Väliraportti Turun kirjamessuilta

Syksyn kirjallisten rientojen päätapahtumista ensimmäinen eli Turun kirjamessut ovat täydessä vauhdissa. Samalla kun mieli jo askartelee toisen päivän ohjemassa eli dekkaripainotteisessa lauantaissa, pitää hieman purkaa eilisiä tuntojaan. 

Turun kirjamessujen tunnelma on aivan uniikki. Tapahtuma on pienimuotoisempi ja jollain kummalla tavalla intiimimpi kuin Helsingin kirjamessut, mutta se mikä massassa ehkä menetetään, saadaan monin verroin takaisin innostuksessa ja omistautumisessa. Oman säväyksensä tilaisuuteen tuo sekin, että on ihan luonnollista istahtaa aulassa samalle penkille Jörn Donnerin kanssa tai että minkä tahansa messuständin kulman takaa saattaa pyyhältää vastaan Jenni Haukio. Kumpikin tapahtui eilen ainakin minulle, ihan ilman sen kummempaa hakemista.

Ovatpa kirjamessut sitten missä tahansa, keskeisin ongelma kirjahullun kannalta on varmaan aina sama. Kiinnostavaa ohjelmaa on menossa samaan aikaan useassa eri paikassa ja messukojujakin pitäisi ehtiä penkoa. Miten saada aika riittämään, kun itse kullakin on vain yksi rajallinen tomumaja, eikä edes teleporttaaminen ole mahdollista. Toinen ongelma on sitten ihanien tarjousten huikea määrä. Miten saada kukkaro venymään? Entä talo? Tänään aamutoimina kuvasin kirjahyllyäni muistini tueksi, että en vahingossa ostaisi kirjoja, jotka jo omistan...

Turussa olisi siis tuttuun tapaan ollut eilenkin tarjolla vaikka mitä ihanaa ja kiinnostavaa, mutta tässä oman päiväni saalis kuvina, olkaa hyvät:

Henry Aho, Aila Juvonen ja Tarja Torneaus keskustelevat nuortenkirjoista.

Ihan ensimmäiseksi riensin sympaattisen Reuna-kustantamon pikkuruiseen tilaisuuteen, jossa kaksi kustantamon kirjailjaa eli Henry Aho ja Aila Juvonen olivat kustantaja Tarja Tornaeuksen haastateltavina. Aiheena olivat nuortenkirjat ja niiden vaikuttavuus. Voiko nuori saada helpotusta omaan elämäänsä lukemalla kirjoja? Ikuisuuskysymysten äärellä oltiin. Hieman minua aina korpeaa, kun aletaan puhua siitä, kuinka nykymaailman meno on niin paljon kauheampaa kuin ennen vanhaan, jolloin vanhemmilla oli oikeasti aikaa lapsilleen. Milloin se oli, kysyn vaan! Ei ainakaan 70-luvulla, kun itse olin lapsi. Maailma oli toisenlainen, mutta oliko se parempi? Mutta nämä ajatukset siis omassa päässäni virisivät keskustelua kuunnellessani. Henry Ahon Arvet-romaani on edelleen lukupinossani. Kyllä sen vielä luen!

Kirjailijat Siiri Enoranta, Katri Alatalo, Magdalena Hai ja J. S. Meresmaa
paneloivat fantasiakirjallisuudesta.

Pikkuisen sattumalta osuin Nuortenkirjailijoiden osastolle juuri, kun lavalla istui komea nelikko nuoria eturivin naiskirjailijoitamme eli spefi-kirjailijat Siiri Enoranta, Katri Alatalo, Magdalena Hai ja J. S. Meresmaa. Aiheena oli fantasiakirjallisuus ja sen lukeminen ja kirjoittaminen. Mikäpä voisi paremmin sopia? Keskustelu polveili aika tuttuja reittejä, mutta aiheista riittää toki puhuttavaa. Miksi niin monet nuoret lukijat hyljeksivät kotimaista fantasiaa? Miksi meidän upeita kirjojamme ei käännetä maailmankielille? Miksi aikuiset eivät tajua lukea nuorten aikuisten kirjallisuutta?

Poikien lukemisesta keskustelemassa Penjami Lehto, Päivi Heikkilä-Halttunen,
Jyri Paretskoi, Aki Hyyppä ja Aleksis Salusjärvi.

Tätä paneelia olisin kuunnellut enemmänkin, mutta en valitettavasti ehtinyt. Poikien lukemisharrastus nimittäin kiinnostaa aina, ja erityisesti se, miten sitä voisi lisätä. Korvaan tarttui maininta tutkimuksesta, jossa tuloksena oli, että erityisesti isän lukemat iltasadut ovat poikien lukemistottumusten kannalta oleellisia. Tästä haluan tietää lisää! Kiintoisa oli kokoonpanokin (ks. kuvateksti). Aiheesta voisi pitää kokopäiväisen seminaarinkin, joten 40 minuutin keskustelussa tuskin ihan perimpään pohjaan päästiin messuhälyn keskellä.

Kirjailija Kerstin Ekman.

