Sebastian Lindell: Rajatapaus

Tiheään tahtiin kolme Markus Edelmann -dekkaria julkaisseen Sebastian Lindellin kirjailijanimen tausta avattiin syksyllä 2015 juuri ennen Helsingin kirjamessuja sarjan neljännen osan Rajatapauksen ilmestyessä. Timo Liukkonen kertoi messuilla, että halusi kirjoittaa dekkarinsa peitenimellä, koska työ Nokian, sittemmin Microsoftin, palveluksessa oli tiukan tieteellistä. Tekniikan tohtori on julkaissut artikkeleita kansainvälisissä julkaisuissa eikä halunnut sekoittaa siihen dekkaristipuoltaan. Nyt kuitenkin ura teollisuudessa oli loppumassa, joten kaapista saattoi tulla ulos.

Lindellin dekkarisarja sijoittuu tervolalaisen Liukkosen kotikulmille Pohjois-Suomeen. Sivujuonteita on ulottunut mukavasti myös tänne Salon suuntaan, mikä sai siis nyt selityksensä, kun Liukkonen kertoi asuneensa 1980-luvun puolivälistä lähtien Salossa. Messuilla Liukkonen kertoi, että hän näkee rikoksen ratkaisemisessa ja tieteellisessä tutkimuksessa tiettyjä samankaltaisuuksia.

Rajatapaus on siis neljäs komisario Markus Edelmannin ja hänen ryhmänsä tutkimuksista kertova dekkari. Ilahduttavaa on, ettei nimi ole enää Kun…-alkuinen hankala rimpsu. Siitä pisteitä. Nimi on muutenkin oivallinen monimerkityksekkyydessään. Edelmannin riesaksi nimittäin Ruotsin puolelta Rovaniemellä yliopistolla vieraileva professori löydetään pahoinpideltynä ja hukkuneena Tornionjoesta. Mistä uhri on heitetty rajajokeen? Onko hänen surmaajansa ollut suomalainen vai ruotsalainen? Näiden kysymysten leijuessa ilmassa päätetään perustaa tutkimusryhmät kummallekin puolelle rajaa ja vaihtaa päittäin tutkijoita yhteistyön sujumisen takeeksi.

Poliiseja siis vilisee tarinassa ainakin tuplaten normaalitilanteisiin verrattuna. Henkilökaarti on muutenkin laaja. Kahden yliopiston kollegat ovat epäiltyjen listalla, samoin kahden maan maaperällä operoivien kaivosyhtiöiden väet, sillä professori Birger Johanssonin erikoisalaa ovat olleet kaivosten ympäristövaikutukset ja niiden hallinta. Kaiken huipuksi Johansson on ollut myös armoton häntäheikki, joten mustasukkaisia miehiä tuntuu putkahtelevan epäillyiksi alinomaa, kun professorin toimia selvitellään ja ihmisiä puhutetaan.

Pian juttu mutkistuu entisestään, kun Ruotsin puolelta löydetään hukkunut mies, joka yllättäen yhdistyy professorin surmaan. Lisäksi Suomessa syrjäisen maalaistalon yksinäinen naisasuja löydetään kotoaan hirttäytyneenä, ja hänenkin menneisyytensä kytkeytyy poliisien (ja lukijan!) ällistykseksi kaivosprofessoriin. Mutta miten tämä koko kuvio saadaan selvitettyä ja vielä todistettuakin?

En tiedä, kuinka paljon luentaani vaikutti tieto Liukkosen tohtoriudesta, mutta jostain kumman syystä Rajatapaus osoittautui mielestäni puisevimmaksi neljästä sarjan osasta. Lindell ei malta olla luennoimatta milloin meän kielestä, milloin tieteellisen julkaisun tekotavasta tai mistä hyvänsä asiasta, joka jotenkin tutkintaa sivuaa. Ei auta, että luennot on paikoin koetettu pukea dialogin kaapuun. Tulos ei vain ole kovin luonteva.

Kutkuttavasta alkuasetelmasta huolimatta en tällä kertaa oikein päässyt juonenkuljetuksen kyytiin. Poliisit sinkoilevat sinne tänne pitkin Pohjoiskalottia, ja lukija joutuu tarpomaan yksityiskohtaisen kuvailun soissa milloin milläkin puolella Tornionjokea. Lindellin maneeri kertoa pikkutarkasti kaikesta mahdollisesta alkaa lopulta tuntua tukahduttavalta. Henkilöiden paljous aiheuttaa paitsi kuormittumista muistille myös sen, ettei ketään syvennetä kunnolla. Jotain pieniä heittoja on sekä Edelmannin että Fribergin yksityiselämän puolelle, mutta niistäkin jää sellainen sivumaku, että ne on viskattu sekaan lähinnä velvollisuudesta.

Toivelistani siis seuraavaa dekkaria varten:

Vähemmän

• henkilöitä
• pikkutarkkoja (turhia) yksityiskohtia
• luentoja

Enemmän

• henkilöiden syventämistä, jonkinlaista lämpöä
•  juonen selkeyteen paneutumista

Sebastian Lindell: Rajatapaus

Myllylahti, 2015. 366 s.

Arvostelukappale.


Vuoden johtolanka 2016 -palkintoehdokas. Kilpailuun osallistuminen tapahtuu siten, että kustantaja lähettää kirjan kilpailuraatilaisille luettavaksi. Kukin kustantaja itse vapaasti päättää, mitkä julkaisemansa kirjat se lähettää kilpailuun.

Markus Edelmann -sarja:

Kun pimeys peittää valkeat yöt (Myllylahti, 2012)

Kun kesä ei tullutkaan (Myllylahti, 2013)

Kun varjot pitenevät (Myllylahti, 2014)
Rajatapaus (Myllylahti, 2015)