että niin olisi pysynyt muukin yleisö. Miksi siis ei voitaisi reilusti käyttää ruotsia?

****

Messupassi järjestäjiltä, kiitokset!