Päivän hienoimpia esiintyjiä oli kiistatta ruotsalainen Kerstin Ekman, jonka upeaan kirjalliseen tuotantoon olen ehtinyt toistaiseksi tutustua vain pintaraapaisun verran. Hänen romaaninsa Tapahtui veden äärellä on yksi parhaista koskaan lukemistani. Ekman on hienostunut ja oikeasti sivistynyt kirjailija, jota myös kuuntelisi vaikka kuinka paljon. Ruotsinkielinen haastattelu tulkattiin suomeksi, mikä valitettavasti söi ison osan lyhyestä tuokiosta. Ymmärrän tämän, mutta silti se harmitti. En ole mitenkään loistavan kielitaitoinen, mutta mielestäni ymmärsin silti riittävästi ruotsinkielisestäkin keskustelusta.

Kirjailija Antti Holma.

Suursuosioon noussut näyttelijälahjakkuus Antti Holma on myös monipuolinen kirjailija. Messuilla Holma esiintyi runokokoelmansa Kauheimmat runot merkeissä. Holma on kustantajan unelmien täyttymys: lahjakas kirjailija, joka on jo muutenkin kuuluisa ja vielä lyömätön esiintyjä. Turussa Holmaa kerääntyi kuulemaan ja katsomaan sankka joukko yleisöä, selvästi monilukuisempana kuin hieman aiemmin esiintynyttä Jörn Donneria, joka hänkin on melkoinen yleisömagneetti. Keski-ikäiset naiset hihittelivät Holman runoille, mutta nuoremmat neitoset seisoskelivat lähinnä naamat peruslukemilla. Mistä sitten kertonee?

Kirjailija Tiina Laitila-Kälvemark.

WSOY:n Anna-Riikka Carlson haastatteli sivulavalla Ruotsiin asettunutta pohjalaista kirjalijaa Tiina Laitila-Kälvemarkia tämän romaanista Karkulahti. Myös kirjailijan novellikokoelma Kaukainen ranta on ollut pitkään lukulistallani. Vielä ne molemmat luen, sillä kirjat vaikuttavat kiinnostavilta ja korkealaatuisilta. 

Kirjailija Maria Turtschaninoff kertoo kirjastaan Maresi.

Kuisti-lavalla Maria Turtschaninoffia haastateltiin Maresi-romaanista, jota en harmikseni ole vielä lukenut. Sen sijaan ihastuin ikihyviksi Anachéen, ja olen päättänyt lukea kirjailijan tuotantoa enemmänkin sen perusteella. 

Kirjailija Tiina Raevaara.

Tiina Raevaaran Yö ei saa tulla on jo luettuna, ja oli mukavaa kuulla hieman sen taustoista, muun muassa uniongelmista, jotka taitavat olla valitettavan tuttuja kirjailijallekin. Ylipäätään kirjailijahaastatteluista tuntuu saavan eniten irti, jos on jo kirjan ehtinyt lukea. Messuilla tosin taitaa ajatuksena olla uusien lukijoiden houkutteleminen. 

Kolme Finlandia Junior -voittajaa: Siri Kolu, Vilja-Tuulia Huotarinen ja Maria Turtschaninoff.

Siri Kolu, Vilja-Tuulia Huotarinen ja Maria Turtschaninoff kertoivat, miten Finlandia-palkinto muutti heidän elämäänsä ja kirjailijuuttaan ja mitä palkinto heille ja kirjallisuudelle merkitsee. He myös antoivat neuvoja seuraavalle voittajalle: Nauti! Olet ansainnut palkintosi! Tämä keskustelu oli yksi messujen parhaiten onnistuneista niiden harvojen joukosta, jotka satuin kuulemaan. Aiheena eivät olleetkaan keskustelijoiden uusimmat kirjat vaan palkinto, joka yhdisti kaikkia. Aiheesta päästiin myös syvemmälle kuin vain päällimmäisiin voitonhuumatunnelmiin. Kannatan Seita Vuorela -palkintoa lämpimästi! Sillä voitaisiin kunnioittaa Vuorelan upeaa tuotantoa ja palkita lasten- ja nuortenkirjailijoita elämäntyöstä. En enää muista, kuka ajatuksen toi esille, Huotarinen ehkä.

Kirjailija Sofi Oksanen.

Sofi Oksasta haastateltiin uutuuskirjasta Norma ja sen teemoista. Olin ennen messuja ehtinyt lukea vasta kaksikymmentä sivua kirjasta, joten en tiennyt siitä vielä oikeastaan mitään, en edes sitä, että hiukset ja vauvat ovat keskiössä - ja niiden laiton tuottaminen länsimaihin. Haastattelu oli kummallisen kireäsävyinen, eikä kirjailija oikein tuntunut lämpenevän haastattelija Antti Korhosen näkökulmille. Panimme merkille, että kirjailijan mekko oli samaa sävyä romaanin kansien kanssa. Lieneekö ollut sattumaa? 

Ensimmäisen päivän kirjahankinnat!

Joka kerran messuille lähtiessäni suunnittelen, että en osta kirjoja, ja jos ostan, ostan jonkin pienkustantajan tuotantoa kannatuksen vuoksi. Vaan kuinka taas kävikään? Tammi oli pistänyt sellaisen tarjouksen, että alta pois: kolme Keltaisen kirjaston kirjaa yhteensä 20 euroa! Ostin sitten yhteensä kuusi keltsua...

***

Messupassi kirjamessujen järjestäjiltä, kiitos!