Johanna Holmström: Sulje silmäs pienoinen

Suomenruotsalainen kirjailija Johanna Holmström tavoittelee romaanissaan Sulje silmäs pienoinen psykologisen trillerin ja kauhuromaanin tunnelmia, pääosin ihan mukavasti onnistuen. Lukiessa nousivat mieleen ainakin Kaj Korkea-ahon Tummempaa tuolla puolen ja William Goldingin Kärpästen herra, vaikka mitään yliluonnollista elementtiä ei Holmströmin teoksessa olekaan mukana.

Sen sijaan monenlaista muuta on, runsaasti. Päähenkilö on kolmikymppinen lapsipsykologi Robin, jonka omassa lapsuudessa ja nuoruudessa on ollut runsaasti traumatisoivia tapahtumia. Isoveli Lukas on kuollut huumeiden yliannostukseen, isäpuoli on kuollut tapaturmaisesti, oma isä on muuttanut jo vuosikymmeniä sitten Yhdysvaltoihin ja nyt äiti tuntuu alkoholisoituneen pahasti yksin isossa omakotitalossaan merenrantalähiössä Sipoon rajamailla.

Isäpuoli on aikoinaan hankkinut alueelta runsaasti maata, rakennuttanut perheelleen komean talon ja rikastunut rakennusbisneksessä. Miehen kuoltua äiti on myynyt alueelta tontteja ja sinne on muodostunut jonkinlainen rikkaiden oma saareke. Äiti on kuitenkin yksinäinen ja yhteisössä jopa vainottu henkilö, josta kukaan ei tunnu pitävän. Nyt äiti ottaa vuosien jälkeen yhteyttä tyttäreensä Robiniin, joka vastentahtoisesti lähtee äitiään tapaamaan. Kotitalo ympäristöineen tuntuu huokuvan pahoja muistoja, jotka pulpahtelevat pintaan, osin konkreettisestikin. Alueella aikanaan piileskellyt Jousiampujaksi kutsuttu tappaja on paennut vankilasta ja on mahdollisesti palannut metsiin.

Robinin vierailu venyy paljon pidemmäksi kuin hän on aikonut. Vähitellen hän tutustuu uusiin asukkaisiin ja tapaa myös vanhoja tuttujaan, kuten entisen poikaystävänsä Johanneksen, joka ei ole syntynyt Robinin tavoin kultalusikka suussaan eikä tunnu päässeen pitkällekään lähtökuopistaan. Johannes elättää itsensä tekemällä pieniä hanttihommia rikkaille asukkaille.

Robin ei ole päässyt yli veljensä kuolemasta eikä siitä, mitä Lukakselle lapsena ja nuorena tapahtui. Robin syyttää itseään mutta ennen kaikkea isäpuolensa liikekumppania ja naapuria Hans Laitista, joka on paennut liiketoimiensa sotkuja Yhdysvaltoihin. Komea talo on tyhjänä ja vetää omituisesti Robinia puoleensa. Joku tuntuu hiippailevan tonttien rajoilla. Muutenkin Robin vaistoaa pelkoa. Seudun lapset leikkivät suolla kummallista Suomies-leikkiä ja ovat muutenkin outoja. Eräs äideistä pyytää Robinia puhumaan lapsille, toisin sanoen pitämään ryhmäterapiaistunnon. Sitten erään perheen isä katoaa.

Robin huomaa vähitellen olevansa itsekin vaarassa. Mutta kuka tai ketkä ovat vihollisia? Kaikki tuntuvat naamioituvan ja piiloutuvan hulppeiden huviloidensa näköalaikkunoiden taakse. Mitä rikkaiden komeroissa on kätköissä?

Holmström rakentaa piinaavan tunnelman hienosti. Meno luksusasuinalueella ja sen liepeillä alkaa mennä yhä oudommaksi, ja samalla Robinin muistoista paljastuu pimeitä ja pelottavia asioita. Jollain tavalla nämä aikatasot tuntuvat liittyvän yhteen, ja pimeässä on jatkuvasti joku, joka tarkkailee. Joku vaarallinen. Lopulta tapahtumat lähtevät vyörymään pitelemätöntä vauhtia kohti loppuratkaisua.

Kahdesta syystä Sulje silmäs pienoinen ei kuitenkaan ollut ihan täydellinen lukukokemus. Ensinnäkin siihen on ahdettu hirmuinen määrä materiaalia. Seassa seikkailevat niin Jousiampuja kuin Suomies, on huumekauppaa ja lapsuuden traumoja puhumattakaan sitten siitä, mistä varsinaisesti loppujen lopuksi onkaan kyse. Menneisyydestäkin paljastuu loppurytinöissä niin paljon luurankoja, että lopulta alkaa tahattomasti naurattaa. Ihan kaikkea maailman kurjuutta ja kamaluutta ei kannattaisi edes fiktiivisten kirjojen henkilöiden niskoille sälyttää.

Toinen lukunautintoa nakertanut seikka oli kirjan sisäisen maailman ajoittainen epäuskottavuus tai epäloogisuus. Robin on useaan otteeseen konkreettisessa hengenvaarassa ja lisäksi hän ainakin pelkää varjoissa liikkuvan ties kenen, joka uhkaa häntä itseään. Silti hän iloisesti lähtee illan pimetessä juoksulenkilleen tai vain taskulampulla ’aseistettuna’ tutkimaan paikkoja. Poliisille, edes tutulle ja turvalliselle Miro Hjärpelle Robin ei kerro läheskään kaikkea tai ota yhteyttä tilanteissa, joissa tavallinen ihminen niin tekisi. Robinin touhut alkavat jossain vaiheessa lähinnä tuskastuttaa. Myös hänen ammatillisuutensa asettuu kyseenalaiseen valoon moneen kertaan. Lähteekö ammattipsykologi tosiaan vetämään tuntemattomien lasten terapiaistuntoa tuosta vain? Toivottavasti ei. Kirja on tietysti fiktiota, mutta jotenkin tällainen alkaa helposti tökkiä.

Kaiken kaikkiaan Sulje silmäs pienoinen on sujuvasti ja vetävästi kirjoitettu trilleri, joka imaisee kiitettävästi maailmoihinsa, mutta jonka luettuaan jää hieman hämmentyneenä miettimään, mitä kaikkea oikein tapahtuikaan.

Johanna Holmström: Sulje silmäs pienoinen (Hush Baby)

Suom. Tuula Kojo. Otava 2015. 397 s.

Arvostelukappale.

Vuoden johtolanka 2016 -palkintoehdokas. Kilpailuun osallistuminen tapahtuu siten, että kustantaja lähettää kirjan kilpailuraatilaisille luettavaksi. Kukin kustantaja itse vapaasti päättää, mitkä julkaisemansa kirjat se lähettää kilpailuun