Blogivuosi 2015 vetää viimeisiään, ja on aika hieman tehdä
yhteenvetoa. Vielä edellisenä vuonna pidin tapana tehdä osavuosikatsaukset
kvartaaleittain, mutta niistä luovuin. Minusta on mukavaa lukea toisten
blogeista esimerkiksi kuukausiraportteja, mutta itse en vain saa niitä
aikaiseksi. Mikään liian sitova ja kaavamainen ei saa rasittaa blogiani tai
siis oikeammin minua tämän harrastuksen parissa.
Kulunut vuosi oli järjestyksessään viides blogivuoteni. Kirsin kirjanurkka täytti kaikessa
hiljaisuudessa viisi vuotta marraskuussa. Juhlallisuuksia ei ollut
suunnitelmissakaan, ja niin merkkipäivä muistui itsellenikin mieleen vasta sen
jo mentyä. Onnea nyt kuitenkin blogilleni, joka voi vallan mainiosti.
Tammikuu alkoi mukavan nostalgisissa merkeissä, kun kirjabloggaajat
juhlistivat Anni Polvan
100-vuotispäivää teemapostauksilla. Itse luin ja kirjoitin iki-ihanasta
nuortenkirjaklassikosta Tiina.
Luin vielä sen samaisen kappaleen, jonka olin saanut isoäidiltäni lahjaksi
1970-luvun alussa.
Helmikuun blogitempauksena oli lukea juuri Runeberg-palkittu
Joni Skiftesvikin Valkoinen
Toyota vei vaimoni. Tempausinto ei ollut kehuttava, mutta kirja sen
sijaan oli todella positiivinen lukukokemus. Helmikuussa luin useita hyviä
kirjoja, mutta nostettakoon tähän käännöskirjoista Sadie Jonesin Ehkä
rakkaus oli totta. Imelästä nimestään huolimatta romaani ei ollut
liian romanttinen makuuni.
Maaliskuu oli myös oikein hedelmällinen lukukuukausi ja
luettavaksi osui monta helmeä. Vuoden kirjoihin ehdottomasti kuuluva J. P. Koskisen upea Kuinka
sydän pysäytetään salpasi miltei hengen. Samaan aikaan jännittävä,
viihdyttävä, arvoituksellinen, koskettava ja vaikka mitä. Suosittelen
ehdottomasti! Tästä muuten toivon kovasti myös äänikirjaversiota, kuten
maaliskuuni toisesta huippukirjasta eli Maria
Turtschaninoffin Anachésta.
Kirjan maailmaan sukeltaminen oli seikkailu, jollaisen kokee, kun kaikki kirjan
ja lukijan välillä loksahtaa kohdalleen. Vieläkin muistan tunteen. Tähän
kirjaan on ilo vielä joskus palata. Vielä on mainittava Audrey Mageen Sopimus,
toinen kuukauden sotakirjoista. Kuvittelin jo kaiken toisesta maailmansodasta
lukeneeni, mutta niin vain taas silmäni avattiin.
Huhtikuussa alkoi vuoden 2015 lukemisia sittemmin leimannut
urakka Suomen dekkariseuran Vuoden johtolanka -palkintoraatilaisena. Pestiin
kuului, etten kirjoittanut kilpailuun lähetetyistä dekkareista blogiini. Jutut
ovat tulossa helmikuusta 2016 eteenpäin, kunhan voittaja on julkistettu.
Luku-urakkakin on vielä ihan pikkuisen vaiheessa, sillä kolme teosta odottaa
vielä tarkempaa tutustumista. Kilpailuun lähetettiin vuoden aikana yli 70
teosta. Raatilaisuus oli hieno tilaisuus, joka tarjoutui ainakin osittain juuri
kirjablogini ansiosta.
Huhtikuu oli muutenkin jonkinlainen käännekohta blogissani.
Aloitin nimittäin silloin yhteistyön
Turun kaupunginteatterin kanssa. Ensimmäinen sitä kautta syntynyt juttu
oli näytelmästä Breaking
the Waves, ja seuraava tulee olemaan tammikuun 2016 lopulla ensi-iltaan
tulevasta Neljäntienristeyksestä. Muutenkin teatterit tuntuivat heräävän tämän
vuoden mittaan blogiyhteistyökuvioihin. Määrätietoisimmin työtä tekevät WSOY, Tammi ja Kansallisteatteri Bloggariklubin
merkeissä. Itse pääsin mukaan aloituskertaan toukokuussa, mutta syksyn
kutsuihin olen valitettavasti joutunut vastaamaan kieltävästi.
Toukokuussa luin lehtiarviota varten paljon kohutun John Williamsin romaanin Stoner. Kirja on kaiken kohun väärtti,
todellinen keski-ikäisen kirjaihmisen toivekirja. Juttua en ole saanut
muokattua blogikuntoon, mutta jos päätän osallistua kirjabloggaajien Globalia-kisaan, on sekin vielä tehtävä. Vuoden
lukuhuippuja, ihan ehdottomasti.
Kesäkuussa vietettiin kirjablogeissakin dekkariviikkoa,
jonka kunniaksi pyyhin pölyt muutamasta vuosia vanhasta lehtiarviosta. Muutaman
itselleni uudenkin dekkarin esittelin, ja niistä vetävin taisi olla J. P. Koskisen Eilispäivän
sankarit. Koskisen kirjoitustyylissä on jotain, joka vetoaa minuun.
Tätäkin dekkarihelmeä suosittelen lämpimästi lajityypin ystäville!
