Tapani Bagge: Pieni talvisota

Tuotteliaan ja monipuolisen Tapani Baggen tuotanto on jäänyt omassa lukuhistoriassani jonnekin sivupolulle, sillä muistaakseni olen lukenut joskus jonkin nuortenkirjan ja muutaman satunnaisen novellin jostakin novelliantologiasta. Niinpä Pieni talvisota, joka on jo kahdeksas osa niin sanottua Hämeenlinna noir -sarjaa, on minulle ensikosketus Baggen varsinaiseen dekkarituotantoon. Pieni talvisota on itsenäinen teos, mutta siitä kyllä huokuu läpi oletus, että ainakin osa henkilöistä ja heidän taustoistaan on jollain tavalla tuttu lukijalle. Henkilöitä ja tapahtumapaikkoja on runsaasti.

Kirjailijan kotisivuilla kerrotaan, että hän on kirjoittanut jännitystä ja huumoria kaikenikäisille, ja ainakin Pienessä talvisodassa jännitys ja huumori yhdistyvät. Kirjan nimi viittaa moottoripyöräjengien välienselvittelyyn, joka puhkeaa pieneksi talviseksi sodaksi Hämeenlinnassa. Kaupungin oma jengi Mustat enkelit on hajaannuksen tilassa sen pomon tultua linnassa uskoon. Ei auta, vaikka vaimo Erja koettaa pitää narut käsissään. Alaiset sooloilevat ja sössivät. Lisäksi keravalainen iso Tigers-jengi koettaa vallata Hämeenlinnan omaksi reviirikseen.

Mustien enkelien Tikan ja Masalan tehtävänä on pelotella Tigersien tiliin huumeita myyvää kaveria hämeenlinnalaisen lähiön pommisuojassa. Joku on kuitenkin askeleen edellä kaksikkoa. Huumekauppias on jo tapettu, mutta Tikka päättää hyötyä tilanteesta ja ampuu valmiisiin reikiin uudelleen saadakseen tapon omiin nimiinsä. Mutta huumerahat ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Lukija tietää, kuka ensimmäinen tappaja oli ja miksi hän tappoi, mutta poliisille kuvio aukenee vasta aivan loppumetreillä, jengiläisille ei vielä silloinkaan.

Taposta ja rahojen katoamisesta lähtee kuitenkin vyörymään tuhoisa tapahtumasarja, jonka tuoksinassa ruumiita tulee pinoittain. Mustien enkeleiden miehistöpula on huutava, ja Erjan on turvauduttava jopa kiristykseen saadakseen jonkun luotettavan oloisen kaverin jengin johtajan paikalle vaikka vähäksikin aikaa. Paikalle osuu Allu Nygren, pikkuroisto, joka on aina koettanut vältellä jengejä kuten kaverinsa, suurperheen perustanut Jarkkokin. Erjalla on kuitenkin tietoa, joka pitää Allun visusti pihdeissä.

Lukijaa pyöritetään milloin kenenkin matkassa niin jengien päämajoissa, asekaupoilla kuin poliisin polttareillakin. Juonilinjoja on useita, ja ne luonnollisesti kiertyvät tavalla tai toisella yhteen. Varsinainen pääjuoni eli jengien välienselvittely saadaan jonkinlaiseen pakettiin ja poliisi jonkin roiston sumppuunsakin, mutta osa langoista jää roikkumaan irralleen, joten tarina saanee jonkinlaista löyhähkön itsenäistä jatkoa aikanaan.

Baggen tyyli on miellyttävän persoonallista, ainakin, kun ei ole aiempia dekkareita lukenut. Kieli on taloudellista mutta värikästä, ja vitsejä viljellään mutta kohtuudella, oivaltaen. Huumori on salaivallista, ja ruumiskasojen välissä välillä karmivahkoakin. Roistoista ei anneta kaksista kuvaa, ainakaan älynlahjojen osalta. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää koko tarinan matkalle. Koko sarjan tuntevalle lukijalle kirja antanee ensikertalaista enemmän.

Tapani Bagge: Pieni talvisota

CrimeTime 2015. 252 s.

Arvostelukappale.

Vuoden johtolanka 2016 -palkintoehdokas. Kilpailuun osallistuminen tapahtuu siten, että kustantaja lähettää kirjan kilpailuraatilaisille luettavaksi. Kukin kustantaja itse vapaasti päättää, mitkä julkaisemansa kirjat se lähettää kilpailuun.