Pride-viikko
jatkuu arkistojen kaivelun merkeissä. Vuonna 2005 ilmestyi pituushyppääjänä ja
kolmiloikkaajana aiemmin menestyvää uraa tehneen Heli Krugerin esikoisromaani Olen
koskettanut taivasta. Nuori, kaunis ja menestyvä Kruger oli myös median
suosikkeja, eikä aina varmastikaan omasta mielestään kovin mukavalla tavalla.
Urheilu-uran päätyttyä Kruger on julkaissut kaksi romaania, joista ensimmäinen
liittyy myös kuluvaan teemaviikkoon lesbosuhteen kuvauksen perusteella. Kirjan
aihe kohautti aikanaan ainakin lievästi, koska olisihan ollut herkullista vetää
yhtäläisyysmerkit kirjailijan ja päähenkilön välille.
Lehtijuttuni lopussa kaipailen jatkoa Krugerin kirjailijanuralle, mutta toistaiseksi en ole lukenut kaksi vuotta myöhemmin ilmestynyttä romaania Pidä minusta kiinni (Otava, 2007).
Lehtijuttuni lopussa kaipailen jatkoa Krugerin kirjailijanuralle, mutta toistaiseksi en ole lukenut kaksi vuotta myöhemmin ilmestynyttä romaania Pidä minusta kiinni (Otava, 2007).
Tässä siis
15.12.2005 Salon Seudun Sanomissa julkaistu juttuni:
Suomalaisen
huippu-urheilun tähti Heli Kruger
(Koivula) on tehnyt uuden aluevaltauksen ja julkaissut romaanin. Olen koskettanut taivasta herätti heti
ilmestyttyään pienoisen kohun, sillä sen minäkertoja Venla tunnustaa heti
ensimmäisessä luvussa olevansa lesbo.
Krugerin
romaani on kuitenkin hyvin kiltti, jopa tyttökirjamainen tyyliltään, joten jos
etsii estotonta lesboerotiikan kuvausta, pettyy varmasti. Venlan ja
peruskoulunopettaja Inkan rakkaustarina on kuvattu kauniisti ja enemmän
henkistä, ja jopa hengellistä, kuin ruumiillista puolta korostaen.
Ennakkoluuloja ja pelkoa naiset kohtaavat kylliksi, vaikka eivät kovin
julkisesti rakkauttaan tohdi osoittaakaan.
Parasta kirjan
antia on huippu-urheilun kuvaus. Venla on pienenä osoittautunut lahjakkaaksi
urheilijaksi, ja tie vie kohti maailman kärkeä. Kruger kuvaa intohimoisesti
tunnetta, joka urheilijalla on, kun suoritus sujuu kaikin puolin täydellisesti.
Toisaalta kirjasta paljastuu myös urheilun kääntöpuoli: ahnaat ja vaativat
valmentajat, jatkuva itsensä piiskaaminen, tuloksia janoava yleisö ja
jutunaiheita vaanivat toimittajat. Näitäkin asioita Kruger käsittelee lopulta
kovin lempeästi.
Ulkoisilta
ominaisuuksiltaan Venla muistuttaa Heli Krugeria, jonka kuvat niukoissa
urheiluasuissa pituushypyn alastulopaikoilta ovat vielä hyvin muistissa. Tätä
objektiksi joutumistakin Kruger Venlan kautta pohdiskelee.
Venlan
urheilumenestys selittyy osaksi lesbouden kautta. Kun murrosikäinen tyttö
huomasi oman erilaisuutensa, hän halusi tehdä kaikkensa estääkseen sen
ilmitulon. Hänestä tuli kiltti ja ahkera suorittaja niin koulussa kuin
urheilukentillä. Harrastuksen parista löytyivät sitten ensimmäiset
ihastuksetkin, mutta ne oli pidettävä salassa. Vasta aikuisena Venla tulee ulos
kaapistaan. Helppoa se ei ole. Julkinen lesbous vaarantaisi mm. uran urheilun
huipulla, joten salailua on jatkettava.
Kruger
kirjoittaa sujuvasti ja paikoin jopa runollisesti. Toisaalta Venlan kotiväen
juureva pohjalainen murre ankkuroi tapahtumat tukevasti Vaasan seudulle. Kruger
on kertonut maailmasta, jonka tuntee, mutta ei ole valinnut helpointa tietä.
Erilaisuuden näkökulma on hyvin valittu, vaikka käsittelyssä olisi voinut
uskottavuuden vuoksi olla parikin astetta enemmän rankkuutta. On
mielenkiintoista nähdä, jatkaako Kruger kirjoittajana.
Heli Kruger: Olen
koskettanut taivasta
Otava 2005. 226 s.
Otava 2005. 226 s.
Onko Heli Kruger ( os.Koivula) ehtinyt kirjailijaksikin?
VastaaPoistaLuultavasti tätä katsottiin silloin läpi urheilusaavusten, joista kirkkain oli EM-hopea kolmiloikassa.
Minulla on blogissani sinulle haaste:
VastaaPoistahttp://tuntematon-lukija.blogspot.fi/2016/07/unpopular-bookish-opinions-haaste.html