Kylläpä olen iloinen, että joku ystävällinen sielu Helsingin
kirjamessuilla vinkkasi minulle, että Eino
Leinon Helkavirsistä on tehty
sarjakuvaversio ja että sitä on messuilla myynnissä. Kaikeksi onneksi tulin
vielä viime hetkessä ryysineeksi Arktisen Banaanin messuosastolle ja
hankkineeksi aarteen itselleni. Kiitos sinulle vielä vinkistä, kuka olitkin!
Aarre hautautui sitten messujen jälkeen luettavien pinoihin,
mutta eilen hieman työpöytääni joulusiivousajatuksella pöyhiessäni se osui
käteeni. Ajatella, minulla on tällainen kirja! Vaikuttaapa mielenkiintoiselta! (Tästä
huomaa, mitä etua on kuormittuneesta muistista…)
Eino Leino kirjoitti runoteokset Helkavirsiä vuonna 1903 ja Helkavirsiä
II 1916. Runot ovat kirjailijan itsensä keksimiä myyttejä ja balladeja,
jotka on sovitettu kalevalaiseen runomittaan. Sitäkin Leino paranteli
tarkoituksiinsa ja aikaan sopivaksi.
”Nämä kuumeiset riimit kumpuavat syvältä suomalaisesta sielunmaisemasta, ja ammentavat vahvasti kalevalaisista myyteistämme. Niissä sekoittuu pakanuus ja kristinusko, hyvyys ja pahuus, rumuus ja kauneus, itä ja länsi. Leinon tarinat eivät ole nationalistista paatosta, vaan päinvastoin ne luotsaavat sielun synkkiä, tummia vesiä. Nuoremman sukupolvenkin on aika löytää Leino.” Näin esitellään kustantamon nettikaupassa Petri Hiltusen toimittaman sarjakuva-albumin Eino Leinon Helkavirsiä alkuperäistekstejä.
”Nämä kuumeiset riimit kumpuavat syvältä suomalaisesta sielunmaisemasta, ja ammentavat vahvasti kalevalaisista myyteistämme. Niissä sekoittuu pakanuus ja kristinusko, hyvyys ja pahuus, rumuus ja kauneus, itä ja länsi. Leinon tarinat eivät ole nationalistista paatosta, vaan päinvastoin ne luotsaavat sielun synkkiä, tummia vesiä. Nuoremman sukupolvenkin on aika löytää Leino.” Näin esitellään kustantamon nettikaupassa Petri Hiltusen toimittaman sarjakuva-albumin Eino Leinon Helkavirsiä alkuperäistekstejä.
Hiltunen on koonnut yhteen monipuolisen ja kiinnostavan tekijäjoukon, johon kuuluvat hänen itsensä lisäksi Kristian Huitula, Katariina Katla, Katja Louhio, Tuomas Myllylä, Eetu Pellonpää, Lauri Pitkänen, Sari Sariola, Antti Tiainen ja Vesa Vitikainen. Itselleen Hiltunen kertoo etukäteen varanneensa vain lempirunonsa Tumman, muuten muilla oli vapaat kädet. Kukin tekijöistä on tehnyt albumiin yhdestä kolmeen sarjakuvaa, ja Sari Sariola on tehnyt ainoastaan albumin kannen.
Taiteilijat ovat saaneet vapaat kädet myös toteutuksen suhteen,
ja tuloksena onkin monipuolinen kokoelma kiehtovia tulkintoja. Jotkut ovat
tekijöidensä itsensäkin mukaan lähinnä kuvituksia Leinon tekstiin, joka on
otettu mukaan sellaisenaan, sanasta sanaan. Tällaisesta ovat hyviä esimerkkejä jo
mainittukin Hiltusen Tumma, joka
aloittaa albumin, sekä nuoren Lauri Pitkäsen Ylermi.
