Flunssa-aamun piristykseksi huomasin blogini Facebook-sivulla viestin, jossa kerrottiin, että olin saanut
kirja-aiheisen haasteen Salamatkustaja-blogin
Sadulta. Kiitos, Satu, haasteesta ja inspiraatiosta. Vaikka puhua en oikein
voikaan, sormet toimivat silti, joten onkin harvinainen mahdollisuus tarttua
oitis toimeen. Kyseessä on hieman muunneltu versio FB-haasteesta, joka kiersi
ahkerasti syksyllä ja johon silloin jo kertaalleen vastasinkin. Mutta kirjojen
suhteen tilanteet saattavat muuttua nopeastikin, joten mikään ei estä
siirtämästä ideaa tänne blogiinkin.
Kun kirjahaaste heitetään kirjablogiin ja sen pitäjälle, ei
varmaan tule yllätyksenä, että haasteen saaja lukee paljon ja mielellään.
Kirjablogia olen pitänyt runsaat viisi vuotta, ja sen aikana lukutahtini on
ollut keskimäärin kolme kirjaa viikossa. Määrä ei ole mikään itsetarkoitus,
mutta itseäni kiinnostavat kaikenlaiset listaukset, joten tuolta ylälaidasta
pääsee kurkkaamaan blogin välilehdille. Niissä muutamissa on listattuna viime
aikaiset luetut kirjat.
Olen lukenut koko ikäni. Lukemaan opin koulun ekalla
luokalla 70-luvun alkuvuosina, mutta sitä ennenkin kirjat kuuluivat olennaisena
osana elämääni. Ammatinvalintanikin tein kirjat ja lukeminen mielessäni, enkä
ole sitä katunut. Harrastuksista lukeminen ja kirjoista kirjoittaminen ovat
minulle rakkaimmat ja antoisimmat. Luen aina kun voin, ja lisäaikaa lukemiselle
olen venyttänyt äänikirjoista.
Mutta asiaan eli haasteeseen!
1. Kirja, jota luen parhaillaan
Luen useita kirjoja
samanaikaisesti, ja jotkut saattavat olla pitkäänkin kesken. Tiiviimmin tällä
hetkellä on menossa Milja Kauniston uunituore
historiallinen romaani Luxus. Kirja
saapui pyydettynä arvostelukappaleena maanantaina, ja järkäleestä on enää
viidennes lukematta, mikä kertoo paljon. Lämpenin hieman hitaasti Kauniston Olavi Maununpoika -sarjaan, mutta
kolmatta osaa lukiessani olin jo myyty. Odotin tätä uuden Purppuragiljotiini-sarjan avausosaa kovasti, enkä ole joutunut
pettymään, päinvastoin! Kaunisto kirjoittaa vetävästi ja verevästi Ranskan
vallankumoukseen pyörteisiin tempautuvista yksilöistä.
Äänikirjana on menossa Lars Keplerin Joona Linna -sarjan kakkososa Paganini
ja paholainen, joka on piinaavan jännittävää toimintaa ja juonittelua.
Tarina sopii vallan mainiosti nollaamaan ajatuksia työmatkoilla. Toinen, jo
syksystä kesken oleva äänikirja on klassikko-osastoa eli L. Onervan romaani Mirdja.
Kuuntelen sitä Yle Areenasta, ja kuuntelua
haittaa tallennemuoto, joka pakottaa kymmenen minuutin välein etsimään
seuraavan osan. Puoliväliin olen kuitenkin jo päässyt, joten enää en keskenkään
jätä.
2. Kirja, josta pidin lapsena
No niin. Päästiin vaikeiden
asioiden äärelle. Määrittele lapsuus. Ennen kouluikää? Alakoululaisena?
Määrittele pitäminen… Minulle siis luettiin palon ja sain omaksikin
suhteellisen paljon kirjoja. Kirjat olivat arvokkaita, joten lapsuuden kirjani
ovat vieläkin pääosin tallessa ja ne on tarkkaan luettu myös omille lapsilleni.
Ajan tapaan perhe kuului Suuren suomalaisen kirjakerhon laajaan ja uskolliseen
asiakaspiiriin, joten kerhon tarjonnasta valikoitui lukemista myös lapsille. Astrid Lindgrenin Pepit ja Eemelit luettiin
miltei puhki, samoin Tove Janssonin Muumilaakson tarinoita -kokoomateos. Mark Twainin Huckleberry Finnin seikkailut luin varmaan kymmeniä kertoja läpi
siitä paljoakaan tajuamatta. Tyttökirjavaihe tuli sitten hieman myöhemmin.
Mutta kyllä, pidin kirjoista jo lapsena!
3. Kirja, joka jäi kesken
Harvoin jätän kirjaa kesken. Sen
taidon opetteleminen on vieläkin vaiheessa. Hyvän kirjan pitäisi vakuuttaa
minut muutaman, ainakin kymmenen sivun matkalla, että kannattaa jatkaa.
Sitkeästi kuitenkin huomaan monesti tuskailevani kolmanneksen romaanista
luettuani, ettei oikein vieläkään etene. Monet dekkarit alkavat vauhdikkaasti,
mutta sitten meno hyytyy keskivaiheilla, enkä kuitenkaan enää tule kirjaa
hylänneeksi. Enemmän pitäisi jättää kesken, sillä huonoja kirjoja varten elämä
on liian lyhyt.
Mutta on niitä kesken jääneitä
sentään minunkin kaapissani! Itse asiassa olen aikoinaan kirjoittanut tästä
aiheesta jutun, jossa esittelen peräti kymmenen kesken jäänyttä kirjaa. Nostettakoon sieltä nyt taas se Franz Kafkan Linna, jonka moni kommentoija kertoi lukeneensa ja lempeästi
kehotti minuakin vielä yrittämään. Ehkä joskus. Jos ei muuten, niin Kristian Huitulan sarjakuvaversiona.
