Tasan vuosi sitten kirjoitin Kalevalan päivän kunniaksi
samaisena päivänä virallisesti julkistetusta Mervi Heikkilän nuortenromaanista Louhen liitto. Olen
kuvaillut teosta vetäväksi nuortenromaaniksi, joka ammentaa kalevalaisesta kansanperinteestä ja suomalaisesta mytologiasta raikkaasti ja
tuoreesti. Täsmälleen samat määreet sopivat Louhen
liiton eilen ilmestyneeseen itsenäiseen jatko-osaan Tuonella kulkijat.
Lukija tapaa aiempia tuttujaan, kuten päähenkilön
kuusitoistavuotiaan Roonan ja tämän valokuvausta ja suunnistusta harrastavan
ystävän Aleksin. Roona sai Louhen liitossa tietää erikoisesta syntyperästään.
Hänen vanhempansa ovat Vanhoja, kuolemattomia jumalolentoja, jotka vaalivat
Louhen perintöä keskuudessamme omien sääntöjensä mukaan. Roonan biologinen äiti
antoi tyttönsä vauvana tavallisen ihmisnaisen hoiviin, mutta aikuisuuden
kynnyksellä alkaa olla aika vihkiä tytär salattuihin tietoihin. Ne eivät kuitenkaan
ole mitenkään vaarattomia, kuten edellisessäkin kirjassa saatiin huomata.
Tällä kertaa Roona matkustaa Turkuun isänsä Eerikki
Puujumalan, turkulaisen antikvariaatin omistajan luo syyslomallaan. Tunnelma on
kuitenkin kaupungissa heti kummallisen painostava, ja Roona aavistaa pahaa.
Myös suunnistusleirille suuntaava Aleksi aistii, että jokin uhkaa Roonaa. Tyttö
suunnistaa pääkirjaston liepeillä sijaitsevaan isänsä antikvariaattiin, mutta
siellä häntä kohtaa lohduton näky: koko kauppa on myllätty, Louhen liiton
asiakirja on kadonnut, samoin isä.
Kohtaamansa kiehtovan Sampsan kanssa Roona alkaa selvittää,
mitä Eerikille on tapahtunut. Luvassa on taas vauhdikas ja mystinen seikkailu
niin Turun salaisissa maanalaisissa käytävissä kuin Tuonelassakin. Lukijalle on
iloa Kalevalan tarinoiden pääpiirteittäisestä tuntemisesta, mutta välttämätöntä
se ei ole. Myös Turun keskustan tunteville kirja on herkkua! Seuraavalla
kerralla Aurajoen tuntumassa kulkiessaan saattaa vilkuilla tuttuja paikkoja
hieman toisin silmin…
Lainaan hieman soveltaen vielä, mitä vuosi sitten sanoin
Louhen liitosta, koska se sopii niin hyvin myös Tuonella kulkijoihin:
Tuonella kulkijat sopii mainiosti koululukemistoksi esimerkiksi virittelemään tunnelmaa ennen kansanperinnejaksoa. Kirja on sopivan lyhyt ja etenee jouhevasti, joten sen lukee hieman heikompikin lukija nopeasti. Luvut ovat napakoita, parhaimmillaan parin kolmen sivun mittaisia, eikä henkilöitä ole liikaa.
Tuonella kulkijat sopii mainiosti koululukemistoksi esimerkiksi virittelemään tunnelmaa ennen kansanperinnejaksoa. Kirja on sopivan lyhyt ja etenee jouhevasti, joten sen lukee hieman heikompikin lukija nopeasti. Luvut ovat napakoita, parhaimmillaan parin kolmen sivun mittaisia, eikä henkilöitä ole liikaa.
Tuonella kulkijat on pienen Haamu-kustannuksen julkaisema
teos. Haamun tuotantoon kannattaa muutenkin tutustua. Esimerkiksi koulukäyttöön
sopivaa materiaalia tuntuisi olevan tarjolla enemmänkin. Äidinkielen opettaja Jaana Ala-Huissi on koonnut Tuonella
kulkijoihin vapaasti hyödynnettävän tehtäväpaketin. Kirjaan on
tehty myös traileri.
Mervi Heikkilä:
Tuonella kulkijat
Haamu 2016. 159 s.
Arvostelukappale.
Louhen liitto ja Tuonella kulkijat sopivat siis mainiosti
yläkouluun Kalevalan ja kansanrunouden opetuksen yhteyteen. Hieman vaativampaa
luettavaa kaipaaville suosittelen Jenna Kosteen teoksia Lautturi (Robustos, 2014)
ja Marrasyöt (Robustos, 2015).
Kiitos vinkistä, Kirsi! Mervi Heikkilän kirjat kuulostavat sopivilta virittäjiltä kalevalaiseen tunnelmaan. Pitää tutustua!
VastaaPoista