Valossa moni asia menettää mahdottomuutensa ja
muuttuu ymmärrettäväksi osaksi maailmaa.
”Kun esikoisteoksen kieli on
kirkasta ja kaunista, soljuvaa kuin tunturipuro, ja samalla tarina on
rauhallinen, pelottava ja koskettava, tuntee jäävänsä mykistyttävän
sanattomaksi. ” Näin olen ’joutunut’ toteamaan kolmisen vuotta sitten Emmi
Itärannan Teemestarin kirjasta kirjoittaessani. Kaunis ja
hienovireinen dystopia lumosi lukijansa, kuten niin monet minua ennen ja vielä
useammat jälkeeni. Kirjailijan itsensä kirjoittama englanninkielinen versio
romaanista on niittänyt menestystä jopa Yhdysvalloissa.
Minäkin odotin malttamattomana Itärannalta uutta romaania. Kudottujen kujien kaupungista alusta on
ote Granta 3:ssa, jonka alaotsikko on
Parhaat nuoret suomalaiset kertojat
(Otava, 2014). Maistiainen vaikutti heti kiehtovalta ja vain lisäsi
odotuksiani. Kun sitten lopulta oli hetki tarttua kirjaan ja avata kannet
heittäytyäkseni tarinan maailmaan, tunsin myös pelkoa. Entä jos pettyisin? Mitä
jos en pitäisikään yhtään? Jos kirja olisi liian samanlainen kuin Teemestarin kirja? Jos liika yrittäminen
olisi tukahduttanut kielen ilmavuuden ja tarinan imun?
Epäröintini osoittautui turhaksi. Itärannan esikoisromaani ei
ollut onnenkantamoinen eikä kirjailijan pajatso suinkaan ollut vielä
tyhjentynyt, päinvastoin. Kudottujen
kujien kaupunki on monitahoinen, hienovireinen, kaunis ja pelottava, aivan
kuten edeltäjänsäkin, mutta se on myös kypsempi, tummasävyisempi ja
viitteellisempi. Mukana on myyttisiä aineksia, ripaus fantasian perinteitä ja
aimo annos loistavasti häivytettyä yhteiskuntakriittisyyttä.
Kudottujen kujien kaupunki sijaitsee kylmän meren keskellä
saarella, jonka keskellä muurien ympäröimänä seisoo kivinen torni huipullaan
kahdeksansakarainen aurinko. Tornin ikkunoista asukkaita valvoo kasvoton Neuvosto.
Läheiset saaret on yhdistetty kaupunkiin ilmagondoliverkostolla, ja kaupungin
kadut ovat sokkeloisia kudottuja seittejä, joissa osaavat liikkua vain
paikalliset ilman opastusta.
Itäranta ei selitä mitään, vaan tarina alkaa suoraan tapahtumista.
Seittien Talon kutoja Eliana löytää merenrannaltaa pahoinpidellyn tytön, jolta
on leikattu kieli. Koska luku- ja kirjoitustaito ovat kiellettyjä taitoja, on
vaikea saada selville, kuka tyttö on, mitä hänelle on tapahtunut ja miksi.
Tytöltä puuttuvat pakolliset ikätatuoinnit, mutta hänen kämmeneensä on tatuoitu
näkymättömällä musteella Elianan nimi. Seittien talon päällikkö Kutoja antaa salaperäisen
tytön vaaroista välittämättä jäädä taloon ja tästä tulee Elianan huonetoveri.
Vähitellen, pala palalta lukijalle avautuu Elianan kummallinen
elämä maailmassa, jossa on omat, pelottavat lakinsa. Elianalla on kielletty,
salassa pidettävä taito. Hän osaa lukea ja kirjoittaa. Vielä pahempaa on, että
Eliana näkee unia. Unennäkö on yksiselitteisesti kiellettyä, ja rangaistus on
ankara: vankila ja pakkotyö. Pahinta on, jos ihmisen luona vierailee yöllä
painaja, joka istuu nukkuvan rintakehälle ja kuristaa tätä kurkusta. Niinpä on
syytä kaikin keinoin salata unennäkö. Eliana ratkaisee pulmansa nukkumalla
mahdollisimman vähän, ja hän vartioi samalla muiden Seittien Talon asukkaiden
unta koettaen auttaa unennäkijöitä salaamaan taipumuksensa.
Rannalta löytynyt tyttö suistaa Elianan, Seittien talon ja pian
koko kaupungin elämän tasapainosta. Pelataan peliä elämästä ja kuolemasta ilman
sääntöjä. Voiko täydellistä järjestelmää horjuttaa? Voittaako hyvä, ja millä
hinnalla?
Kudottujen kujien kaupunki ei ole missään nimessä
perinteinen fantasiaromaani, ja dystopianakin se on hyvin viitteellinen.
