Kirjahyllyni D-osasto näyttääkin olevan todellisten
tiiliskivien ja perusklassikoiden majapaikka!
Danten Jumalainen näytelmä on päätynyt
hyllyyni, koska vieläkin kaihertaa pian kolmekymmentä vuotta sitten kuultu
huomautus omasta kirjallisen sivistykseni vajauksesta. Pidin nimittäin
opettajaopintojen auskultointijaksolla harjoitustuntia lukiolaisille. Aiheena
oli kirjallisuushistoria, ja Danten merkkiteosta tunnilla myös nopeasti
sivuttiin. En enää muista sitä, miten asia tuli ilmi, mutta tunnin jälkeen
ohjaava opettaja totesi, että en ole tainnut Jumalaista näytelmää lukea. Pakkohan oli myöntää, että 24-vuotias
opiskelijatar oli kehdannut vetää tunnin harjoittelukoulussa niin keveästi valmistautuneena.
Kun kirja sitten oli kirjakaupassa tarjolla joskus myöhemmin, ostin sen
epäröimättä. Mutta vielä on kirja lukematta. Tarina muistuttaa minua itseäni
siitä, miten pienet asiat jäävät opiskelijoiden mieleen. Meillekin ohjaavat
opettajat puhuivat varmasti paljon ja hyvää tarkoittaen, mutta tämä vain jäi
kaikesta mieleen.
Robinson Crusoen
luin ensimmäisen kerran jo alakoululaisena, mutta en suinkaan tuota hyllyssä
nököttävää tiiliskiveä, vaan jonkin lapsille suunnatun lyhennetyn version.
Klassikostahan on olemassa lukuisia eri käännöksiä ja versioita. Kovakantinen
Otavan Seitsentähdet-sarjan laitos on painettu vuonna 2000 ja sen on
suomentanut Juhani Lindholm. Tätäkään laitosta en ole kokonaan lukenut, mutta
tehdessäni lehtiesittelyä vuonna 2007 julkaistusta WSOY:n äänikirjasta luin
vielä ihan kiinnostuksen vuoksi kirjasta ne osat, jotka äänikirjaversiosta
puuttuivat. Äänikirjan pohjana olevan version on suomentanut Väinö
Hämeen-Anttila ja sen lukee Lars Svedberg.
Sivumäärältään D-hyllyn muhkein on Tammen Keltaisen
kirjaston julkaisema Joël Dickerin
dekkari Totuus Harry Quebertin tapauksesta, jonka luin toissavuonna
viettäessäni Paksu heinäkuu
-teemakuukautta (jonka aion totisesti uusia ensi vuonna!). Lukukokemus oli
hyvin ristiriitainen, ja nide on saanut jäädä hyllyyni ainakin toistaiseksi,
koska se kuuluu Keltaiseen kirjastoon. Oikeastaanhan se pitäisi siirtää dekkarihyllyyn,
eikä mikään toisaalta estäisi sen laittamista jo kiertoon, sillä en enää sitä
lue uudelleen.
Vuosikymmenien mittaisista hyvistä aikomuksista kertoo Rikoksen ja rangaistuksen majailu
hyllyssäni. On pitänyt ja pitänyt, mutta aina vain jäänyt.
Viimeisenä D-hyllyläisenä nököttää kirjakerhopainos vuodelta
1973 yhdestä kaikkien aikojen lemppariteoksestani: Gerald Durrelin Eläimet ja
muu kotiväkeni. Olen näemmä ostanut kirjan käytettynä joskus 1980-luvun
puolivälin jälkeen 15 markan hintaan. Lukenut olen sen jo vuosia aiemmin
yläkouluikäisenä luokkakaverini (pojan!) suosituksesta. Ihastuin kerralla ja
hain kirjastosta myös muita Durrelin teoksia käsiini. Muistelisin lukeneeni
ainakin tämän kirjan moneen kertaan, ja alkoipa taas tehdä mieli aloittaa!
Kyseessä ovat lämminhenkiset muistelmat nelilapsisen brittiperheen
kuopuspojan aurinkoisista vuosista Korfun saarella 1930-luvulla. Durrel rakasti
jo lapsena kaikenlaisia eläimiä ja piti kotonaan laajaa lemmikkieläimistöä
perheensä kauhuksi, harmiksi ja iloksi. Minua viehätti kerronnassa perheen
elämän leppoisa huolettomuus ja lievä boheemisuuskin, mutta toki intohimo
eläimiinkin oli omalla tavallaan kiehtovaa. Itse en haluaisi suin surminkaan
skorpionia tulitikkuaskissa huonekaverikseni, mutta kivaa siitä oli lukea!
Näitä kirjamuistoja ja -ajatuksia heräsi omassa mielessäni D-hyllyn parissa. Entä Sinulle? Mitä yhteistä omistamme? Mitä olennaista näyttäisi minulta puuttuvan? Entä kannattaako kaikki kuvassa näkyvät lukea? Suurin osa D-hyllyn täyttävästä kirjallisuudesta kun on edelleen omistajalla lukematta...
