Ville Kaarnakari: Operaatio Verna

Milloinkohan olen lukenut viimeksi sotakirjan? Tuntemattoman sotilaan olen lukenut useaan kertaan, Länsirintamalta ei mitään uutta on mennyt pariin kertaan sekin ja ainakin Paavo Rintalan Sissiluutnantin olen lukenut. Jossain vaiheessa peruskoulun poikaoppilaat lukivat mielellään sotakirjoja, joten luin muutamia kouluunkin hankittuja viihteellisiä kotimaisia genren teoksia ihan vain, jotta tietäisin niistä jotain. Mutta siitä on jo aikaa.

Niinpä tarttuminen Ville Kaarnakarin ’sotatrilleriksi’ luokiteltuun Operaatio Vernaan hieman arvelutti. Tekijä ja alalajimääritelmä olivat minulle outoja, joten aluksi vilkaisu Wikipediaan. Sieltä selviää muun muassa, että Kaarnakari on reservin majuri ja että hän on toiminut kirja-arvostelijana viisitoista vuotta. Kokemusta on myös rauhanturvatehtävistä. Mielenkiintoinen yhdistelmä.

Kaarnakarin kirjallinen tuotanto on vaikuttava: kaikkiaan viisi Operaatio-sarjan romaania sekä kaksi elämäkerrallista teosta ja seitsenosaisen elämäkertasarjan toimitustyö. Operaatio-sarjan ”kirjojen tapahtumat on sijoitettu todellisten tapahtumien lomaan niin tarkasti, että lukijalla on vaikeuksia erottaa tapahtuneen ja mahdollisesti tapahtuneen raja. --- Vankan sotahistoriallisen pohjan päälle on rakennettu jännityskertomus, jonka voi hyvin lukea vähemmänkin sotahistoriaa tunteva.” Operaatio Vernan perusteella määritelmä on osuva, ja Wikipedian suppeiden esittelyjen perusteella sarjan osat ovat samasta puusta veistettyjä.

Operaatio Vernassa eletään kevättä ja alkukesää 1940. Talvisota on juuri päättynyt, mutta toinen maailmansota on vasta kunnolla pääsemässä alkuun Euroopassa ja muualla. Olot Suomessa ovat jännittyneet ja kaikin puolin epävakaat. Tiedossa on, ettei Neuvostoliitto ole tyytyväinen solmittuun rauhaan ja sen ehtoihin. Suomi on osa isompaa peliä, mutta mitkä ovat sen pelin säännöt ja panokset, on epävarmaa kaikille Mannerheimia myöten.

Romaanin juoni rakentuu sen ajatuksen ympärille, että Neuvostoliitto on aktiivisesti ajamassa Suomen miehittämistä samalla kuin Baltiakin liitetään siihen Saksan kanssa tehdyn sopimuksen mukaan. Saksa on kuitenkin muuttanut mielensä etupiirijaosta, mutta voiko se estää Suomen miehityksen. Maan sisällä on voimia, jotka haluavat ajaa Suomea Neuvostoliiton syliin. Hanko on jouduttu luovuttamaan vuokralle Neuvostoliitolle. Tilanne on äärimmäisen räjähdysherkkä ja arkaluontoinen.

Mannerheim antaa ohjeet perustaa erittäin salaisen tiedustelu- ja sissiryhmän, jonka tulee kaikilta salaa hankkia tietoja tilanteen kehittymisestä Helsingissä, Hankoniemellä ja Tallinnassa. Vain muutama upseeri tuntee koko suunnitelman. Samaan aikaan seurataan aktiivisen kommunistijoukon toimia pääkaupungissa ja Tampereella. Tarkoitus on NL:n lähetystöstä saaduilla rahoilla edesauttaa vallankumousta ja miehitystä kaikin keinoin.

Tapahtumia ja toimintaa seurataan niin Hangon edustan luodoilla kuin Kirkkonummen takametsissä. Myös Viron puolella suoritetaan uhkarohkeaa tiedustelua. Mitkä ovat NL:n suunnitelmat? Milloin miehitys on tarkoitus toteuttaa?

Toimintakohtaukset kirjassa ovat todella jännittäviä, ja mietin monessa kohdassa, miten kummassa vastaavissa tilanteissa sotilaiden hermot oikein voivat pitää. Mutta kuten kirjailija jaksaa kirjan mittaan toistuvasti tolkuttaa, suomalaisilla oli kaikilla takanaan sotakokemusta kovistakin paikoista ja mukaan oli valittu vain ehdotonta valiojoukkoa. Poliittinen ja diplomaattinen tilanne on monimutkainen ja vaihtuu nopeasti, joten aika paljon Kaarnakari joutuu selostamaan tilannetta milloin kenenkin suuhun istutettujen esitelmien muodossa.

Kaarnakari ei aivan täysin mielestäni mollaa suomalaisia kommunisteja vaan antaa arvoa näidenkin aatteelle ja periaatteille sekä selittää jonkin verran aatteen taustaa lähihistorian tapahtumilla ja Suomen oloilla. Selvää on kuitenkin, millä puolella ollaan rehtejä ja reippaita kunnon sotilaita.

Operaatio Verna on kovin miehinen romaani, johon on päässyt livahtamaan vain yksi nainen, virolaisten vapaustaistelijoiden kaunis Kristi Rebane, jonka näppärät sormet pitävät huolen muonituksesta. Tiedusteluosaston päällikkö Pöyhönen luo Kristiin muutaman katseen, mutta muuta seksuaalista jännitettä saati romantiikkaa ei ole kirjaan päästetty. Pieni ripaus huumoria sentään aina paikoin vilahtelee, suomalainen sotilas kun saattaa myös vitsailla tiukoissakin paikoissa.

Kaarnakari kirjoittaa sujuvasti, eikä kielessä ole moittimista. Tarina etenee jouhevasti, ja toiminta rytmittyy hallitusti taustoituksen vaatimien suvantokohtien kanssa. Ihan laadukasta sotaviihdettä sellaisesta pitäville, vaikka ei mitään suurta kirjallisuutta olekaan. Lisäbonusta vielä tutuista hankolaismaisemista.

Ville Kaarnakari: Operaatio Verna

Tammi 2015. 441 s.

Arvostelukappale.

Vuoden johtolanka 2016 -palkintoehdokas. Kilpailuun osallistuminen tapahtuu siten, että kustantaja lähettää kirjan kilpailuraatilaisille luettavaksi. Kukin kustantaja itse vapaasti päättää, mitkä julkaisemansa kirjat se lähettää kilpailuun.