Oikeastaan se on pitkälti jonkinlainen yhdistelmä näistä kahdesta. Toisaalta
luokittelu on turhaa. Romaanissa on kyse rakkaudesta, sen kauneudesta ja
voimasta, yksilön merkityksestä ja mahdollisuuksista taistelussa vapauden ja
oikeudenmukaisuuden puolesta ja hyvästä ja pahasta, kuten tapana on. Itärannan kerronta
tuo tarinaan haasteen lukijalle. Kun mitään ei selitetä, lukija saa tai joutuu
koko ajan kokoamaan tarinaa itse. Samalla kirjan maailma kuitenkin vie
syvyyksiinsä vastustamattomalla tavalla. Vaikka Eliana jäi ainakin minulle
melko etäiseksi hahmoksi, elin hänen mukanaan niin ilon kuin kauhunkin hetket.
Vesi ja kuolema olivat Teemestarin
kirjan teemat. Samojen elementtien äärellä ollaan Kudottujen kujien kaupungissakin. Juomavedestä ei ole pulaa, mutta
vesi on jatkuvasti läsnä. Alati pahenevat tulvat ahdistelevat kaupunkia, ja
meri ympärillä muuttuu yhä uhkaavammaksi. Elannon antaneet korallit ovat
muuttuneet harvinaiseksi, katoavaksi luonnonvaraksi, ja syy saattaa olla
lähempänä kuin asukkaat osaavat kuvitellakaan. Ympäristökatastrofi liittyy
jälleen tarinaan olennaisesti, mutta sen saa lukija itse päätellä ilman, että
Itäranta kertaakaan sortuisi osoittelemaan saati saarnaamaan.
Kudottujen kujien kaupunki oli siis jälleen lukuelämys
ja lukeutuu ehdottomasti lukuvuoteni huippuihin. Se on myös teos, jonka
todennäköisesti luen jossain vaiheessa vielä uudelleen, koska jäi tunne, että
aika paljon jäi vielä huomaamatta. Kirjalle povattiin myös
Finlandia-ehdokkuutta, enkä olisi ollut pahoillani, vaikka niin olisi käynyt.
Valitettavasti esiraati ei kuitenkaan tällä kertaa ollut samaa mieltä kanssani
valinnoista. Silti toivon Itärannalle paljon lukijoita. Ennakkoluulot kannattaa
heittää romukoppaan!
Minut viedään laivasta maihin viimeisenä, ja kun kuljen kantta pitkin,
näen horisontin. Meri on sileä ja lähes vailla liikettä, ja rantaviiva on
paljas, kuin aallot pidättäisivät henkeään. Kaikki on tyyntä, kuten kuolleet
ovat.
Emmi Itäranta:
Kudottujen kujien kaupunki
Teos 2015. 334 s.
Ostettu.
Luin vain viimeisen kappaleen sinulta. Sain omani torstaina. Ihastuin niin täysilla Teemestariin. Odotin tätä ehdokkaaksi, mutta ei ollut. Ei se mitään, minulle on siellä silti kaksi suosikkia sekä jokunen inhokki. Tekstisi lupaa paljon, uskon pitäväni kirjasta.
VastaaPoistaToivon (ja uskon), että kirja on mieluinen elämys sinullekin, Ulla!
PoistaEivät tosiaan menneet minunkaan mieleni mukaan nuo F-ehdokkaat, mutta mitäpä tuosta! Onneksi kirjoja voi lukea listoilta ja niiden ulkopuolelta :D
Kyllä tämä oli ihan Finlandiapalkintokirja-ainesta. Hieno kirja, suosittelen.
VastaaPoistaNiin tosiaan on minustakin, mutta tällä kertaa näin. Ehkä jossain toisessa (Finlandia-)kisassa on toisin? :P
PoistaOoh, onneksi tämä on tulossa kirjastosta, sain varauksen saapumisilmoituksen perjantaina :)
VastaaPoistaNautinnollisia lukuhetkiä! <3
PoistaVaikutuin tosiaan Teemestarin kirjasta, mutta tämä on todella huikea kirja. En minä usko, että rankkaisin tämän ohi mitään kotimaisissa tänä vuonna. Lassila on lukematta, puolisoni osti sen viikolla. Luin aiemman kesällä ja ihastuin.Eikä sanomani johdu, että luin vasta nyt Itärannan. Käännöksissä luin vuoden parhaimman vuoden alussa. Murakami hieman yritti pudottaa, mutta ei onnistu. Tämä on ollut upea kirjavuosi.
VastaaPoistaOlen valitettavan vähän ehtinyt muuta lukea kuin uutuusdekkareita, mutta useimmat ehtimäni ovat olleet kyllä hienoja. Hyvä kirjavuosi, tosiaan!
PoistaKiitos, suosittelen tätä tosiaan lämpimästi!
VastaaPoista