Aivan toisenlaiseen, hyvin rohkeaan ja henkilökohtaiseen
tulkintaan on päätynyt Katariina Katla runon Kevät sarjakuvallistuksessa. Leinon tekstin rinnalla kulkee Katlan
oma teksti, tulkinta Leinon runosta. Seepiansävyiset, maalausmaiset kuvat ovat
tehokkaita. Harmillista kyllä Katlan tulkintaosuuksissa on käytetty masentavan
pientä käsialaa, josta oli lähes mahdotonta saada selvää. Sama ongelma on Äijön virressä, jonka on tehnyt Eetu
Pellonpää.
Katariina Katla: Kevät. |
Muutamissa tulkinnoissa on rohkeasti modernisoitu tarina.
Leinon teksti on joko ainoa sanallinen muoto tai sitä on rikastettu muutamalla
repliikillä ja kontrastina kuvitus kulkee aivan omaa polkuaan. Petri Hiltusen Räikkö räähkä on rohkeasti tuotu
nykypäivän konflikteihin ja siirretty suomalais-ugrilaisista ympyröistäkin
toisaalle.
Vesa Vitikka ja Karja Louhio taas ovat muuttaneet Ukrin motoristijengin räyhäkkääksi
pomoksi. Hienosti toimivat!
Petri Hiltunen: Räikkö räähkä. |
Katja Louhio ja Vesa Vitikka: Ukri. |
On vaikea valita suosikkia hienojen töiden joukosta. Leinon teksti
toimii yllättävän hyvin nykypäivänäkin, ja tarinat ovat hurjia ja huikeita. On
aivan mahtava idea tehdä niistä sarjakuvaversiot. Runot avautuvat
sellaisellekin lukijalle, joka ei tavallisesti niin runoista välitä tai ole
niihin tullut tutustuneeksi. Alkuperäiskokoelmista olen pitänyt aina hurjasta Ylermistä, mutta Kimmon kostokin on hieno. Samoin Leinon versio Pyhästä Yrjänästä on suorastaan anarkistinen!
Petri Hiltunen: Pyhä Yrjänä. |
Tuomas Myllylä: Kimmon kosto. |
Kaikkia alkuperäistekstejä ei siis ole albumiin mahdutettu,
vaan mukana ovat runot:
Tumma
Ukri
Pimeän peikko
Pyhä Yrjänä
Äijön virsi
Kevät
Merenkylpijäneidot
Kimmon kosto
Räikkö räähkä
Ukon lintu ja
virvaliekki
Ylermi
Tuuri
Lauri Pitkänen: Pimeän peikko. |
Kiitosta on annettava myös hyvästä esipuheesta sekä lopusta
löytyvästä tekstistä, joka avaa albumin syntyvaiheita lukijalle. Erittäin
hienoa on, että mukana on kunkin tekijän esittely. Jokainen tekijä myös
lyhyesti esittelee kunkin mukana olevan työnsä itse. Tämä avaa sarjakuvat vielä
uudella tavalla. Kurkistelin tavan takaa, mitä tekijät teoksistaan kertoivat. Oli
kaivettava alkuperäistekstitkin hyllystä. Siellä majailee yhteisnide, joka on
painettu vuonna 1994 (Otava). Herkullisesti kuvat tuovat uutta ulottuvuutta
klassikkoon.
Petri Hiltunen
(toim.): Eino Leinon Helkavirsiä
Arktinen Banaani
2015. 96 s.
Eino Leinon Helkavirsiä on 20 vuotta täyttävän Arktinen Banaani -kustantamon juhlateos, josta näyttää olevan hieno tarjouskin parhaillaan (13.12.2015) kustantamon verkkokaupassa.
Ostettu.
Eino Leinon Helkavirsiä on 20 vuotta täyttävän Arktinen Banaani -kustantamon juhlateos, josta näyttää olevan hieno tarjouskin parhaillaan (13.12.2015) kustantamon verkkokaupassa.
Ostettu.
Minullakin on postausta tästä tulossa ja huomaan kiinnittäneeni moniin samoihin asioihin huomiota :) Mielenkiintoisia tulkintoja joskin lukemista välillä häiritse juurikin tuo kaunokirjoituksen tyyppinen tyyli, josta ei selvää tahtonut saada. Tekijöiden esittelyt oli mainio plussa, tykkäsin albumista kovin!
VastaaPoista