D-hyllyni sisältö 17.4.2016:
Dante Alighieri: Jumalainen näytelmä (WSOY, 1924), ostettu, lukematta
Daniel Defoe: Robinson Crusoe (Otava, 2000), ostettu, luettu
Sahar Delijani: Jakarandapuun lapset (WSOY, 2013), lukematta
Kiran Desai: Menetyksen perintö (Otava, 2007), ostettu, lukematta
Kiran Desai: Hulabaloo hedelmätarhassa (Otava, 1999), ostettu, lukematta
Junot Diaz: Oscar Wayon lyhyt ja merkillinen elämä (Like, 2008), ostettu, lukematta
Joël Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksesta (Tammi, 2014), lahja, ostettu
F. M. Dostojevski: Rikos ja rangaistus (WSOY, 1985, 12. p.), ostettu, lukematta
György Dragomán: Valkoinen kuningas (Otava, 2008), ostettu, lukematta
Gerald Durrell: Eläimet ja muu kotiväkeni (Otava, 1972), ostettu, luettu
Minunkin hyllyssäni Dostojevski odottaa parempia aikoja. Kahdesti olen tainnut aloittaa. Samoin Dantea olen jopa aloittanut, mutta sitä en omista. Doerrista nautin viime kesänä :) Ihana ajatus tämä kirjahyllyn läpikäyminen! (En ole varma, tuleeko tämä kommentti nyt kahdesti.)
VastaaPoistaRikoksen ja rangaistuksen oon peräti lukenut, mutta hyllystä laitoin pois. :) Noista omistan Delijanin, Doerrin sekä Desain Menetyksen perinnön, lukematta kaikki. Luettujen puolelta deet onkin karsittu aika vähiin, siellä on pari Dovlatovia, Dorresteinin Kivisydän sekä Mark Dunnin Ella Minnow Pea.
VastaaPoistaDantesta kuullessani melkein punastun. Aikoinaan jouduin äkilisesti vain 3 päivän varoitusajalla tenttiin kirjastotoimenjohtajan luokse ja valmistautuminen oli sen mukaista. Taisin kuitata Jumalaisen näytelmän 8 rivillä joten kovin seikkaperäinen selvitys ei ollut, onneksi kysyttiin muutakin joten selvisin kunnialla, "hieman epätasainen" luki arvostelussa.
VastaaPoistaDostojevskejä on minullakin pahan päivän varana ja Idiootit ainakin luen ensi suvena tai sitten seuraavana. Dickens ja Pickwik kerhon jälkeenjääneet paperit on suosikkini ja muitakin häneltä on hyllyyni kertynyt. Duras oli nuoren Sirpan ehdoton suosikki, nyt en ole aikoihin häneen enää palanut. Tietenkin Dumasia ja dekkareista Dexteriä olen hankkinut. Jos Dalai Lama kuuluu tähän niin häntä myös kovasti säästelen.
Olen itse aikamoisen ylpeä siitä, että olen lukenut Jumalaisen näytelmän kannesta kanteen (kahdesti!), mutta ei se helpoimpia luku-urakoita ollut. Rikoksen ja rangaistuksen luin reilu vuosi sitten ja se oli yllttävän vaikuttava, joten voin suositella :) Omasta kirjahyllystäni tein juuri sellaisen havainnon, että D-hyllyni rajoittuu pelkkään juuri mainittuun Dostojevskiin. Kiva idea käydä kirjahyllyä läpi aakkosten mukaan!
VastaaPoistaHauska juttu, Aina voi öytää kirjan jota toinen ei ole lukenut. Moni on lukenut koosteen. Nykyisinkin joissain lukion kirjassa on selvitys Danten helvetin rakenteesta. Robinsonista on monia eri muunnelmia, luin kaikki tarinat vasta hiljakkoin. Muu kuin saarella olo tuntuu väkisin keksityltä, vaikka Defoe itse ei ollutkaan saarella vaan imi ja omi tarinan muualta :)
VastaaPoistaMinun D-hyllyni ehdoton ykkönen on Dickens ja sitten tulee kanadalainen lastenkirjailija Muriel Denison ja hänen Susanna-sarjansa. Itse ole järjestänyt hyllyni aiheen mukaan ja kiinnostavuuden. Aakkosiin laittaminen olisi mielenkiintoinen projekti.
VastaaPoistaVain kaksi omaa deetä: Doctorowin Kynämies (lukematta) ja Dostojevskin Rikos ja rangaistus (luettu).
VastaaPoistaMinulta löytyvät ihan samat kuin sinulta :) Tosin minulla on molemmat lukematta!! Lisäksi vielä kolmas, JeanPaul Didierlaurentin Lukija aamujunassa, aikuisten satu yksinäisestä miehestä ja kirjojen merkityksestä.
PoistaKirjahyllyni D-osassa näyttää olevan vain Jude Deveraux'n romanttisia romaaneja. Kuvittelin, että siellä olisi ollut myös Dickensiä, mutta ne ovat kadonneet jonnekin. Danten Jumalaisen näytelmän Helvetti-osuuden olen lukenut yliopistossa, mutta minulle riitti ihan hyvin se osio. En suunnittele lukevani koko teosta.
VastaaPoista