Minna Dufton: Raggarimorsiamen hääopas

Enpä olisi uskonut lukevani hääopasta ja kirjoittavani vielä juttua siitä. Kaiken huipuksi pidin kirjasta! Loistava ympäripuhuja luku- ja kirjoitustehtäväni takana on toimittaja Minna Dufton, jonka mainio Raggarimorsiamen hääopas sopii selattavaksi ja luettavaksi muillekin kuin varsinaiseen kohderyhmään kuuluville. Jos siis satut valmistelemaan häitä tai muita isompia juhlia itsellesi tai läheisellesi, ei tämän oppaan sisällöstä ainakaan haittaa ole. Lisäksi vielä tulee oivallisesti viihdytetyksi typäkän asiatiedon ja tiukkojen, pilke silmäkulmassa annettujen ohjeiden lisäksi.

Raggarimorsiamen hääopas on varsinaisesti suunnattu ns. käytetyille morsiamille (ja sulhoille), jotka ovat jo vähintään toisella kierroksella. Viimeistään uudelleen avioituessa on aika heittää romukoppaan kaikki, mikä traditioissa ei miellytä tai mikä on tulossa mukaan kuvioihin jonkun muun tahon miellyttämiseksi kuin itse juhlakalujen. On aika tehdä juhlista omannäköiset ja ennen kaikkea nauttia juhlista ja juhlittavana olosta. Haitaksi ei olisi, jos tämän voisi vielä tehdä niin, ettei pääse velkaantumaan ja että maailma ei sen takia tuhoutuisi yhtään enempää kuin on pakko. Tässä oikeastaan onkin tiivistettynä kirjan keskeisin sanoma.

Opas pitää sisällään ihan oikeita vinkkejä juhlia järjestävälle, kuten vaikkapa että on fiksua laatia juhlia varten budjetti (ja pysyä siinä myös!) tai että millaisia vaihtoehtoja on olemassa häämekon hankinnassa. Mitä voisi lainata tai vuokrata? Milloin kannattaa tuunata vanhaa? Varteenotettava vinkki on esimerkiksi kunnostaa hyväksi havaitut luottokorkokenkänsä juhlia varten. Uudet kun saattavat koitua varpaiden ja koko juhlatunnelman tuhoksi.

Sekaan on ujutettu myös parisuhdeneuvoja sekä vaikkapa ohjeita, miten vastata kohteliaan pidättyvästi liian tungetteleviin vauva-aiheisiin kysymyksiin. Myös ohjeet juhlapuhujille löytyvät oppaan sivuilta. Eikä avioehdostakaan turhaan vaieta. Mukana ovat myös erilaisten morsian- ja häävierastyyppien luonnehdinnat sekä ohjeet, miten näiden kanssa toimitaan. Oletko itse Tunne-eläjä, Kimpaantuja vai kenties Huutelija häävieraana ollessasi?

Raggarimorsiamen hääoppaasta siis voi etsiä ihan konkreettisiakin ohjeita ja neuvoja juhlia suunnitellessaan, mutta enemmän se kuitenkin panostaa henkiseen tsemppaamiseen. Oppaan avulla morsian tai kuka tahansa juhlia järjestävä saa tukea ja varmuutta miettiessään omien ratkaisujensa toteuttamista. Kyllä, ne kannatta toteuttaa ja oma päänsä suorastaan tulee pitää eikä antaa ulkopuolisten vaikuttaa itselle olennaisiin päätöksiin.

Vaikka oppaan sivuilla vilahtelee räväkkään pinkkiin kampaukseen ja sinisiin Haisaappaisiin sonnustautunut morsmaikku, eivät kirjan ohjeet silti ole mitään yltiöradikaaleja. Perinteitä saa ja kannattaa noudattaa, mikäli itse niin haluaa. 

Sympaattisen teoksesta tekee sen vahva itse eletyn ja koetun maku. Tärkeimpänä esimerkkiaineistona nimittäin toimivat kirjoittajan ja tämän nykyisen aviomiehen järjestämät häät. Niissä on ainakin kuvauksen perusteella ollut juuri sopivasti kapinahenkeä mutta ei mitään itsetarkoituksellista revittelyä. JOS itse kakkoshäitä suunnittelisin, tästä kirjasta voisi olla isokin ilo ja apu. Tosin eivät ne ensimmäisetkään ihan prinsessaspektaakkelikaavaa noudattaneet, vaikkei oppaita luettukaan!

Ulkoasultaan opas on värikäs ja makasiinityyppisesti taitettu. Kuvia on paljon, mutta varsinaista tuotesijoittelua hyvin vähän, mistä kiitos. Taitto on ilmava ja raikas, ja ainoa moite tulee mahdottoman pienestä kirjasinkoosta. Kun ollaan jo toisella kierroksella, ei välttämättä näkö ole enää parhaassa terässä. Dufton kirjoittaa lennokkaasti ja sujuvasti, ja viihdyttävää tekstiä on ilo lukea.

Keski-ikäinen ei-häitä-suunnitteleva lukija siis viihtyi oppaan parissa. Mitä kirjasta tuumi parikymppinen tytär, joka oppaan lukiessaan oli juuri varusmiespalveluksensa loppumetreillä?

”Minulle Raggarimorsiamen hääoppaan aihepiiri oli jopa vieraampi kuin tehtävää tarjonneelle äidilleni, avioituminen edes ensimmäistä kertaa ei varsinaisesti kuulu lyhyen matkan tavoitteisiini. Luin kirjan loppusodassa, taskulampun himmeässä valossa Rovajärven harjoitusalueella, ja varsin vastakohtainen ympäristö teki lukukokemuksesta monella tavalla mieleenpainuvan.

Myös minä koin kirjan viihdyttäväksi, tarttuva ja nokkela kirjoitustapa sai tarttumaan kirjaan uudelleen ja uudelleen – luvut olivat ytimekkään mittaisia, jolloin lukeminen oli helppo välillä keskeyttää (vihollinen ei kysy, onko lukuhetki kesken.) Kirjailijan tausta toimittajana paistoi kirjasta positiivisella tavalla, sillä huomiot olivat teräviä ja toivat jokaiselle sivulle jotain erilaista.

Vaikka tartuin kirjaan pienellä varauksella, epäilyni hälvenivät nopeasti. Omat kokemukseni häiden järjestämisestä voi tiivistää Blondin kosto -elokuvien katsomiseen, mutta opas tarjosi viihdykettä myös tällaiselle avioamatöörille.

Kirjassa ovat vahvassa roolissa myös runsaalla kädellä asetellut kuvat. Yleensä en niistä juurikaan välitä, mutta kyseisen oppaan asetteluun ne sopivat ja olivat aidosti hauskoja.

Yhteenvetona voin todeta, että Raggarimorsiamen hääoppaaseen kannattaa tarttua, vaikkei juuri kohdeyleisöön kuuluisikaan. Toivottavasti muistan tämän oppaan kirjahyllyssäni olevan, jos joskus itse tuskailen morsiamelle kuuluvien ongelmien kanssa, tai ainakin tyrkkään sen avioituvien ystävieni kouraan. Niin sitä ainakin huomaisi, että joku muukin on paininut samojen ongelmien kanssa.”

                                                            Suvi, vieraileva kirjoittaja

Minna Dufton: Raggarimorsiamen hääopas

Kuvat Elina Manninen. Gummerus 2015. 124 s.

Arvostelukappale.

P.S: Raggarimorsiamen hääoppaan taustalla on Toinen kerta toden sanoo? -blogi, josta löytyy lisää hää- ja parisuhdeasioita.