4. Kirja, joka teki vaikutuksen
Taas ollaan vaikeiden äärellä,
koska ensin pitäisi määritellä tuo ’vaikutus’. Sitä paitsi tähän tulee aina
todella tylsiä vastauksia. Kirja, joka teki tyrmäävän vaikutuksen teiniminääni
ja muutti minua lukijaihmisenä, oli J.
R. R. Tolkienin Taru Sormusten
herrasta. Tajunta räjähti, jos vaisusti sanotaan. Toinen yhtä räjäyttävä
kokemus oli vain hieman myöhemmin Väinö
Linnan Täällä Pohjantähden alla.
Olin juuri lukenut huiman sotaseikkailukirjan Tuntematon sotilas ja odotin jotain samaa. En saanut. Sain jotain
muuta. Ja muutuin peruuttamattomasti.
5. Kirja, johon palaan uudelleen
Valitettavan vähän tulee enää
palattua uudelleen oikeastaan mihinkään, vaikka pitäisi kyllä ja syytä olisi,
koska muistikin on niin petollinen. Äänikirjat ovat olleet minulle tässäkin
suhteessa kullan arvoisia, sillä kuunnella ehdin sellaisiakin kirjoja, jotka
olen jo joskus lukenut. Hieman ihmetellen kuuntelen ihmisiä, jotka kertovat
vuosittain lukevansa jonkin tietyn kirjan uudelleen. Sellaista tapaa tai
suhdetta minulla ei ole mihinkään teokseen. Työssä jouduin palaamaan tiettyihin
klassikoihin vuodesta toiseen, mutta sitä ei lasketa.
Heitän tämän viiden kirjan
haasteen eteenpäin muutamalle kirjablogikollegalleni. Haasteen saavat Kujerruksia-blogin
Linnea ja Jokken kirjanurkka -blogin Jokke.
Kujerruksia täyttää viisi vuotta, ja olemme olleet Linnean kanssa
blogikollegoja ja -ystäviä siitä asti. Jokke kirjoittaa tuotteliaasti ja
tinkimättömiä tekstejä, joita on aina ilo lukea. Haaste menee myös
huippuahkeralle blogiystävälleni Kristalle, joka häärii sekä Lukutoukan kulttuuriblogin
emäntänä että Suomi lukee -sivustolla. Uudemmista
kirjablogeista haastan mukaan Mustien kansien metsän
Sanna-Marin. Haastan myös Toinen kerta toden sanoo -blogin pirteän
Raggarimorsiamen, jonka hääoppaasta on tulossa juttu tänne omaan blogiini ihan
lähipäivinä.
P.S: Jokke on jo ehtinyt haastevastauksen laatia, samoin Sanna-Mari!
P.S: Jokke on jo ehtinyt haastevastauksen laatia, samoin Sanna-Mari!
Kiitos, paneudutaan tähän :)
VastaaPoistaHienoa!
PoistaTPA ja TSH ovat minuakin "ravistaneet", ja olen lukenut myös Huckleberry Finnin seikkailut useasti.
PoistaMinusta kaikki aikuislukijatkaan eivät tajua Twainin ironiaa tässä.
Kuten varmaan huomasit, en ymmärtänyt juuri mitään Tuntemattomasta sotilaastakaan vielä ensilukemalla, mutta hyväksi kirjaksi sentään :D
PoistaKivaa, kiitos!
PoistaMilja Kauniston Luxus on yksi eniten odottamistani uutuuksista. Sen lukeminen vaikuttaa maistuvan, odotan kovasti, mitä mieltä olet siitä kokonaisuutena :)
VastaaPoistaSain kirjan tänään loppuun. Aika huikea, odotan jo nyt kovasti sille jatkoa. Sunnuntaina tai ensi viikon alussa juttua siitä tarkemmin luvassa!
PoistaNo mutta tämäpäs oli mukava yllätys! Kiitos haasteesta. Raggari yrittää osallistua, vaikka kiireinen ammattimorsian onkin. Erityisellä mielenkiinnolla seuraan sivujasi ja tulevaa kirja-arvostelua. Kiitos siitä. Meillä on sama lapsuuden lempparikirja, arvaatkohan mikä? ,-)
VastaaPoistaPeppi? :D
PoistaOlisi mukavaa, jos ehdit haasteeseen vastaamaan. On aina hienoa saada lukemista ja kirjoja esiin muuallakin kuin ihan näissä kirjablogien 'sisäpiireissä'.
Kiitokset haasteesta, mielelläni siihen tartun :)
VastaaPoistaKivaa! Blogihaasteet ovat aina joskus mukavaa puuhaa.
PoistaOlipa kiinnostavia kirjavinkkejä - taas kerran - kiitos :)
VastaaPoistaPS. Täällä pohjantähden alla vaikutti muhunkin tosi paljon ja oon palannut sen pariin useamman kuin kerran - mietin kauan että valitsenko sen listalleni, mutta se jäi sitten ja tuo Sudenmorsian kiilasi "edelle". Mahdotonta kyllä toisaalta laittaa suosikkikirjojaan paremmuusjärjestykseen.
Kiva juttu! Lukemattomia kirjoja on onneksi maailma pullollaan :D Ja samaa mieltä olen, ettei suosikkejaan oikein osaa laittaa paremmuusjärjestykseen. Sen vuoksi en ole ryhtynyt mitään tähtiä tai pisteitäkään kirjoille jakamaan.
Poista