Äitienpäivän kirjalahjavinkit

Onko äitienpäivälahja vielä hakusessa? Ei hätää, kirjakaupasta löytyy varmasti lahja äidille kuin äidille. Jotta sormi ei mene suuhun monenlaisten kirjahoukutusten äärellä, kokosin lahjahankintojen kanssa tuskaileville pienen vinkkilistan. Kursiivilla painetut sitaatit ovat omista blogikirjoituksistani peräisin.

Laadukkaan kerronnan ystäville:

Sadie Jones on uusimpia suomennoslöytöjä Britannian nykyprosaisteista. Viime vuonna julkaistua Ehkä rakkaus oli totta voi olla jo vaikea kirjakaupasta löytää, mutta tämän vuoden puolella ilmestynyt Kotiinpaluu lienee helposti saatavana. Jones vie lukijan aikamatkalle kadotettuun aikaan Lontooseen ja englantilaiseen pikkukylään. Henkilöt ovat todellisia ja heidän kohtalonsa koskettavia. Hienovaraisesti Jones näyttää syyt henkilöiden toiminnan takana. Lopussa pilkahtaa myös toiveikkuus. Hylkiön ei ehkä tarvitse jäädä lopullisesti hyljeksityksi, kun totuus lopulta paljastuu raadollisuudessaan ja ihmisten silmät aukenevat.

Kotimaisista kevään uutuuksista ei voi puhuakaan nostamatta esille Tommi Kinnusen Lopottia: Hyvin nopeasti henkilöistä, niin Helenasta kuin Tuomaksestakin, tuli minulle läheisiä ja rakkaita. Erityisesti Helena on kuvattu uskottavasti ja aidosti. Sokeus tai muukaan vamma ei tee ihmisestä sen kummoisempaa hyvässä kuin pahassakaan. Samat tarpeet ja tunteet ihmisessä silti ovat, vaikka ulkopuoliset määrittelisivät hänet vain jonkin ominaisuuden perusteella. Jos äiti ei kuitenkaan ole vielä lukenut Neljäntienristeystä, kannattaa hankkia se. Pokkariversiota lienee hyvin saatavana, ja olen vielä hiljattain nähnyt hyllyissä myös kuvitettua erikoislaitosta.

Taattu luksuslukunautinto on luvassa äidille, jonka lahjapaketista kuoriutuu Milja Kauniston Luxus: Tallessa on myös kaikkiin aisteihin vetoava kuvaus. Epämiellyttävät hajut ja inhottavat maut antavat voimakkaan kontrastin ylellisyydelle, jolla ne, joilla on rahaa, voivat itsensä ympäröidä. Mestauslavalla veri roiskuu, ja uuden teloitusvälineen giljotiinin huonoihin puoliin kuuluukin sen siisteys. Veri lentää vasta, kun pyövelin apulainen ravistaa irti leikattua päätä yleisölle… Seksiäkään ei kaihdeta, tietenkään. Väkivaltaiset ja levottomat ajat vaativat myös aistilliset huvinsa. Tässä lahjaideassa on vielä sekin etu, että kyseessä on sarjan aloitusosa. Ensi vuodenkin lahjaongelmat on siis ratkaistu samaan syssyyn!

Jos äiti on vähänkään kiinnostunut Suomen lähihistoriasta ja huimista naiskohtaloista, kannattaa hänelle hankkia Heidi Köngäksen Hertta. Heidi Köngäs kuvaa Hertta Kuusisen äärimmäisen voimakkaaksi ja aikaansa reilusti edellä olevaksi epäsovinnaiseksi naiseksi. Elämä kolhi Herttaa armotta, ja kohtalon keinu vei vuoroin pohjalle, vuoroin huipulle. Uskomaton nainen, uskomaton elämä ja ura. Hertan koettelemusten jälkeen omat arkiharmitukset asettuvat oikeaan mittakaavaan.

Laadukkaan jännityksen ystäville:

Dekkareita lukevalle äidille suosittelen viime vuoden parhaita dekkareita eli Johtolanka-palkinnon voittanutta Pauliina Suden Takaikkunaa ja parhaan esikoisdekkarin kunniakirjan saaneen Lauri Mäkisen Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset. Kumpikaan ei edusta perinteistä dekkarigenreä vaan yhdistelee rohkeasti eri aineksia kerrontaan. Molemmat ovat myös muhkeita lukupaketteja, joista riittää pidemmäksikin viikonlopuksi nautiskeltavaa. Kirjat sopivat myös äideille, jotka eivät välttämättä lue dekkareita.

Tietopuolelle kallistuvalle äidille:

Takuuvarma lahjakirjavalinta on tuore Ellan Toscana - Kyläelämää Italiassa. Hurmaavaa Ella Kanninen on kirjoittanut hurmaavan kirjan, jonka itse ahmaisin yhdessä illassa. Lahjaa voi vaikka höystää hyvällä italialaisella viinillä ja valituilla juustoilla. Ahh…

Jos lahjottavana on ennakkoluuloton äiti, joka on sattumoisin suunnittelemassa toisen kierroksen häitä itselleen tai vaikkapa ystävättärelleen, on ehdoton lahjavalinta Minna Duftonin Raggarimorsiamen hääopas. Värikäs ja hauska kirja valottaa juhlintaa monesta näkökulmasta sortumatta yltiöpäisyyksiin. Ulkoasultaan opas on värikäs ja makasiinityyppisesti taitettu. Kuvia on paljon, mutta varsinaista tuotesijoittelua hyvin vähän, mistä kiitos. Taitto on ilmava ja raikas, ja ainoa moite tulee mahdottoman pienestä kirjasinkoosta. Kun ollaan jo toisella kierroksella, ei välttämättä näkö ole enää parhaassa terässä. Dufton kirjoittaa lennokkaasti ja sujuvasti, ja viihdyttävää tekstiä on ilo lukea. 

Mitä toivoisin itse saavani?

Jos saisin itse toivoa jotain herkkupaloja kevään kirjasadosta, ainakin seuraavat kelpaisivat:

Kristiina Vuori: Kaarnatuuli (Tammi, 2016)

Olen ihastunut Vuoren varmaan kerrontaan ja vetävään juonenkuljetukseen. Historialliset romaanit ovat vanha rakkauteni.

Paula Havaste: Veden vihat (Gummerus, 2016)

Sarjan kaksi edellistä osaa on jo hankittuna hyllyssä, ja haluan itselleni koko sarjan. Laadukasta kerrontaa, joka pitää otteessaan. Tämä kirja ei tosin ole vielä tainnut tulla painosta, koska kustantajan sivuilla ilmestymisajaksi on merkitty kesäkuu. Mutta synttärilahjaksi sitten!

Pauliina Vanhatalo: Keskivaikea vuosi (S & S, 2016)

Vanhatalo on suosikkejani, ja myös tämä kirja kiinnostaa kovasti.

Elena Ferrante: Loistava ystäväni (WSOY, 2016)

Kohuttu kirja on saanut kiinnostuksen heräämään: tämä pitää vielä ehtiä lukea!

***

Kirjaisaa äitienpäivää kaikille äideille ja äitien lapsille!

P.S. Lisää lahjavinkkejä otetaan mieluusti vastaan kommentteihin! Mitä itse ostaisit äidille, mitä toivoisit, jos olisit lahjottavana?