Marja Björk: Poika

Miltä tuntuisi olla mies ja elää vankina naisen ruumiissa? Miten taistella tiensä ulos, kun tietoa ja vertaisia ei tunnu olevan koko universumissa? Miten selviytyä ja kasvaa ehjäksi ihmiseksi tällaisissa ristipaineissa?

Näin raastaviin kysymyksiin voi saada vastauksia Marja Björkin romaanista Poika. Marion tietää jo pienenä olevansa oikeasti poika, vaikka onkin tyttö. Alakoulun alimmilla luokilla hänen hartain toiveensa on, että hänelle alkaisi kasvaa pippeli. Kun aikanaan Marionin rinnat alkavat kasvaa, hän haluaisi mieluiten kuolla. Miten peittää tissit? Idealsiteet ja jeesusteippi auttavat, mutta eivät tarjoa lopullista ratkaisua.

Missä voi käydä vessassa, kun on mies naisen ruumiissa? Kun ulkoinen olemus on vahvan maskuliininen, ei voi mennä naistenhuoneeseen aiheuttamatta hämminkiä. Miestenhuoneessa taas voi muuten joutua kiusalliseen tilanteeseen. On siis viisainta pidätellä? Entä missä pukuhuoneessa voi vaihtaa ylleen työhaalarit ammattikoulussa, kun papereiden mukaan on tyttö mutta muuten on kuin muutkin jätkät?

Pienenä oli vaikea käsittää, miksei voinut lähettää kaverinsa kanssa rakkauskirjeitä luokan tytöille. Paljon pahempaa kuitenkin oli, ettei uskaltanut paljastaa rakastetulleen olevansa ruumiiltaan nainen, kun suhde oli jo jatkunut liian kauan. Onko naisen ruumiissa elävä mies lesbo, kun hän rakastaa naista?

Marionilla on muitakin ongelmia kuin oman identiteetin rakentamisen mahdottomuus. Perhe on ollut kovilla kauan. Äiti on paennut menneisyyttä kahden lapsensa kanssa Rovaniemeltä pääkaupunkiseudulle, kun isä on jättänyt perheelleen vain velat ja häpeän. Yksinhuoltajalla ei ole helppoa, mutta Marionin ja Aaronin äidissä on särmää. Tiikeriemon raivolla hän taistelee lapsensa puolesta, vaikkei aina tätä ymmärräkään. Ei ole helppoa hyväksyä, ettei oma lapsi sovi mihinkään tunnettuun muottiin.

Poika on koskettava ja ravistelevakin kirja tärkeästä aiheesta. Sukupuoli ei tosiaankaan ole mustavalkoinen joko-tai-kysymys, vaan paljon monisyisempi. Marionin tarina on vaikeuksista ja mustista kausista huolimatta valoisa ja toiveikas: tällaisenkin kokoisen asian kanssa voi selviytyä ja päästä kokonaiseksi. Helppoa ei ole, ja rohkeutta tarvitaan. Marion on myös onnekas, koska hän kohtaa lapsuutensa ja nuoruutensa aikana kuitenkin pääasiassa fiksuja ja hyviä ihmisiä. Voi vain kuvitella, millainen tarina voisi olla, jos Marion olisi elänyt toisenlaisessa ympäristössä tai ajassa. Erityisen koskettavaksi romaanin tekee tieto, että romaani pohjautuu Björkin oman pojan tarinaan.

Pidin kovasti Björkin Pojassa käyttämästä kielestä ja tyylistä. Kummatkin ovat juuri sopivalla tavalla suoraviivaisia ja rosoisia. Mitään ei kaunistella, muttei myöskään turhia mässäillä ikävillä tai rumilla asioilla. Kertomus etenee kronologisesti, ja koko ajan lukija voi olla turvallisin mielin lopun suhteen. Kaikki kääntyy kuitenkin lopulta paremmaksi.

Marja Björk: Poika

Like 2013. 215 s.

Äänikirjan lukija Ville-Veikko Niemelä, kesto 4 h 24 min.

Painettu kirja saatu kustantajalta, äänikirja ostettu itse.