Jari Järvelä: Tyttö ja rotta

Innostuin valtavasti Jari Järvelän esikoisdekkarista Tyttö ja pommi (CrimeTime, 2014). Romaani on vauhdikas, jännittävä ja raikkaan erilainen dekkari, joka koukutti tosissaan kokeneenkin lukijansa. Sen lisäksi se avasi lopullisesti kaupunkimaiseman aivan toisella tavalla. Nykyään katson graffiteja, niin laillisia kuin laittomiakin, aivan toisin silmin. Kirja loppuu siihen malliin, että ajattelin tarinan päättyvän tähän.

Tyttö ja pommi osoittautui kuitenkin menestykseksi ja pokkasi ansaitusti Suomen dekkariseuran kunniamaininnan parhaasta esikoisdekkarista vuonna 2014. En tiedä, oliko Järvelällä on alun perin mielessään jatkoa Metron tarinalle, mutta syksyn 2014 Helsingin kirjamessuilla hän kertoi jatko-osan olevan tekeillä. Nyt on tiedossa, että tarina on saamassa trilogian muodon.

Trilogian keskimmäinen osa Tyttö ja rotta on lähes edeltäjänsä veroinen lukukokemus. Metro on uusien ystäviensä kanssa joutunut pakenemaan Tšernobylin alueelta Berliiniin, jossa kaverukset lyöttäytyvät Kielletty-nimisen epämääräisen tyypin seuraan. Kielletty asuu osittain puretussa kerrostalossa ja vetää uhkarohkeita graffiti-iskuja, joista sitten muokkaa vetäviä videoita Youtubeen. Elämä on vaarallista ja rankkaa, mutta pääosin tyydyttävää Metrosta, joka on päättänyt olla koskaan palaamatta Kotkaan ja unohtamatta Rustia.

Kielletyn kämpässä on kuitenkin jotain poikkeuksellista vaarallisen sijainnin lisäksi. Sen yhden seinän peittää tunnetun graffititaitelija Banksyn maalaama harvinainen muraali, joka kuvaa luistelevaa tyttörottaa. Tästä kuvasta Kielletty on keksinyt iskuryhmälleen nimenkin, Ice Rats. Koska kuvan maalanneesta Banksysta on tullut upporikas ja hänen töistään kiivaasti haluttuja, seuraa muraalista arvaamattomia ongelmia. Joku on saanut tietää sen olemassa olosta ja haluaa sen itselleen hinnalla millä hyvänsä - edes muutaman hupparinuoren hengellä ei ole siinä tuoksinassa väliä.

Metroa vetää Berliinissä puoleensa muukin kuin elävä graffitiyhteisö. Siellä asuu hänen isänsä. Metro ei ole nähnyt isäänsä kymmeneen vuoteen, eikä mies tunnista viereisessä kahvilapöydässä istuvaa tytärtään. Isällä on kuitenkin Metrolle yllätys, kun he lopulta ihan oikeasti tapaavat.

Hiuksia nostattavat juonenkäänteet Berliinissä johtavat siihen, että Metron on kaikesta huolimatta palattava kotikaupunkiinsa. Venäläinen miljonääriliikemies Putikov ei osaa aavistaakaan, millaiseen soppaan on lusikkansa kastanut tehdessään arveluttavia taidehankintojaan kotkalaiseen uudiskartanoonsa. Vartioiduinkaan kiinteistö ei ole turvassa Metron ja Vorkutan kostolta. Jos meno Berliinissä oli hyytävää, nousevat kierrokset Kotkassa aivan uusiin lukemiin. Loppuhuipennuksen mittaan oli henki kurkussa ainakin tällä lukijalla moneen otteeseen! Lisäksi kirja päättyy niin koukuttavasti, että lukijat kiljunevat jo kuorossa lisää. Onneksi eivät turhaan! Minäkin haluan tietää, miten Metrolle lopulta käy.

Jari Järvelä: Tyttö ja rotta

Tammi 2015. 248 s.

Arvostelukappale.

Vuoden johtolanka 2016 -palkintoehdokas. Kilpailuun osallistuminen tapahtuu siten, että kustantaja lähettää kirjan kilpailuraatilaisille luettavaksi. Kukin kustantaja itse vapaasti päättää, mitkä julkaisemansa kirjat se lähettää kilpailuun