Kesäkuussa alkoi vähitellen myös kesäloma. Lomapuuhiin
kuului kulttuuripäivä
Tuusulassa ja Järvenpäässä Sibeliuksen
merkeissä. Kirjamatkailua oli ainakin osittain myös oma synttärilahjani eli Oxfordin-matka.
Ikimuistoinen reissu! Aivan upea kaupunki.
Heinäkuussa luin vinon pinon
kotimaisia uutuusdekkareita, kävin teatterissa Tampereella ja Turussa sekä
nautiskelin äänikirjoista sieni- ja mustikkametsässä.
Elokuussa alkoivat jälleen autoilevan työläisen ajomatkat,
joita sulostutin äänikirjoilla. Haruki
Murakami ei vieläkään näyttänyt parasta puoltaan Värittömän
miehen vaellusvuosissa, vaikka hyvä kirja toki oli. Riemastuttavin
taisi olla elokuussa Puluboin
ja Ponin kirja, jonka innostamana kuuntelin kaikki äänikirjana
ilmestyneet Puluboit.
Elokuun kohokohtiin kuului ehdottomasti myös työpajan
vetäminen Äidinkielen opetuksen foorumissa. Tuijata-blogin Tuija
Takala ja Kirjakaapin kummitus -blogin
Jonna olivat pajatiimin kantavat
voimat, ja kunnialla selvisimme jännittävästä urakasta. Ideana oli kertoa ja
havainnollistaa, miten kirjablogeja voi hyödyntää opetuksessa. Kokoamamme
materiaali on kaikkien käytössä blogissamme Kirjablogit
opetuksessa.
Syyskuun kohokohtia olivat teatterielämykset. Tampereelle
pääsin katsomaan Pauliina Rauhalan upeasta romaanista tehtyä näytelmää Taivaslaulu.
Koskettava ja vaikuttava esitys on mielessä vieläkin. Turussa kävin äitini
kanssa katsomassa musiikkinäytelmän Tamara,
joka sai meidät kummatkin vahvasti lumoihinsa. Myös Helsingissä nähty Billy
Elliot oli upea.
Lokakuun kirjahuipuiksi nousevat Antti Holman Kauheimmat
runot ja Emmi Itärannan Kudottujen
kujien kaupunki. Kirjat ovat oikeastaan niin kaukana toisistaan
kuin olla saattaa, mutta yhtä kaikki mainioita molemmat. Kuukauden luetuin ja
eniten keskustelua herättänyt postaukseni oli Unelmieni kirjallisuuslehti.
Vieläkin mieltä lämmittää aiheesta virinnyt keskustelu. Kuukauden jymy-yllätys
tuli sitten ihan puskista: Kirsin kirjanurkka oli noteerattu Cisionin
listalla!
Lokakuu oli tänäkin vuonna ladattu täyteen kirja-aiheisia
menoja. Syksyn kuumimpia kirja-alan tapahtumia ovat Turun ja Helsingin
kirjamessut. Alkukuusta olin vielä niin voimissani, että kirjoitin Turun
messuista peräti kaksi raporttia (tämän ja tämän). Messuviikonloppu oli
todella antoisa, kiitos siitä vielä järjestäjille! Helsingin messutkin olivat
erittäin onnistuneet, mutta en enää saanut itsestäni irti varsinaista
raporttia. Sen sijaan aktiivisesti kyllä twiittailin messuilta kahtena päivänä.
Lämmin kiitos myös Helsingin messujärjestäjille! Lokakuu huipentui omalta
osaltani Celia-kirjaston
järjestämään Ääni kirjalle! -äänikirjaseminaariin,
johon Amman lukuhetki -blogin Aino-Maria
Savolainen ja minut oli kutsuttu kertomaan käyttäjien kokemuksia
äänikirjoista.
Marraskuussa dekkaripinot huojuivat uhkaavina, mutta niin
vain nipistin itselleni muutaman hetken lukeakseni kovasti odottamani Kaj Korkea-ahon Pahan
kirjan. Aivan mainio! Jossain mainittiin, että Korkea-aho on tällä
kirjallaan noussut merkittävien suomenruotsalaisten kirjailijoiden joukkoon.
Aika laimeasti sanottu. Minusta Korkea-aho on ylipäätään mielenkiintoinen ja
taitava tekijä. Ihan koko suomalaisen kentän mittakaavassa. Voisi kelvata
ulkomaillekin. Bloggaajan marraskuun kruunasi kutsu Finlandia-palkintojen jakotilaisuuteen!
Joulukuussa kosketti eniten Marja Björkin Poika.
Mielenkiintoisin oli Petri Hiltusen
toimittama sarjakuva-albumi Eino
Leinon Helkavirsiä. Joululahjoiksi annoin lähes pelkästään kirjoja,
joten ei ihme, että kirjakaupat kertoivat joulun alla myynnin pitkästä aikaa
rullaavan.
Kirjan vuosi 2015
oli siis ainakin minun kohdallani todellinen kirjan vuosi. Kaikkiaan luettujen
teosten listaan kirjattiin 165 kirjaa. Teatteri- ja muita rientoja en
edes taida uskaltaa laskea! Ensi vuodeksi ajattelin lisätä tuonne yläpalkkiin
kulttuurikalenteri-sivun ihan vain omaksi ilokseni.
Kiitos kaikille vuoden mittaan mukana olleille! Toivottavasti
yhteinen matkamme jatkuu kirjallisissa merkeissä myös vuonna 2016.
Onnellista
ja kirjaisaa vuotta 2016 kaikille!