Tiheään tahtiin kolme Markus Edelmann -dekkaria julkaisseen Sebastian Lindellin kirjailijanimen tausta avattiin syksyllä 2015 juuri ennen Helsingin kirjamessuja sarjan neljännen osan Rajatapauksen ilmestyessä. Timo Liukkonen kertoi messuilla, että halusi kirjoittaa dekkarinsa peitenimellä, koska työ Nokian, sittemmin Microsoftin, palveluksessa oli tiukan tieteellistä. Tekniikan tohtori on julkaissut artikkeleita kansainvälisissä julkaisuissa eikä halunnut sekoittaa siihen dekkaristipuoltaan. Nyt kuitenkin ura teollisuudessa oli loppumassa, joten kaapista saattoi tulla ulos.
Lindellin dekkarisarja sijoittuu tervolalaisen
Liukkosen kotikulmille Pohjois-Suomeen. Sivujuonteita on ulottunut mukavasti
myös tänne Salon suuntaan, mikä sai siis nyt selityksensä, kun Liukkonen kertoi
asuneensa 1980-luvun puolivälistä lähtien Salossa. Messuilla Liukkonen kertoi,
että hän näkee rikoksen ratkaisemisessa ja tieteellisessä tutkimuksessa
tiettyjä samankaltaisuuksia.
Rajatapaus on siis neljäs komisario Markus Edelmannin ja hänen ryhmänsä
tutkimuksista kertova dekkari. Ilahduttavaa on, ettei nimi ole enää Kun…-alkuinen hankala rimpsu. Siitä
pisteitä. Nimi on muutenkin oivallinen monimerkityksekkyydessään. Edelmannin
riesaksi nimittäin Ruotsin puolelta Rovaniemellä yliopistolla vieraileva
professori löydetään pahoinpideltynä ja hukkuneena Tornionjoesta. Mistä uhri on
heitetty rajajokeen? Onko hänen surmaajansa ollut suomalainen vai ruotsalainen?
Näiden kysymysten leijuessa ilmassa päätetään perustaa tutkimusryhmät
kummallekin puolelle rajaa ja vaihtaa päittäin tutkijoita yhteistyön sujumisen
takeeksi.
Poliiseja siis vilisee tarinassa ainakin
tuplaten normaalitilanteisiin verrattuna. Henkilökaarti on muutenkin laaja.
Kahden yliopiston kollegat ovat epäiltyjen listalla, samoin kahden maan
maaperällä operoivien kaivosyhtiöiden väet, sillä professori Birger Johanssonin
erikoisalaa ovat olleet kaivosten ympäristövaikutukset ja niiden hallinta.
Kaiken huipuksi Johansson on ollut myös armoton häntäheikki, joten
mustasukkaisia miehiä tuntuu putkahtelevan epäillyiksi alinomaa, kun
professorin toimia selvitellään ja ihmisiä puhutetaan.
Pian juttu mutkistuu entisestään, kun Ruotsin
puolelta löydetään hukkunut mies, joka yllättäen yhdistyy professorin surmaan.
Lisäksi Suomessa syrjäisen maalaistalon yksinäinen naisasuja löydetään kotoaan
hirttäytyneenä, ja hänenkin menneisyytensä kytkeytyy poliisien (ja lukijan!)
ällistykseksi kaivosprofessoriin. Mutta miten tämä koko kuvio saadaan
selvitettyä ja vielä todistettuakin?
En tiedä, kuinka paljon luentaani vaikutti
tieto Liukkosen tohtoriudesta, mutta jostain kumman syystä Rajatapaus osoittautui mielestäni puisevimmaksi neljästä sarjan
osasta. Lindell ei malta olla luennoimatta milloin meän kielestä, milloin
tieteellisen julkaisun tekotavasta tai mistä hyvänsä asiasta, joka jotenkin
tutkintaa sivuaa. Ei auta, että luennot on paikoin koetettu pukea dialogin
kaapuun. Tulos ei vain ole kovin luonteva.
Kutkuttavasta alkuasetelmasta huolimatta en
tällä kertaa oikein päässyt juonenkuljetuksen kyytiin. Poliisit sinkoilevat
sinne tänne pitkin Pohjoiskalottia, ja lukija joutuu tarpomaan
yksityiskohtaisen kuvailun soissa milloin milläkin puolella Tornionjokea.
Lindellin maneeri kertoa pikkutarkasti kaikesta mahdollisesta alkaa lopulta
tuntua tukahduttavalta. Henkilöiden paljous aiheuttaa paitsi kuormittumista
muistille myös sen, ettei ketään syvennetä kunnolla. Jotain pieniä heittoja on
sekä Edelmannin että Fribergin yksityiselämän puolelle, mutta niistäkin jää
sellainen sivumaku, että ne on viskattu sekaan lähinnä velvollisuudesta.
Toivelistani siis seuraavaa dekkaria varten:
Vähemmän
- henkilöitä
- pikkutarkkoja (turhia) yksityiskohtia
- luentoja
Enemmän
- henkilöiden syventämistä, jonkinlaista lämpöä
- juonen selkeyteen paneutumista
Sebastian
Lindell: Rajatapaus
Myllylahti,
2015. 366 s.
Arvostelukappale.
Vuoden johtolanka 2016 -palkintoehdokas. Kilpailuun osallistuminen tapahtuu siten, että kustantaja lähettää kirjan kilpailuraatilaisille luettavaksi. Kukin kustantaja itse vapaasti päättää, mitkä julkaisemansa kirjat se lähettää kilpailuun.
Vuoden johtolanka 2016 -palkintoehdokas. Kilpailuun osallistuminen tapahtuu siten, että kustantaja lähettää kirjan kilpailuraatilaisille luettavaksi. Kukin kustantaja itse vapaasti päättää, mitkä julkaisemansa kirjat se lähettää kilpailuun.
Markus Edelmann -sarja:
Kun pimeys peittää valkeat yöt (Myllylahti, 2012)
Kun pimeys peittää valkeat yöt (Myllylahti, 2012)
Kun kesä ei tullutkaan (Myllylahti,
2013)
Kun varjot pitenevät (Myllylahti,
2014)Rajatapaus (Myllylahti, 2015)
Mä taas pidin tärkeänä sitä, että kaivosten aiheuttamista ongelmista puhutaan ja niitä tuodaan kirjallisuudessakin esiin. http://kaksisivullista.blogspot.fi/2016/03/sebastian-lindell-rajatapaus.html
VastaaPoistaToki, tärkeää se onkin, ja on ollut esillä myös ainakin Milla Ollikaisen Pirunkurussa ja Antti Tuomaisen Kaivoksessa. Se, miten aihetta vaikkapa dekkarissa käsittelee, on minulle olennaisinta.
Poista